Täältä pääset tutustumaan Villa Emmaan enemmän ♥

Yhteistyö Teknoksen kanssa, puuliiteri osa 2

Edellisessä postauksessa kerroinkin teille jo mukavasta yhteistyöprojektista. 

Tässäpä teille vielä muutamia työvaihekuvia. 



Liiteri oli varsin riisutun näköinen, kun valkoiset ovenpieluslaudat ja portaat otettiin pois.
Suorastaan ankean näköinen.


Kaikkien puhdistusvaiheiden jälkeen (ohjeet ja vinkit voit lukea aikaisemmasta postauksesta)
talkoomiehet pääsivät töihin ja käsittelemään pintoja. 
Onneksi sää suosi maalareita! 


Ensimmäisen maalauksen jälkeen.


Tässä miehet olivat ruokatauolla ja kävin kuvaamassa. Hetken mietin, että miten ihmeessä seinä on noin laikukas, mutta toinen käsittelykierros muutti tilanteen ja sävy tasoittui, kun öljykin kuivui. Ihan sama ällitys oli viime kesänä terassin käsittelyn kanssa. 
Alkujärkytyksen jälkeen lopputuloksesta tuli todella hieno! ♥


Tässä näet, miten upea sävy lopulta oli! ♥


Maalareistakin oli hieno työkuva, mutta sitä en uskalla julkaista- koska en saanut lupaa. 
Jää pian seuraavat talkoot ilman talkoomiehiä. ♥




Aurinko antaa oman sävynsä kuvaan, mutta niin hienosti se nyt sopii pihapiiriimme ja tähän miljööseen. Väri sointuu upeasti vaalean talomme kanssa.

Pihatyöt ovat vielä kesken ja niille sijoilleen jäävätkin tänä syksynä. Katsotaan ensi keväänä uudelleen, mitä suunnitelmia on saatu talven aikana kasaan ja jännätään, suosiiko meitä onni rahapeleissä, että saataisiin laittaa iso remmi päälle. ;)

Jäämme odottamaan!







Lämmin kiitos yhteistyöstä ja tuotteista Teknokselle! ♥
Voin lämpimästi suositella Teknoksen tuotteita. Niitä olemme käyttäneet niin talon, terassien kuin nyt puuliiterinkin käsittelyyn.

Asiantuntevaa palvelua ja maalaisjärjellistä neuvontaa. Hyvin ymmärsimme neuvot ja ohjeet, mitä Teknokselta saimme. 
Jokainen uskaltaa lähteä niillä ohjeilla maalailemaan.




Käy lukaisemassa vielä aikaisempi postaus täältä. 

Jos kiinnostuit, mistä terassien käsittelystä äsken mainitsin, niin niitä pääset lukemaan alla olevista linkeistä.



Tälle syksyä maalauskelit alkavat olla takanapäin, mutta eikös se olekin niin, että talvella suunnitellaan ja tehdään paperille ajatuksia KAIKISTA niistä töistä, mitä ensi kesänä pitäisi (voisi) tehdä. Ehkä sinäkin maalailet jotain ensi kesänä. ♥




Kerrothan, saitko ideoita näistä postauksista?
Kuullaan!




*Yhteistyössä Teknoksen kanssa.








Blogiyhteistyö Teknos / puuliiteri




Syksy on jo pitkällä ja ruska kauneimmillaan. Mutta, palataanpa vielä vähän ajassa taaksepäin.
Sain loppukesästä ilokseni tehdä blogiyhteistyötä Teknoksen kanssa.

Pihastamme löytyy 2 vuotta sitten valmistunut puuliiteri, mikä urakoitiin laitokselta tulon jälkeen... Kaikkihan se piti saada kuntoon, kun lapsi tuli taloon. ♥

Liiterin käsittely kuitenkin jäi ja tänä kesänä ajattelimme, että se on jo pakko tehdä kun värikin oli alkanut jo ikävästi tummumaan ruman näköiseksi.







