Kun aika on. ♥ Kauniita pohdintoja elämästä.




Takana leppoisa viikonloppu.
Hyvin nukutut yöt, Poikasen nuhakin jo parempana.
Emännällä itsellään meinaa vähän kurkkua kutittaa, mutta onneksi vanhan ajan konstit vielä ainakin ovat auttaneet.



Mielessä on jo kaikenlaista mukavaa kevään odotukseen. 
Ehkä vähän reissua, mukavaa yhteistä touhuamista.
Kaikenlaista viritystä myös blogimaailmaan.



Ehkäpä noustaan vähän portaissa ylöspäin. 
Seuraavalle tasanteelle.
Mielessä kiitolliset sanat ystävältä. ♥
Lämmittää.


Voisiko olla niin, että aika tekee tehtävänsä.
Asiat järjestyy.
Asettuvat uomiinsa.



Koti. 
Elämä.
Kaikki on hyvin. ♥


Laulun sanoin; "Kun aika on."
Luotan siihen.



Elämä ottaa, elämä antaa.
Kaiken sen, minkä jaksat kantaa.


Lämpöisiä ajatuksia tulevaan viikkoosi! ♥

Alekoodi AavaSisustukseen ♥


Villa Emman elämää-blogissa aiheena keväinen sisustus ja makuuhuoneen muutokset pienillä ratkaisuilla. 


Käyppäs kurkkaamassa!

♥ Blogista löytyy myös alekoodi -30% AavaSisustukseen. ♥





Kotiäidin mietteitä ♥

Hei Blogiystävät!

Täällä ollaan taas, uusin ehein mielin. ♥
Latasin kameralta kuvia koneelle ja katsoin, että olipas tullut otettua varsin jouluisia ja sekavia kuvia. Päätin valita niistä 3 parasta ja nämä valikoituivat tähän mielentilaan sopivaksi.

Usein olen ajatellut aloittaa kirjoittamisen, mutta ajatus ei ole ollut veitsenterävä. Meillä on ollut jo pitkään ennen joulua varsin hajanaisia yöunia. On tehty hampaita, on opeteltu uusia asioita, joskus vähän nenääkin niistetty. Kaikki nämä ovat vaikuttaneet uneen ja senhän tietää, että kun lapsi nukkuu huonosti - myös äiti nukkuu. 
Kävin muutamana päivänä töissäkin ennen joulua, mutta sitten ajattelin että jos kerran minun ei ole nyt ihan pakko, niin minkä ihmeen takia väsytän itseäni vielä silläkin.

-Vaikkakin se ehkä virkisti hetkellisesti omaa mieltä, niin kotona otettiin takapakkia sitten ainakin pari päivää. Äiti pitää olla nyt lähellä. ♥ 
Ja olenhan minä. Mielelläni.


Tässä kotona ollessani on ollut aikaa pohtia kaikenlaista. Omaa elämää ja sitä, minkälaiseksi sen haluaisin muodostuvan. Edes haaveissa. Mitä mahdollisuuksia vielä olisi. Millaisia visioita voisi kehittää ja missä minua vielä tarvittaisiin? Mitä pienellä paikkakunnalla voisi tehdä sellaista mikä olisi sydäntä lähellä? 
Kun on poissa töistä, alkaa nähdä elämäänsä eri silmin.

Ikävä puoli tässähän on se, että raha ei kasva puussa eikä tipahda postilaatikkoon. Jos meinaisi onnea onkia, niin pitäisi yrittää ehkä kääntyä Veikkauksen puoleen. Mutta, sekin on aika huippua, kun huomaa lopulta, miten vähällä pärjää. Mitkä ne tarpeet oikeasti ovatkaan. 



Vanhemmuudesta vielä sen verran, että se on kyllä toden totta että, kukaan ei tule kertomaan, kuinka väsynyt sitä voi olla ja kuinka paljon väsymys vaikuttaa muistiin, ajatteluun... ihan kaikkeen. Minä harvoin valitan väsymystä, enkä nyt niin varsinaisesti tunne olevani väsynyt nytkään, mutta näin kolmen hyvän yön jälkeen voin sanoa, että äiti ja lapsi ovat aivan eri pirteitä ja ajatuskin tuntuu kulkevan ihan eri reittiä kuin pitkään aikaan.

