Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2013.

Elämyksien päivä

Päivä on kääntynyt iltaan ja oikeastaan yön kähmään jo. Tämä päivä on ollut elämyksiä täynnä;tutustuin hirven sydämeen,sain migreenikohtauksen ja kärsin. Muutaman tunnin unien ja lääkityksen jälkeen päädyin nuorisolle kuskiksi ja täysi-ikäiseksi valvojaksi elokuviin. Mietin siellä harvana aikuisena istuessani,että miksiköhän ikärajoja ilmoitellaan,jos katsomaan pääsee kuka tahansa? Onkohan se isommissa kaupungeissa tarkempaa? Tiedättekö? Mutta,yhdestä asiasta olin siellä toosi ylpeä! Yksi 12-vuotias tyttö oli tullut isänsä kanssa ja voin kertoa,että isä ei ollut ihan nuori. Ihan huippua! Siinä näki,että tytär oli niin ylpeä isästään ja näin jo silmissä tämän nuoren naisen menestyvän elämässään. Hänestä huokui jotain aitoa lapsen elämää,mutta kuitenkin jotain niin kaunista ja naisellista! En tuntenut heitä,mutta muutaman sanan vaihdolla huomasin tämän. Ja tottakai myös oma nuorisoporukkani toimi mallikkaasti! Ja voin kertoa,että minun käsitys tämän päivän nuorisoelokuvista on kalk

Minä ja Mauri

Kuva
No, voe mahoton! Kun on paljon tekstiä kahdessa edellisessä postauksessa! Ja on ollu sana tiukassa, kun on noin tiuhaan pitänyt kirjottaa. Kiitos Pia ihanista sanoista ja olen tosiaan hyvinkin useasti aikonut alkaa kirjan kirjoittajaksi tai ainakin joksikin kolumnistiksi tai ainakin jonkunlaiseksi sanansaattajaksi. En vain ole löytänyt vielä sopivaa kanavaa, mutta täälläkinhän tuo näyttää onnistuvan. Pitäiskö sanoa ystäväni sanoin, kuten hän sanoi itsestään: "Tulee paljon puhetta, mutta vähän asiaa..."  Näkyy olevan, että pienen pienillä Lumian näppäimillä näpyteltynä, sana irtoaa paremmin kuin tämmöisellä isommalla selkokielisellä näppäilyllä.  Oon tässä miettinyt, että niin piti iso asia nostaa tuostakin hammasjutusta. Oikeesti vähän ärsyttää, kun ei olekaan niin kipiä ja pystyn syömään kaikkea melkein niinkuin ennenkin. Ei vaiskaan, kyllä olen toooosi onnellinen, kun kipua ei ole. Ja kyllähän mää oisin kärttynen sitten, mutta onneksi mua on nyt suotu tällaisella ihan

Pari Mauria

Kiitos vielä aivan ihanista kommenteista,joita olitte edelliseen postaukseen laittaneet.Täällä aamu lähti ihan eri jalalla liikenteeseen,kun olin yöllä vähän ajatuksia teille tuulettanut. :-) Vaikkakin väsytti ja jännittikin kamalasti tuleva hammasleikkaus,niin matka opinahjoon alkoi ihan mukavasti. Päivä meni pohtiessa,minkä hälytystason potilaita esimerkit olivat ja millainen tapaus oli,kun mummo oli istunut sukkapuikon päälle.. Voitte vain kuvitella. Hammaslääkäriä kohti ajaessa ehdin kipaista Tiimarissa,mikä on meilläpäin harvinaisuus. Ja löytyihän sieltä huokeasti jotain mukaankin. Ihan tuli samanlainen olo kuin lapsena,että lääkärireissujen jälkeen sai kaupasta jotakin mukavaa. Ette arvaa,miten hiljainen emäntä olin,kun asettelin tyylikkään irtokaulukseni hammaslääkärin naulakkoon,samalla miettien miksi odottava asiakas on niin happaman näköinen ja oisihan minulla ollut pari sutkautustakin tilanteen keventämiseksi mielessä,mutta onneksi pidin luukun kiinni! Istahdin tuolille,ka