Meillä oli vakaa aikomus käsitellä liiteri jo heinäkuussa, kun kesä oli kauneimmillaan.
Mutta, muistattekos vielä ne helteet! ♥
Niistä ei parane valittaa...

No, kun helteet olivat ohitse - alkoi sadepäivät ja muut kiireet.

Kunnes viimein tuli sopiva päivä ja saimme vielä mukaan pari talkoomiestäkin. Homma joutui mukavasti parissa päivässä.


Mietimme itse, mikä sävy olisi sopiva.
Kävimme yhdessä Teknoksen maalineuvonnan kanssa läpi puun materiaalit (höyläpinnalla oleva lankku),
 
puupinnan haasteet (tummuneet kohdat), katon materiaalin ja värin (konesaumakatto, tumma harmaa) ja käsiteltävät määrät.
Laitoin heille kuvia liiteristä, talosta ja pihallamme olevasta Emman talosta.
 
 Sain vahvistuksen, että valitsemamme sävy on sopiva myös muihin rakennuksiin.

WOODEX AQUA CLASSIC, SÄVY 1828. 


Sain selkeät ja kattavat ohjeet pintojen puhdistamiseen ja käsittelyyn. 

-Ennen maalausta harmaantunut pintapuu hiotaan kevyesti, tartunnan varmistamiseksi.-Tarvittaessa likaiset /homeiset pinnat pestään RENSA FACADE julkisivu - ja homepesuaineella.Pesun jälkeen pinnat huuhdellaan huolellisesti vedellä ja annetaan kuivua.-Ennen kuullotekäsittelyä puupaljaat kohdat pohjustetaan WOODEX AQUA BASE pohjustepuunsuojalla.
-Lopuksi pinnat käsitellään WOODEX AQUA CLASSIC-kuulotteella kahteen kertaan.





Kaikista vaiheista minulla ei ole kuvia, kun talkoot muotoutuivat pystyyn parin tunnin sisällä ja emännän tehtävä oli huolehtia muonituksesta ja lapsen viihdytyksestä, ettei hän karkaa maalaustyömaalle. 


Ihana, että talkooapua järjestyy vielä ja ihmiset auttavat toinen toisiaan. ♥




Yhteistyöprojekti jatkuu seuraavassa postauksessa.


Peeäs, nythän on luvattu lämpimiä kelejä - jos sinulla jäi kesällä jokin maalausprojekti aloittamatta tai kesken... vielä ehtii. 

Kysy rohkeasti neuvoa Teknokselta, vaikka ihan pieniinkin projekteihin. Itse ainakin huomasin, että käsittely ja työn aloittaminen (minun tapauksessa ohjeiden antaminen) oli huomattavast helpompaa, kun ammattilainen oli miettinyt asiat jo valmiiksi. 
Meille jäi vain toteutus!


Teknoksen sivuilta löytyy "Ota yhteyttä-" laatikko, mihin voit kirjoittaa kysymyksesi. Sivulta löytyy myös puhelinnumero ja sähköpostiosoite.



*Tuotteet saatu blogiyhteistyönä Teknokselta.



Villa Emman uusi alku


Tänään olen askeleen lähempänä,tänään edistyn lisää. Jokainen päivä on lahja, käytän sen parhaalla mahdollisella tavalla. 

Tämän kauniin runon löysin runotalon sivuilta.
Se sopii mainiosti tähän uuteen alkuun.

Alkuun, jatkamiseen, kirjoittamisen lahjaan.

Olen käyttänyt "hiljaisuusaikani" muihin asioihin. Voimien keräämiseen, pohdintaan ja elämään.

Tämä vuosi on ollut suurien asioiden vuosi.
Menetysten, ilojen ja oivallusten vuosi.
Kaikki ovat kulkeneet käsi kädessä.
Olen kaivannut kirjoittamista ja kuvaamista. On vain tuntunut, että sille ei ole sijaa majatalossa. Ei vaikka kuinka yritän.