Vanhemmuus on siitä jännä asia, että sitä jotenkin jokainen sulkeutuu omaan ympyräänsä eikä asioista paljonkaan huudella ympärille, miten kelläkin menee. Hyvin menee, niinhän sitä yleensä aina vastataan. Ja hyvinhän sitä meilläkin, mutta sitä huomaa sitten kun rohkeasti avaa suunsa ja kertoo omista kokemuksistaan, että ihan samanlaista voi olla toisessakin ja kolmannessa perheessä. 
Ja aika ihana on ollut myös huomata naisten välisen vertaistuen, ikään katsomatta.

Huomaan, että ikäihmiset muistavat omien lasten pikkulapsivaiheet paljon paremmin kuin "nykyäidit." Jokaisella on nykyään niin paljon kaikenlaista muutakin ympärillä, mikä vie tilaa ajatuksilta. 



Toisaalta se on aika ihanaa, että elämässä tulee tällaisia "tähtihetkiä," jolloin kykenee näkemään asioita eri tavalla ja asiat vaan loksahtelevat paikalleen omalla painollaan. 
Tälle vuodelle en asettanut varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta lupasin elää terveellisemmin. 
Aloitin sen puhdistamalla jääkaapin perusteellisesti.
Nostin "vihreän hyllyn" ylemmäksi, niin osuu paremmin nenään eteen kurkut ja tomaatit.

Olen luvannut myös itselleni olla tänä vuonna vähemmän kiltti.
Se tarkoittanee sitä, että ajattelen enemmän itseäni ja sitä, mitä minä oikeasti haluan. 
Oletko sinä ajatellut koskaan tällaista?
Usein sitä huomaa, että miten herkästi sitä on taas mennyt mukaan sellaiseen mihin joku toinen osaa markkinoida. Olenko siis markkinoinnin uhri? :)
Enkä nyt puhu kaupallisesta alasta.

Tänään on tuntunut, että elämä on taas himpun verran kirkkaampi ja nautin siitä päivä päivältä enemmän. ♥ Olen sopeutunut hyvin kaaokseen ja siihen, että meillä vaan (melkein aina) on tavarat levällään ja asettuvat paikoilleen sitten joskus...
Nautitaan elämästä ja muistahan jättää joku sananen kun käyt kylässä. ♥
Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia sinulla on näihin aiheisiin.


Peeäs, jos joku nyt ajattelee, että täällä ollaan väsyneitä ja voimattomia, niin pois huoli sellaisesta. Rakastan vain pohtia elämää, asioita ja sen eri näkökulmia. Silloin kun itse olin töissä, ei sellaiselle ollut tilaa eikä ajatusta. Siksikin olisi ihana, jos kirjoittaisit omia ajatuksiasi tänne minulle pohdittavaksi. ♥



Ilosia aikoja! ❤


Hei pitkästä aikaa!
Mistähän aloittaisin. ..Olette olleet kyllä usein mielessä. ♡ 

Jos saisin kerrottua haluamani asiat teille vaikka ääniviestin muodossa,olisitte reaaliaikaisesti perillä Villa Emman tapahtumista.  Asiaa on ollut ja on...Paljon.   Tänne kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa eikä oikein mahdollisuutta.  Näin 1,4v vauhdikkaan kiipeilijän äitinä olo on suorastaan turta illalla, kun olisi "hetki aikaa itselle."  

Monena iltana olen ajatellut mennä koneelle,avata sen ja laittaa kuvat kuntoon, mutta sitten pää on lyönyt ihan tyhjää.

En silti valita. ♡ Elän tätä hetkeä nyt ja nautin. Kaikista niistä sydäntä pysäyttävistä hetkistä,kun käännät selkäsi. Niistä,kun toinen kääntää Callen ruokakupin lattialle, niistä kun auton avaimet tipahtavat wc-pönttöön ja siitä,kun juuri siivottussa kodissa on hetkessä uusi järjestys.

