Täältä pääset tutustumaan Villa Emmaan enemmän ♥

Kuolinsiivous vai elämänsiivous

Hei Villa Emmassa kyläilijät! 

Täällä ollaan taas uusin ajatuksin ja erilaista voimaa saaneena. 
Perheessämme ja lähipiirissämme on ollut monenlaista surua ja mielen päällä olevaa asiaa kevään ja kesän aikana, mitkä vaikuttivat siihen, että tein omassa elämässä ratkaisun irtautua kaikesta "ylimääräisestä" ja keskittää voimani ydinasioihin ja perheen, läheisten ja itseni tukemiseen. Olen ollut monen mielestä varmasti varsin epäsosiaalinen. 
Poistin puhelimesta Instagrammin ja lopetin bloggaamisen toistaiseksi.
 Irtauduin somemaailmasta lähes kokonaan. 

Se olikin alussa varsin kummallista, kun tuntui että tuostakin voisi laittaa kuvan ja tuosta ja tuosta... kunnes huomasin, miten paljon vapauttavampaa moni asia onkaan, kun ei tarvitse. Ei tarvitse koko ajan olla esillä julkisesti. Ei tarvitse miettiä, miltä joku näyttää - kun oma pää lyö muutenkin tyhjää.

Elämä on nyt kuitenkin lipunut eteenpäin omalla painollaan ja olen oppinut huomaamaan jälleen uusia asioita ja etenkin niitä, mihin omassa elämässä kannattaa panostaa. 

Elämän haureus on opettanut sen, että kannattaa elää tässä ja nyt. 
Kuormasta voi surutta jättää sellaiset asiat, jotka kasvattavat taakkaa ja joiden kantaminen tuntuu ylivoimaiselta.

Ihan sama pätee kotona vallitsevaan tavaraan. 
Tavara sitoo sinua. Tunnetta, talouttasi, tilaasi.
En ole, eikä minusta tule minimalistia. Enkä sellaiseksi haluakaan. 
Vuosien aikana olen vähentänyt ja lisännyt paljon tavaraa. On tullut aikoja, jolloin olen kokenut "tarvitsevani" jotain. Sitten on saadut tavarat - niitä, joita tulee ovista vaikket pyydäkään.
Mukavia nekin, mutta joskus nekin voivat olla rasite - jos sen niin ajattelee.



Ennen lapsen syntymää koin jonkinlaisen "puhdistuksen" ja pistin tavaraa urakalla kiertoon. En oikein tiedä, mistä sitä meille silti on tupsahtanut taas kahden vuoden aikana kaappitolkulla.
Olen myös äärimmäisen kyllästynyt siihen, ettei kaikilla tavaroilla ole omia paikkoja, vaan ne vaeltavat vuoden kiertokulkujen mukaan mikä missäkin.

Sitten on olemassa myös "tunnetavaroita." 
Niitäkin on kertynyt, kummankin suvusta. 
On tärkeitä ja säilytettäviä. 
Mutta, onko joka kuppia pakko säilyttää - jos et käytä niitä, ne eivät "kutsu sinua," ja ne vievät tilaa sinun omilta toiveiltasi. 
Onko suvun keräilyperinteen syytä jatkua sukupolvelta toiselle?

Tämä on aina hieman haastava kysymys ja toisinaan tulee pohdittua asiaa myös siltä kannalta, haluaako oma jälkipolvi ottaa kuppeja ja esineitä käyttöön? Vienkö heiltä perinnön, jos en talletakkaan kaikkea?
No, joistakin esineistä olen ajatellut että tehkööt sitten seuraava miniä mitä haluaa. Lyökööt vaikka kiveen, mutta onpahan ainakin säilytetty. Johan näitä on kuljetettu huushollista toiseen jo monen sukupolven verran. Jatkan siis perinnettä minäkin. 



Jotkut puhuvat "kuolinsiivouksesta." 
Mene ja tiedä,mitä se todellisuudessa kelläkin on - mutta, minä olen ajatellut asiaa vastakkaisesta näkökulmasta -> Elämänsiivous.
Siivotaan elämästä kaikki kuormittava (kaikkea ei tietenkään voi lakaista pois) ja aloitetaan se myös ihan konkreettisesti omaisuudesta ja sen kuormittavuudesta.

Siihenhän on olemassa erilaisia oppaita ja Face on pullollaan ryhmiä Loistavasta järjestyksestä sun muusta. Näistähän minäkin olen vinkkejä saanut, mutta viikkaan edelleen ihan perustyylillä ja teen asioita omalla tavallani, omaan tahtiin. 