Olen toki kuvannut ja "kirjoittanut mielessä," mutta en ole saanut tuotettua tekstiä julkiseksi. Mutta, tänään. Tänään aloitan uuden elämän ja alun.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Painotan blogia enemmän 
-kodinhoidon oivalluksiin
-jaksamiseen
-Arjen kauniisiin asioihin
-Vähän sisustamistakin
-Arjen ajatuksiin, myös lapsiperheen näkökulmasta.

Tervetuloa meille! ♥ 


Arjen teot parisuhteessa ja sisustuksessa ♥

"Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä vähiten." 
Tämä lause on puhuttanut minua paljon viime aikoina, juteltuani muutamien ihmisten kanssa.
Huomaammeko rakastaa toista niin paljon kuin hän sitä kulloinkin tarvitsee?
Onko omaan "elämään" ja kiireisiin helppo vedota? Kotihommat, väsymys... mitä näitä nyt. Lapsistakin pitäisi jonkun huolehtia ja täällä pitäisi siivota.

Sitähän sitä minäkin olen monesti sanonut. Lähes samoilla sanoilla.

Mutta, joskus sitä huomaa, ettei toinen huomaakaan. Vai huomaako kuitenkin, mutta itse ei sitä huomaa?


Meillä ei ole mitään ongelmaa täällä, jos sitä joku ryhtyy nyt pohtimaan :D mutta, tokikin ongelmia tulee, jos toista pitää itsestään selvänä. 
Meillä ei huomioida hääpäiviä tai syntymäpäiviä suureellisesti rakkaudenosoituksin eikä kukkavihkoin. Huomioiminen näkyy arjessa.
Saunan lämmitys, puiden haku, kahvin keitto, vessarauhan antaminen (lapsiperhe :D), joskus ostamme toiselle jotain tarpeellista, mitä toinen tarvitsee.Huomioiminen on myös auton huoltamista ja ylläpitämistä. Siisteyttä, pyykin pesua ja ruoan laittamista.Ihan sitä arkea. Parasta! ♥

Ei ole niin nuukaa, jos astiat on astianpesukoneessa eri tavalla kuin MINÄ ne laittaisin. Sen harvan kerran kun ne sinne menevät, niin haittaako tuo.
Eräässä kirjassa oli sanottu minusta hienosti, miten nainen oli oppinut "tykkäämään" miehensä jättämistä aamupala-astioista. Hän käänsi omaa ajatteluaan ja ajatteli, miten ihana on saada pestä rakkaan puolison kuppi. No jaa... joskus kieltämättä tulee Pokka Pitää-ohjelma mieleen ja aina minäkään en jaksa olla niin sovittelevainen ja esiin astuu salainen Hyacint ♥



Mutta, siitäpä aasinsiltana siihen, miten tärkeä paikka esim. koti on naiselle ja miehelle.
Kuinka monen kotona on naisen valitsema sisustus, järjestys, kaapin paikka jne?
Kyllähän se meilläkin hyvin pitkälle näin on. Huonekalut ja seinävärit toki olemme yhdessä ja yhteisymmärryksessä valinneet. Mutta, paljonhan sitä miehet joutuvat muokkautumaan meidän vaihtuviin mielialoihin, sisustuksellisiin innostuksiin ja sitten ollaankin vähän ajan päästä taas eri mieltä. 

Sisustuksessa näkee usein ns. äijähuoneita. Mihin sellaista oikeasti tarvitaan, jos antaisimme myös miesten "asua" kodissa yhtä vapaasti kuin itse teemme? Oletko koskaan miettinyt tätä? ♥



Meillä miehellä on ollut alusta asti oma "baarihuone," mikä on suunniteltu jo talon rakennusvaiheessa. Mitään varsinaista baaritiskiä huoneessa ei ole, vaan sehän on varsinainen läpikulkuhuone, missä on vain kaapit hänen keräämille pulloilleen ja laseilleen. Hän kerää myös pullon korkkeja, joiden tarkoitusperää olen joskus tiedustellut, saamatta tokikaan vastausta. Ehkä hän tekee siitä vaimolle joskus ns. piikkimaton. :D

No, entäs sitten. Uskollisesti pyyhin pölyt pullojen päältä ja asettelen ne kauniisti. Käytännön syistä samaan huoneeseen on sittemmin laitettu kaksi pakastinta, vierassänky ja vanha lipasto.
Vähän mielessä harmittelin, kun tämä huone vallan toisenlaiseen käyttöön nykyään on valjastettu, mutta tokikaan tuo "baarielämä" ei meillä muutenkaan ole pääosassa.