Huono päivä

Heips! Yön hämärinä tunteina makaan mahallani sängyllä ja raapustan taas tänne päiväkirjaan. Tänään on ollut huono päivä. Minulla on ollut nyt muutaman päivän armoton väsymys,aamulla tekisin mitä vain,että saisin jäädä sängyn pohjalle. Opiskelu tuntuu äärimmäisen tahkealta. Mutta,mikä parasta,onneksi luokassamme on monta muutakin,jotka tuntevat samoin. Huusholli yrittää levitä joka päivä aina vaan enemmän ja enemmän.:-D Huoh! Tiedän,että minulla on sitten taas suurempi työ järjestää se. Visioitakin olisi taas vaikka kuinka paljon,mistähän niitäkin aina tulee. Olisivat vaikka yhden viikon pois.   Pakko kertoa miten kävi iltapäivällä. Olin tehnyt aamulla pinaattilättytaikinan valmiiksi kaappiin (minulla oli ternimaitoa sulamassa ja se piti käyttää). Iltapäivällä kun tulin silmät ristissä kotiin,laitoin pannun levylle,siihen rasvat ja taikinaa..Pannu on vähän kulunut keskeltä..Ensimmäinen otti keskeltä kiinni,toiselle kävi samaten. Pese pannu ja lasta..Argh! Kokeilen vielä uudestaan,sam

Päivitys

Päivityksiä... Kokeilin muuttaa erilaisia värejä ja fontteja, osa muuttuu osa ei... ja nyt minua väsyttää... Joten värit on nyt vähän vinksallaan... palataan, kun ohjelma ja minä olemme taas yhteistyössä. :) -Anne-

Ajatuksia menneestä

Kuva
Täällä katson Vain Elämää-ohjelmaa ja mietin kulunutta viikkoa. Olen miettinyt, onko tällä ollut jokin tarkoitus. Ehkä... Noin vuosi sitten minusta tuntui, että elämäni oli jokseenkin umpikujassa, en huomannut että ympärilläni oli ihmisiä, luulin ettei siellä ollut ketään. Vuoden aikana on tapahtunut paljon, iloa ja surua. Elämä on opettanut monella tapaa. Tänään mietin, että tällä viikolla on täytynyt olla jokin tarkoitus. Olen saanut tavata joka ikinen päivä ihania ystäviä, entisiä ja vähän uudempia. Jokainen on opettanut minulle jotain. Tänään tapasin sattumalta kaupassa entisen opiskeluaikaisen ystäväni, jonka kanssa vain jostain syystä emme ole pitäneet niin aktiivisesti yhteyttä. Kumpikin on elänyt omaa elämäänsä, tietoisena kuitenkin toisen olemassa olosta. Ja siitä me jatkettiin, ihan niinkuin ennen! Olen saanut olla myös avuksi monella tapaa, kuuntelevana korvana, lohduttajana, yhteisten hetkien jakajana... Olen huomannu tänään, että siellä ne ystävät ovat olleet -odo

Ystävyys

Kuva
Tällä viikolla minä pieni ihminen olen tehnyt jotain suurta!  Siltä minusta on ainakin tuntunut! Olen huomannut omaavani ystäviä, pieniä ja isoja, lapsia, vähän vanhempia, aikuisia ja vielä vanhempia... Ja mikä parasta, myös minä olen saanut heistä kaikista hyvän mielen! Sunnuntaina sain ihanan puhelun pieneltä kaverilta, joka kertoi joulutoiveistaan ja samalla vähän muustakin... välillä puhuttiin kauhakuormaajista, välillä hoitotädistä... ja sitten puhelun lopussa ei kuulunutkaan enää mitään... Pieni Ystäväni nukahti kesken puhelun. Maanantaina soi taas puhelin, siellä eskarilainen Ystäväni kysyi; onko meillä näkynyt jo tonttuja? Minua on ilahdutettu tällä viikolla monin tavoin. Olen saanut kahvittaa ystäviä, ystävät ovat kahvittaneet minua. Olen saanut huomata, miten hienoja ystäviä minulla onkaan! Yksi on tarjonnut lenkkiseuraa, toisen kanssa on naurettu vesissä silmin...                                 Tänään oli kuitenkin päivä kaikista parhain! Olen ka

Kuulumisia

Tänään olen vähän ripustellut jouluvaloja... käy kurkistamassa mitä kuuluu Villa Emman joulublogiin! (Klikkaa Calle Aukustin jouluisesta kuvasta oikeasta yläreunasta.) Sähköt ovat räpsineet muutaman kerran, vielä taitaa olla vähän Einon peruja. Huomenna kouluun yrittäjäluennolle ja samalla ajattelin piipahtaa mukavassa sisustuspuodissa kurkkaamassa, millainen joulu siellä on. ;) Tänään näin lyhyesti. Siivoukset jatkuvat... Mukavaa alkanutta viikkoa! -Anne-

Kulkuset, kulkuset...