Kun tavarasta päästää irti, huomaa ettei sitä oikeasti tarvinnutkaan.
Pienen lapsen äitinä minun siivous -/ raivausurakkani tapahtuu sykleissä. Toisena päivänä tapahtuu enemmän, toisena taas ei mitään. Silloin kun tapahtuu on painettava satasella. 
Ja kohta 2-vuotias apulaiseni on varsin iloinen meidän yhteisistä raivausurakoista, kun löytyy aina uusia tavaroita tutkittavaksi.
Ja mikä parasta, olen saanut tartutettua tätä "Elämänsiivousta" myös toiseen osapuoleen. 
Nyt oli vain sen aika.



Olen toteuttanut tavaroista irtautumista järjestämällä kotikirppiksen. Eräänä sateisena päivänä laitoin ilmoituksen nettiin ja muutama kuva houkutukseksi. Päivä oli erittäin onnistunut ja tavara sai uusia omistajia.


Seuraava kirppispäivä on tämän viikon torstaina, mihin olen taas kerännyt kaapeista tavaraa... uskomatonta,miten paljon sitä oikeasti löytyy ja ehei... ei se lopu vielä tähän. 
Onneksi sää suosii ja pääsen pitämään kirppiksen ihanalla takaterassillamme. 
Tervetuloa Villa Emman terassikirppikselle torstaina klo 11 eteenpäin!



Oletko sinä intoutunut kirppiksistä ja kierrättämisestä?
Mitä sinulle muuta kuuluu?




Peeäs, olin ajatellut laittaa uuden hienon bannerin blogin alkuun, tehdä päivityksiä sinne ja tänne... tehdä sitä ja tehdä tätä. Sitten ajattelin, että tulen takaisin sellaisena kuin olen. Vähän keskeneräisenä ja aitona. On ihanaa, kun kaikki ei tarvitse olla niin justiin.

Ihana kun kävit ja olit. Jätä puumerkki, niin tiedän sinun olevan siellä! 

Laav juu!

Kuulumisia, pitkästä aikaa... Vinkki sisustusblogiin ja arvontaan.


Kevät on muuttunut kesäksi ja aikaa on kulunut taas huimasti, että olen tänne omaan blogiini mitään kirjoittanut.
Elämässä on tapahtunut kaikenlaista.
Monenlaista menetystä, surua ja kaipausta.
Onneksi päiviin on mahtunut myös iloa ja naurua.

Haluaisin niin kirjoittaa.. paljon enemmän. 
Tuntuu vaan, että olen prosessoinut itseäni moneen muuhun, joita en tahdo saada kunnolla hoidetuksi. Tai ainakaan niin hyvin kuin haluaisin.
Pienen lapsen äitinä "omaa aikaa" ei juurikaan ole tai yleensä sitä on silloin kun lapsi nukkuu. 
Silloin pitäisi jakautua myös parisuhteelle, itselle ja kodinhoidolle, levolle, muistamiselle... 
Nostan hattua sellaisille Supernaisille, jotka klaaraavat nämä hommat kympillä. ♥


Välillä haluaisin olla ihan tavallinen maanmatonen. 
Sellainen, mitä kukaan ei kysele mihinkään "virkaan." 
Sellainen, joka ei lupautuisi aina moneen. 
Sellainen, joka olisi vaan ihan "tavis."
Mutta, silloinhan en olisi minä.


Mitä sinun kesääsi kuuluu?

Olen kirjoitellut Villa Emman elämää-blogiin erilaisia sisustusjuttuja... 


Matkavinkki Ouluun ja Rakentaja-messulippujen voittaja on...

Terveisiä Oulusta!

Kävimme kuukausi sitten mieheni kanssa ensimmäisen yön poissa kotoa sitten lapsen syntymän. ♥ Olin ollut niin onnekas, että voitin Fb:n Scandicin arvonnassa lahjakortin ja lahja oli nyt viimeistään käytettävä. 
Kaikkien pohdintojen jälkeen päädyimme valitsemaan Oulun. 

Oulu on itselleni lapsuuden ajoilta varsin tuttu, mutta viimeisiin vuosiin on tullut käytyä todella harvoin. Ei edes joka vuosi. Matkaa sinne kun meiltä kuitenkin on reilu 200km. 
Oulu on mukava kaupunki. Sopivan kookas ydinkeskusta, löytyy jokaiselle jotain. Ja halutessaan tarjontaa löytyy myös kauempaa.

