Luukut 10 ja 11:Täydellinen joulu


Millainen on sinun täydellinen joulusi? 
Olen taas saanut muistutuksen siitä,että pipoa voi löysätä. Elämästä ja joulusta ei tule sen valmiimpaa, vaikka kuinka laittaisi yhdeksi pyhäajaksi kaikki kupit ojennukseen. 
Ei,en ole siivonnut kaappeja,enkä pyyhkinyt joka hyllyn reunaa. Olen opetellut olemaan,istumaan ja sietämään asioita. Sietämään,että hommat ovat tekemättä tai ainakin puolitiessä. 
Olen opetellut, että joulukoristeita voi laittaa esille,vaikka toisaalla olisikin tavarat levällään. 


Minä, niinkuin moni muukin on asettanut itselleen tavoitteita "ennen joulua." Niillä on mukava kilpailla eri keskusteluissa ja somessa kuka on ehtinyt mitäkin tehdä ja kuinka tukka putkella on taas menty. 
Joulun alla tavoitteina on mm.joulukorttien postiin saattaminen ennen määräpäivää  (14.12). Olen kuunnellut kauppareissulla, että moni kirjoitti kortit Itsenäisyyspäivänä, kun oli aikaa. Ei tullut kiire. Entäs,kun on saanut päähänsä ettei valmiita kortteja lähetellä vaan ne on tarkoitettu laiskoille ja tunteettomille ihmisille. Sellaisille,jotka VAAN lähettävät kortin. MiNÄ sen sijaan askartelen kortit suurella sydämellä ja ajatuksella,mietin kortin saajaa lämmöllä ja kirjoitan tekstin kauniisti juuri oikeanlaisella kynällä.  Valmis kortti laitetaan korkeintaan sellaiselle, kuka on sattunut unohtumaan listalta tai joka laittaa kortin ja minun täytyy ikäänkuin vastalahjana muistaa häntä. Vaikka joulun jälkeenkin. Onhan myös Uusi Vuosi tulossa,mitä voi kortissa toivottaa. Siitäkin tunnetaan huonoa omaa tuntoa,kun ihminen saattaa ajatella, että "kun valmiin kortin hälle laittoi."

Hoksasin yhtenä päivänä,että ristiäiskuvat ja ne joulukorttikuvat on edelleen teettämättä. Ifolorilla oli Happy Hour-päivät. Kiireellä yritin kuvia tihrustaa tietokoneen ruudulta ja saada teetetyksi kyseisinä päivinä. Samalla sain idean,että teetän vanhoista valokuvista tauluja joululahjaksi.  Kaikki meni siihen asti hyvin,kun tajusin kuvan repeytyneen ja kuvan resoluution olevan liian alhainen. (Älä kysy mikä se on). Turvauduin somessa pyytämään apua kuvan muokkaukseen. Ammattimaisemmat ihmiset kilvan muokkasivat kuvaa ja lähestulkoon kilpailivat siitä,kuka oli korjannut kuvan virheen nopeiten. Paras ilmoitettu ennätys oli 2 sekuntia. 
Minä vuolaasti kiittelemään ja toiveikkaana olin jo painamassa nappia,että kuva lähtee muokkautumaan tauluksi. Kunnes,eräs kehoitti olemaan tekemättä taulua pienestä somekuvasta.  Sitten tuli lisävinkkejä skannerin käytöstä ja kuvan muokkaamisesta erilaisin pikselein ja niksein. Pikku juttu,teen sen toisella kädellä.

Lopputulemana Happy Hour oli ja meni,kuvat on edelleen lähettämättä ja kuva skannaamatta.



Ja siitä siivoamisesta. Edesmenneellä anopillani oli tapana kääntää huusholli nurin aina viikko ennen joulua ja juhannusta. Toisella kädellä hän ripsusi katot, pyyhki pölyt, pesi ja silitti,leipoi kaapit täyteen ja touhusi perheelle ruoan. Tokikin, kun aatto tuli oli hän väsynyt, uupunut, hermo tiukalla mutta onnellinen. Niin oli aina tehty! Minä nuorempana ihmettelin tuota höyryämistä. Ikävä kyllä,näyttää olevan samoja piirteitä. Tosin keskityn ihan toisenlaisiin höyryämisiin. Hän tosin kirjoitti valmiit kortit,mutta se postikorttiralli autolla ajaen olikin sitten jo toinen juttu...

Niin niistä korteista. Elämää on myös 14.12.jälkeen. Aikaisempi määräpäivä oli Itsenäisyyspäivä. 
Jouluvalojen asennus VIIMEISTÄÄN. Joskus se on ollut myös piparien leivontapäivä. Kun niin on aina tehty. Olen huomannut,että historia toistaa itseään. Yritän suorittaa erilaisia tehtäviä määräpäiviin mennessä, kun niin on aina tehty. Ja todellisuudessa,KUKAAN ei ole minulta näitä asioita vaatinut. Ihan itse olen ressini keksinyt. 

Kukaan ei oikeasti tiedä  milloin jouluvalot pitäisi asentaa. Kukaan ei tiedä,että olen ajatellut juuri häntä korttia kirjoittaessa.  Kukaan ei oikeasti tiedä,että olen joka joulu ajatellut ilahduttaa kanssaautoilijoita pitämällä lyhdyissä tulia joka joulukuun viikonloppu. Ei ole ollut. 

Onneksi elämässäni on olemassa "järjen ääni" joka pistää minua välillä ruotuun. Auttaa pysäyttämään ja miettimään,mikä oikeasti on tärkeää. Yritän kyllä välillä pistää kampoihin,kun niistä omista tottumuksista ja periaatteista on joskus vaikeaa päästää irti. 


Näin tärkeäksi tuoda asian esille näin joulun alla,koska galluppia harrastaessani olen huomannut,etten ole ainoa. Meitä suorittajia on,monta ja miehet on ihan helisemässä meidän kanssa. 
Minäkin olen lukuisia kertoja luvannut itselleni, etten enää sortuisi moiseen. Niin vain vanhat perinteet ovat tiukasti kiinni ja usein huomaan olevani taas samassa pisteessä.
Yllä oleva kuva kertoo paljon siitä millainen emäntä täällä hyörii, lähes sananmukaisesti. Alan kuulemma aika ajoin muistuttamaan Hyacinttia. 

Elääkö sinussakin palanen Hyacint Bukeeta?
Olisi mukava kuulla aitoja kommentteja ja ajatuksia,miten joskus on hyvä nauraa itselle ja löysentää pipoa. 

Minulla olisi ollut paljon muutakin kerrottavaa,mutta säästetään ajatuksia toisellekin päivälle.♡

Ihan parasta pyhäpäivää Sinulle!






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!