Kyllähän minulla olisi monenkinlaista käyttöä baarin kaapeille ja laatikoille, mutta olen ajatellut että joka asiaan ei tarvitse näppejään iskeä. Eikä sanoa.

Mutta, tiedättekös mitä... mieheni tykkää makoilla töiden jälkeen ja lukea uutisia (pelata jatsia) tabloidilta ja aika useasti näkyy unikin tulevan. Tuo levitettävä vierassänky on löytänyt ihan uuden käyttötarkoituksen. Se näyttää olevan varsin mieluisa paikka. ♥ Laitoin tilaan myös keittiössä olleet stereot. Meillä on paljon cd-levyjä (kuunteleeko niitä enää kukaan) kaapissa unohtuneena. Nyt meillä soi musiikki aamusta iltaan ja ai että! Samalla voi fiilistellä vaikka Nuoruusmuistoja. ♥



Sängyn päälle laitoin vanhan Karvis-viltin. Hän on sen lapsena saanut äidiltään lahjaksi ja satuin kuulemaan eräänä päivänä, kun hän mainitsi että viltti on hänelle tosi rakas. 
Eihän se nyt ole millään muotoa MINUN sisustusmakuun, mutta se on hänelle rakas ja se on pääasia.
 Minä muokkasin sohvalle sitten vilttiin sopivat tyynyt ja kyllä passaa nyt emännänkin silmälle.

Kyllä elämä on yhteispeliä kaikin puolin. Myös kotona ja sisustuksessa. ♥

Viikonloppuna hoksasimme, että tähän vierassänkyyn mahtuu mainiosti koko perhe makoilemaan yhtä aikaa (on leveämpi kuin sohva). Sekin on sitä "kuuluisaa laatuaikaa."


Mieheni on oikeasti paljon "parempi" sisustaja kuin minä ja kun hankkii jotain, ostaa kerralla kunnollista eikä nuukastele, niinkuin perheen Hyacint... Tokikaan tuo sisustaminen ei taida olla niin hänen juttu tai ainakaan hän ei tee siitä niin isoa numeroa, kuin emäntänsä. ♥


Ja tuumaampa vielä loppuun, että minun ajatukset ovat vain minun ajatuksia ja yleismaallisia näkemyksiä. Kaikkien miesten ja naisten  sisustuksellisetkaan näkemykset eivät varmaankaan käy yhtä hyvin yksiin tuumiin. ;)


Millaisia arjen pieniä tekoja sinä teet puolisolle, lapsille, vanhemmille tai ystävällesi?





Elämän perusasiat ja kompastuskivet

Hei Ihanuudet!

Ettepä uskokaan, miten emännän päässä on selkiytynyt viime aikoina monta asiaa. 
No jaa, se mitä aion tehdä isona, ei ole vielä selkiytynyt... mutta, monta muuta paljon pienempää oivallusta on tapahtunut. ♥
Ehkäpä niiden oivallusten aika oli nyt.

Kerroin teille edellisessä postauksessa väsymyksestä ja siihen liittyvistä asioista. 
Tällä hetkellä tuntuu, että asiat ovat paljon kevyempiä ja selkeämpiä. 
Ehkä ihan rehellinen avoimuus tässäkin asiassa oli hyväksi ja kun sain asian sanottua, asia keveni. 


Muistatteko, kun olen kertonut teille (varmaan ainakin joka toisessa postauksessa) erilaisia ajatuksia ja vinkkejä kotimme järjestyksen ylläpitämiseen ja sen vaikutuksista jaksamiseen?
Siihenkin on tullut oivallus!