Meillä ei varsinaisia ohjelmanumeroita reissulle ollut, vaan ajatuksena oli vaan olla. Ilman aikatauluja, ilman kiirettä. ♥




Matkalla päädyimme vielä vaihtamaan varaamamme hotellihuoneen Junior Suiteen, koska lahjakortin ja loppusumman ero ei ollut enää monesta kympistä kiinni. Ihanaa arjen luksusta! ♥
 Ja se kyllä kannatti!

Olemme käyneet lomalla viimeksi, kun Poikanen oli vielä mahassa. 
Ja sekin oli osittain työreissu /sukulaisreissu...
Kun harvoin käy, osaa ottaa minilomastakin kaiken ilon irti. 
Ja sitä paitsi, minusta kaikenlainen lomien hehkutus on ylimainostettua. :)

Huoneesta löytyi hiiirvittävän korkea sänky. 
Olihan se hauska. Vähän niinkuin lapsella oli silmät ymmyrkäisenä jostain erilaisesta. 


Ja koska olemme kovia saunomaan, nautimme myös hotellissa saunomisesta. 
Ja ehkä eniten siitä helppoudesta. 
Kotona kun on puukiuas, niin naps vain ja kohta pääsee saunan lämpöön. Eihän se tämäkään sähkösauna mikään erityinen rilli ollut, mutta mukavan leppoiset löylyt siellä sai ja olipa taas erilainen kuin kotona. 
Ja aamulla... miten ihana oli napsauttaa sauna päälle, käydä pikku hetki istumassa ja astella valmiiseen pöytään. ♥


Ja mikä parasta! 
Emännälle oli oma "tällinkinurkka."
Kuulen aina naurunpyrskähdyksiä siitä, kun puran laukut ja laitan kaikki purnukat esille... Kannattaako sitä nyt yhden yön takia?
Kyllä! Ja onneksi tästä huoneesta löytyi vielä niin huiman isot vaatekaapit, että sain laukutkin piiloon! 


Ja sokerina pohjalla... illan päälle herkuteltiin vielä Roosterissa taivaallisen hyviä burgereita! ♥
Kannattaa ehdottomasti käydä. 
Löytyy ihan Scandicin läheltä. 



Reissulla emme jalkautuneet kaupungin alueelle ollenkaan, yhdessäkään kaupassa ei käyty. 
Ihana oli vaan olla! ♥



Mitä paikkoja sinä suosittelet Oulussa matkaaville?

Tulevana viikonloppuna Oulussa on myös Rakentaja2018-messut.
Messuille arvottiin Villa Emmassakin 2 lippua.
Onnetar suosi tällä kertaa numerojärjestyksessä numeroa 12 Marjaliisaa!!

Lämpimästi onnea! ♥



Lämmin kiitos kaikille osallistujille ja toivottavasti mahdollisimman moni pääsee käymään messuilla ja saa kivoja vinkkejä kesälle. 
Itse en valitettavasti pääse lähtemään sinne asti, mutta on sitten mukava ainakin toisten blogeista päästä seuraamaan, mitä kaikkea kivaa siellä olisi ollut. Paikalla on myös monta sisustus- ja lifestylebloggaria. ;)

Mukavia kevätpäiviä ja messuja kaikille!


Peeäs, pysyhän kuulolla.. Huomenna Villa Emman elämää-blogissa kuvia uudistuneesta lastenhuoneesta. (Sisustussuunnittelijan käynnin jälkeen). 




Voita liput Rakentaja 2018-messuille Ouluun!




Heips!
Kevät tekee tuloaan ja kuvista näkee, että täälläkin on hyvin keväinen mieli. ♥ Kuvat ovat fiilistelykuvia aikaisemmilta keväiltä... nyt sitä vielä vähän odotetaan. Lunta on vielä ihan kiitettävästi.
Mutta, kevät on siitä kivaa aikaa, että silloin alkaa erilaiset messut uusin ideoin ja kesää kohden tapahtumat lisääntyvät.



 Olettehan kuulleet, että parin viikon päästä (20-22.4.) järjestetään taas vuotuiset 

Messuilla on esillä rakentamista ja remontointia sekä itseänikin kovasti kiinnostavia aiheita, kuten  Sisustus & Desing ja  Piha & Puutarha.

Näytteilleasettajia näytti olevan joka lähtöön ja monipuolisuuteen on panostettu.


