Hyvät Ystävät, Naiset ja kaikki ihanat ihmiset!
Oletteko koskaan ajatelleet (olette varmaan), että miksi se naisena oleminen on välillä niin vaikeaa?
Milloin on liian lihava, liian laiha tai jotenkin muuten vaan roikkuva. No, minä en ole koskaan ollut liian laiha, pois se minusta. Aina on ollut (ainakin omasta mielestä) matkakasseja mukana.
Välillä on voinut miettiä, onko eväsreppu nyt liian painava edessä vai takana.
Entä se naama sitten. Milloin on liian kalpea, liian punakka, epätasainen, hajuton, mauton ja väritön. Liikaa meikkiä, liian vähän, väärä sävy, huonot välineet.
Päästä puhumattakaan. On länttää, kohoa, pystyä, väritöntä, värikästä.
On ollut erilaiset punaisen sävyt, mustan ja tumman eri variaatiot. Joskus nuorena hulluudessa tuli kokeiltua hetki blondinakin. Ei passannut. :)
Se tämä hiusten malli on sitten varsin haastava.
Milloin se on hankala, liian pitkä tuosta, liian lyhyt tästä. Olen yrittänyt kasvattaa, olen leikkauttanut ja kaikkea siltä väliltä.
KAIKKI MUUT ON AINA paljon kauniimpia, naisellisempia, nätimpiä ja kaikkea.
Rakennetaanko se jo laitoksella meille tytöille se sellainen malli, että sitä ei osaa itseään arvostaa?
Ei näe itsessään niitä sellaisia asioita, mitkä ovat kauniita.
Minä ainakin olen sellainen nainen, että eläisin pitkään kehuilla ja erilaisilla liirumlaarumeilla. :D
Ja toki niitä välillä saankin ja silloin ne mieltä lämmittävät.
Alla oleva kuva lämmittää myös mieltäni. Se kertoo minusta ehkä juuri sellaisena kuin olen. Voin rohkeasti rompostella kumosissa, olen melkein aina villasukissa ja voin ihan vapaasti olla sellainen kuin olen. Lyön mieheltäni saadun karvalakin korville ja kolaan lunta tai pilkon puita. Ajan nurmikot, raahan, vedän ja työnnän.
Olen riski. Olen tärkeä.
Minä tykkään itsestäni kuitenkin lähes sellaisena kuin olen. Kaikkine ylimääräisine lisäkiloineni ja muine vaivoineni ja kolotuksineni.
Välillä se on varsin vaikeaa, mutta mitä enemmän ikää tulee- sen paremmin sitä näkee asioita ja itseään eri perspektiivistä.
Haluaisin jakaa teille myös toisen bloggarin ajatuksia aiheesta, mistä minäkin sain idean tähän omaan postaukseen. Jaana My life-blogista on yksi niistä ihmisistä, jonka ulkonäköä, "freessiyttä" ja sitä naiseutta olen ihaillut jo useamman vuoden ajan.
Jaana oli kirjoittanut blogiinsa aiheesta "Mistä tietää, että on nelikymppinen?"
Kirjoitus oli mukavan rempseä, mutta myös ajatuksia herättävä.
Ei elämä lopu mihinkään numeroon tai ikään.
Arvostetaan itseämme naiset ja miehet.
Sellaisena kuin olemme!
OLET TÄRKEÄ!