Siitä minulla ei ole teille nyt kuvaa, mutta oivalsin että kun vaan tarttuu tuumasta toimeen ja pakastimen reunasta kiinni ja hilaa sen vaan toiseen huoneeseen, niin kaikki asiat tuntuu järjestyvän!  No, ei nyt ihan niinkään, mutta melkein! 

Minua melkein itseäkin naurattaa tuo tuumaus.


Olen pähkäillyt, miettinyt ja lyönyt melkein jalkaa lattiaan, että mikä tässä yhtälössä ei toimi. Miksi en saa pidettyä meidän huushollia järjestyksessä? Onko vika emännän laiskuudessa vai missä? Sohva ei ole kyllä päässyt kulumaan minun istumisesta... 

No, minä pääosin vastaan tästä meidän arjen pyörittämisestä ja sujumisesta täällä kotona ja siten nään asioita, mikä toimii ja mikä ei. 
Ja jos joku ei toimi, niin se hankaloittaa montaa asiaa.

Jollekin nämä asiat ovat ihan pikkujuttu ja ehkäpä siellä joku pähkäileekin, mikä tässä voi olla niin vaikeaa... mutta, kerronpa että jokaisella on ne omat "kompastuskivet." Ne kohdat, joihin haluaisi muutosta, mutta ei vaan näe metsää puilta- niin sanotusti.




No, nyt se metsä on löytynyt ja pakastimet vaihtuivat kodinhoitohuoneesta tuohon ns. saunakamariin. Ja ihan piikkiriikkisellä muutoksella oli valtavan suuri vaikutus!!

Voitko kuvitella, tämä huusholli on pysynyt perjantaista asti järjestyksessä! ♥
Ja voitteko kuvitella, miten suuri vaikutus sillä on emännän "menttaalipuoleen," niinkuin mieheni sanoisi. :D

Sillä on!
Suorastaan sielu ja silmä lepää.

Tokikin se edellyttää, että emäntä itse tekee joka päivä muutamat pikkuaskareet (mutta, vain MUUTAMAT...) Joka päivä ei tarvitse räjäyttää koko huushollia uudelleen ja aikaa todella jää ihan siihen istumiseenkin.
Se on iso asia se!



Toisaalta tuntuu hirvittävän tyhmältä kertoa tällaisia "ihan arkisia asioita."
Mutta, niinkuin mieheni taas toteaisi "riittää kun olet oma itsesi."
Tätä yritän noudattaa myös blogin kirjoittamisessa.
Olkootkin, että joidenkin muiden blogit ovat kaunislinjaisia, upeilla kuvilla varustettuja. Joka päivä tuntuu olevan elämä mallillaan tai ainakin kodin sisustus ja siisteys kuosillaan.

Kyllä minäkin ihailen sellaisia, mutta se ei olisi minua eikä meitä. 
Oikeastaan on ihan kiva, kun kaikki asiat eivät ole valmiita.
Elämässä voi olla asioita vähän keskenkin, osin rempallaan, hoitamatta ja sinnepäinkin.

Kunhan "perusasiat" ovat kunnossa.
Mitkä ne sitten kenelläkin ovat.



Meillä ei ole vieläkään laitettua pihaa (vaikka olemme asuneet tässä jo kohta 8 vuotta).
Meillä ei ole kylvetty nurmikkoa, vaikka siinä heinä kasvaakin.
Meillä ei ole nykitty joka rikkaruohoa eikä tehty terassin alusia valmiiksi.


Meillä on kuitenkin oma koti.
Lämpöä, elämää ja perusasiat kunnossa.
"Lihhaa kaapissa ja perunat kellarissa-" niinkuin eräs ihminen oli sanonut.


Miten sinä saat arjen sujumaan?
Mitkä ovat sinun elämän "kompastuskivesi?"



Hetki vielä kesässä

Kesä.
Alkaa olla jo vähän takanapäin tälle vuotta.
Meillä ainakin syksy tekee jo kovasti tuloaan - niin sisällä kuin ulkona. 