-Ohjelmistosta minulle nousivat mielenkiintoisimpana esille
lauantaina ja sunnuntaina esiintyvä sisustusbloggaaja Jaana Karhu At Home-blogista. ♥
* Hän kertoo bloggaamisesta ja sen tuomista muutoksista elämään.

Kannattaa käydä kuuntelemassa! :)

-Perjantaina ja sunnuntaina esiintyvä Heidi Honkanen Maja Shopista kertoo jokaisen kukkarolle sopivasta sisustamisesta ja sen suunnitelmista.

-Ja  tietenkin pihan nykytrendit sekä supersuosittu ja tv:stäkin tuttu sisustussuunnittelija Milla Alftan, jolta saat tarvittaessa vinkit heti mukaasi. 
* Ota oma kuva tai pohjapiirros mukaasi, jos haluat saada vinkkiä sisustamisen ongelmiin.






Eikö kuulosta aika kivalta tapahtumalta?


Nyt sinullakin olisi mahdollisuus päästä osalliseksi tästä kivasta tapahtumasta kommentoimalla tätä postausta.

Arvonta alkaa heti ja päättyy sunnuntaina 15.4. klo 24.

Palkinnoksi voittaja saa 2 lippua Ouluun Rakentaja-messuille.

Kenet sinä ottaisit mukaan? ♥


♥ Onnea arvontaan! ♥

Kevätterkuin, Anne Villa Emmasta

Ystävyys ♥

Tänään kirjoitan kiitollisuudesta. Ystävyydestä. 
Olen miettinyt, mikä tarkoitus on elämällä ja sillä, että olen saanut kohdata niin hienoja ihmisiä. 
Olen saanut ystäväksi monia hienoja ihmisiä.

Ystäviä on monenlaisia.
Sellaisia, jotka pysyvät.
Ovat rinnalla, tulevat ja menevät. 
Joidenkin kanssa yhteys on läheisempää, toisille kertoo vain tiettyjä asioita.
Joidenkin kanssa ystävyys on kevyempää.
Mutta, ei silti sen huonompaa.


Minulla on ollut kuitenkin onni saada elämääni myös ystäviä vanhemmista ihmisistä.
Heidän kanssaan ystävyys on erilaista.
Välitöntä, korutonta ja suoraa. 
Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, turhia kursailematta.
Puhutaan ja huomataan, miten paljon samaa meissä onkaan.
Miten joidenkin kanssa voi tuntea samaistuvansa niin samoihin asioihin. Iästä huolimatta. 
Olen saanut huomata, että elämäntilanteet pysyvät - vaikka aika muuttuu.

Lasten kanssa on samat ilot ja surut.
Hoidetaan omaisia, murehditaan monenlaista, tehdään töitä, joskus hullunakin. 
Elämä. Se on ja pysyy. 



Vanhemmilta ihmisiltä voi myös oppia paljon. 
Jos haluaa. 
Oppia kiitollisuutta, sitä että on saanut elää ja olla.
On saanut raataa, olla joskus tiukillakin.
Silti vielä hymyilyttää eikä katkeruutta näy. 
Ehkä harmitusta joistakin asioista.

Vanhemmilta ihmisiltä oppii myös tyyneyttä.
On nähty paljon elämää. 
Nähty ihmiskohtaloita. On opittu paljon.
Virheistäkin.



Tänään olen vähän haikea, kun mietin miksi en ole kohdannut joitakin jo aiemmin.
Olisinko viisaampi tai vahvempi?
Olisinko oppinut jotain?

Mitä kaikkia asioita olisin voinut jakaa ystävän kanssa jo aiemmin.
Kauanko vielä saamme olla ystäviä?


Ilmassa on kuitenkin myös iloa. 
Iloa siitä, että voin iloita tästä hetkestä.
Nauttia näistä hetkistä. Oppia ja elää tässä hetkessä.
Tietäen, että ystävyytemme on ja pysyy. 
Loppuun asti. ♥


Millaisia ystäviä sinulla on?
Oletko huomannut, että joidenkin kanssa tunnet olevasi "kotonasi?" 
Pitääkö ystävyyttä hoitaa vai pysyykö se aina ennallaan?



Iloa ja valoa tulevaan viikkoosi! ♥

Sisustussuunnittelijan käynnillä vinkit makuuhuoneeseen


Sisustussuunnittelijan käynnillä loihdittiin uudet vinkit makuuhuoneen stailaamiseksi.

Käyppäs poimimassa vinkit itsellesikin! ♥






Olehan kuulolla, piakkoin on tulossa taas sisustusaiheista arvontaa! ♥

Mukavaa viikonloppua sinne!