Hetkellisesti odotan hetkeä,kun kaikki pysyisi paikallaan. Sitten ajattelen, että on ihanaa kun elämässä on vaihtelevaa sisältöä. Yksikään päivä ei ole samanlainen.



Elämässä oppii olemaan kiitollinen pienistä asioista. Kun on tehnyt kovaa työtä päästäkseen elämässä eteenpäin, oppii huomaamaan omasta elämästä uusia puolia. Sellaisiakin mitä ei ole pakko tehdä, mitkä voi tehdä huomenna. Mikä on tärkeää tänään ja minkä arvon löytää vasta myöhemmin. Ketkä pysyvät rinnalla ja ketkä ovat muuten vaan. 

Elämässä tärkeää on osata olla kiitollinen myös omasta Itsenäisyydestä. Siitä,että meillä on sananvapaus ilmaista itseämme, vapaus elää ja olla. Tulla ja mennä. Se,miten tähän on päästy, pistää miettimään. 

Itsenäisyyspäivänä 120 nuorta miestä seisoi mustissaan kunniavartiossa muistuttamassa meitä kiitollisuudesta. Kun katsoin kaikkia näitä miehiä,mietin voiko kukaan koskaan tajuta,miten nuoria he tosiaan ovat olleet.  Kuinka isojen asioiden edessä he ovat olleet, pelänneet ja olleet vailla huomista päivää. Epävarmoina kaikesta. 

Kuinka kiitollisia me saamme olla kaikista heistä ja siitä, että saan olla juuri sellainen kuin olen. 

Istutimme 100-vuotiaan Suomen ja 1-vuotiaan Poikasen kunniaksi kuusen, mikä saa kasvaa seuraavat sata vuotta muistuttamassa kaikesta tästä. ♡


Ollaan kiitollisia ja eletään Ilosia Aikoja.
Nähdään!

Lohitäyte ja muita herkullisia kokeiluja Villa Emman keittiöstä ♥


Kätevän Emännän kokeilevassa keittiössä on taas innostuttu muustakin kuin jauhelihasta ja makkarasta. Välillä sitä tulee kokeiltua ja innostuttua kaikenlaisista ideoista ja vain huomatakseen, ettei siinä nyt niin kauan mennytkään eikä se yhtään vaikeaakaan ollut.

Kaapissa oli kylmäsavulohta ja sille piti löytyä jotain käyttöä. 
Löysin kokeilemisen arvoisen reseptin.

100g kylmäsavulohta
200g ruohosipulituorejuustoa 
0,5dl tilliä
2rkl limen mehua

Kaikki vaan sekaisin ja leivän päälle. Menee myös sellaisenaan ja kuvitelkaapa esim. arinaperunat... Nam!


Puuroa jäi ylimääräiseksi, joten ne sämpylöihin. 
Aikataulu ei antanut myöten pyöritellä niitä, joten päätin kokeilla sämpylöitä muffinssivuokaan. 
Reilu ruokalusikallinen jokaiseen.

Muuten hyvä, mutta olisi kannattanut joko voidella vuoat tai laittaa muffinipaperi... 
Melkein voisi sanoa niinkuin Jope, että en tiiä onnistuuko, mutta kannattaahan sitä kokkeilla. 


Lusikalla vähän jäähtyneenä lähtivät hyvin irti ja olivat aivan ihanan pehmeitä kuitenkin!


Jätänpä vielä yhden reseptin hautumaan seuraavalle kerralle.

Nyt on syöty eilisiä ja sitä edellisiä ruokia. Kätevä Emäntä ei heitä mitään roskiin. :)


Täällä on heiluttu kuin heinämies huushollin kimpussa ja se on kannattanut.
Alkaa näyttää jo aika kivalta, järjestys on muuttunut ja järkeistynyt. Osa on menossa myyntiin. Vanhassa vara parempi ja kun aikansa huushollia kääntää, niin löytyy jotain entistä ja mukavaa. ♥

Niistäpä tuonnempana.

Villa Emman elämää-blogissa hiukan jo eilen avasin tätä asiaa.





Olisiko sinulla joku resepti tai vinkki, jonka haluaisit jakaa?