Sisälle on tullut vähän enemmän väriä ja ulkona on laitettu tiluksia kuntoon. No, mikä nyt sitten onkaan pysynyt kunnossa ja mikä jälleen rehottaa... 
Kesän aikana on kestitty vieraita niin yösijalla kuin päiväkahvienkin merkeissä.

Kesä on tuntunut menevän ihan hirvittävän nopeasti, jos sitä on oikein ollutkaan. Itsestä tuntuu, että kesä oli ja meni. Oikeastaan kun melkein kaikki päivät on itsellä vähän samanlaisia, niin ei niin huomaa eroa oikein vuodenajoissakaan. 

Mikä ihaninta, tänä kesänä on paistanut AURINKO!  
Siitä on kyllä saanut virtaa ja voimaa tulevaan pimeyteen.



Me on tehty metsäretkiä niin kotipihalla kuin metsissäkin.
Saalis ei ole aina ollut niin suureellinen, mutta se ei ole ollut meille pääasia.


Tänä kesänä olen ollut myös sanoisinko, "normaalia väsyneempi." En niinkään unesta väsynyt, vaan ihan rehellisesti sanoen väsynyt vähän kaikkeen. 
Someen, ystävyyden ylläpitämiseen, asioiden hoitamiseen ehkä joskus vähän tähän meillä olevaan hulinaankin. On ihana, kun vieraita käy ja rakastan kestitä vieraita, mutta tänä kesänä minun aikaani on vienyt tuo meidän pieni ja vauhdikas "Eemeli," joka välillä on toden totta kysynyt äidin hermoja ja jaksamista. ♥

Mutta, niin ihana lapsi hän on ja onneksi kaikki vieraat ovat ymmärtäneet, että omatoimisuus on parasta meillä ja ovat touhunneet kuin kotonaan. Suuri kiitos siitä kaikille!
Ja niin paljon kuin rakastan myös lämpöä ja auringon valoa, niin täytyy sanoa että kyllä helteetkin uuvuttivat omalla tavallaan.
Ja ehkä myös se, että päivät ovat melko samanlaisia.

Minusta asioista voi ja pitää puhua suoraan.
Jokainen varmasti tietää, että pienet lapset (oli niitä yksi tai useampi) vievät omalla tavallaan voimia eikä se silti tarkoita sitä, että asiasta haluaisi valittaa.

Äitinä ollessa totean, että 1-2 vuoden ikä on ainakin meidän kohdalla ollut kaikista haastavin ja raskain. On tehty hampaita, on opittu monenlaista, on opittu juoksemaan ja menemään todella lujaa. ♥ On opittu menemään lukituista ovista. 
Mutta, en minä valita. :)


Jokainen opittu asia on arvokas ja sen olen saanut myös tänä kesänä todeta, kun "Eemelimme" täytti 2 vuotta. Kaikki se kärsivällisyys, kaikki ne harjoitukset uudelleen ja uudelleen, kaikki jaksaminen... se on palkittu todella moneen kertaan. 

Lapsesta on myös apua kodinaskareissa.
On ilo huomata, että hän omaa kohteliaat käytöstavat.
On onni, että meillä on hänet ja hänellä meidät. ♥



Meidän kesään on kuulunut myös perinteinen käynti Katvalan Kotieläinpuistossa. 
Paikka on avoinna heinäkuussa, ilmainen ja juuri sopivan pieni pienille lapsille.

Kovin erikoisia asioita emme ole kesällä tehneet. 
Emme ole tehneet kesälomareissua Tallinnaan emmekä edes Kalajoelle.
Olemme käyneet isin mukana työreissuilla ja samalla on ostettu jäätelöt ja vähän herkuteltukin. 
Ollaan myös ihan vaan oltu ja öllötetty.
Ajettu nurmikkoa ja katseltu pilviä.
Muurahaiset ovat kiinnostaneet meitä myös ja yksi käärmekin (lohikäärme) on nähty.

Oikeastaan meillä on ollut tosi kiva kesä, vaikka välillä ärsyttääkin tällainen "tavallinen elämä." ♥



Matkustelitko sinä kesällä vai millainen sinun kesäsi oli?