Kuva
Kulkuset, kulkuset... Täällä ollaan joulutunnelmissa, vaikka ulkona on hämärää, risuja joka paikassa ja tuuleksii... Kilvan leijailee... Etsin jouluisen kuvan viime joululta. Tänä jouluna meillä on erilainen joulu, yksi läheisistämme on poissa joukosta ja joulun pyhät menevät varmasti vähän haikeissakin merkeissä. Viime joulun vietimme tiiviisti yhdessä oleskellen. Tänä jouluna olen kuitenkin ajatellut antaa aikaa itselle, mutta myös läheisille. Tehdä sellaisia mukavia asioita mistä tulee hyvä mieli, tehdä sellaisia ruokia, mistä nautimme... Olen siis päättänyt, että aloitan joulun laiton jo hyvissä ajoin eli tänään! Jonkun mielestä se on liian aikaista, jonkun mielestä jopa myöhäistä. :) Minulla on tämä viikko lähes kokonaan vapaata koulusta, joten aikaa on touhuta tonttujen parissa ja tehdä vaikka vähän tontun töitäkin. :) Kun saataisiin vielä vähäsen lunta tänne joulumaahan... Villa Emma on laajentunut myös Pinterestiin! Käy kurkkaamassa ja poimimassa ideoita! http:/

Kotiäitiys

Kuva
Tänään olin ajatellut kirjoittaa rahkasta ja urheiluinnostuksesta, mutta päätinkin kirjoittaa kotiäitiydestä. Aihe ei kosketa minua suoraan, mutta välillisesti tuttavani kautta. Jäin pohtimaan aihetta pidempään, kun keskustelimme -Miksi kaikkien pitäisi käydä töissä? -Miksi ihmiset eivät arvosta sitä, että äiti haluaa olla kotona kun lapset tulevat koulusta? -Miksi jää yhteiskunnasta ulkopuolelle, jos ei kulje samaa polkua kuin muut? -Eikö kaikki työ ole yhtä tärkeää, vaikkei siitä saakaan rahallista palkkaa? Kotiäitiys on jokaisen henkilökohtainen asia. Jokainen äiti joutuu asiaa pohtimaan, toisella se onnistuu, toisella se ei ole mahdollista. Toiset eivät edes halua. Toiset ovat toteuttaneet sen osa-aikaisesti. Entä, jos on kotona omasta tahdostaan. Turvaten lasten koulunkäynnin, harrastuksiin viemisen, välipalat, perusturvallisen elämän. Elämän, kun joku aikuinen on läsnä, silloin kun tarvitset. Miksi äidin täytyy tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että on kotona ja tekee

Pihan laijalta

Kuva
Kerran joku kaipasi kuvia meidän kodin pihamaalta.  Tässä niitä tulee! Olemme siis asuneet uudessa kodissamme kaksi vuotta ja eikös se sanontakin sanonut, että hiljaa hyvä tulee... Pihaltamme löytyy kuitenkin jo monenlaista... Yllä: maalaismaisemaa Alla: laituri ;) (takaterassin väliaikaiset portaat eli kuormalavat) Puuliiteri Tällä hetkellä ei ole lunta, kuvat muutaman viikon takaa... Tikapuut taivaaseen... Emännän komiat saappaat Istutuksia  Ite tuulettuva loma-asunto ja paljo lääniä...  Huom! Ryteikön takana järvimaisema. Sissäänmeno nurkan takkaa kurkittuna ynnä vessan matto, mikä on nykyään kuistin matto, kun mieheni mattoja järjesteli... :D Positiivista sinänsä, nyt kotiatulo on paljo mukavampi, kun on het pinkki matto vastassa odottamassa. Ränni Lumentyöntimet... missä lumi? Villa Emman emännän potkukelkka p.s. ollut tässä jo viime talvesta Tönö Joskus aurinkokin paistaa

Nuukaillaanko?

Kuva
Mistä asioista sinä olet/olisit valmis nuukailemaan? Säästämään, miettimään mihin rahasi menevät... Olen joskus katsonut Kukkaron Herraksi -ohjelmaa sekä sitä toista, mikäs se nyt onkaan... missä opastetaan rahan käytössä, kun se on karannut lapasesta... Himoshoppaajat  ! Minulla ei nyt varsinaisesti ole mitään ongelmia rahankäytössä, mutta kyllä sitä joka kuukausi silti menee aina johonkin, mitä ei välttämättä tarvitsisi. Vaikka summat on pieniä kerralla, niin huomaamatta niistä kertyy ajan saatossa suuria summia. Olen joskus miettinyt, että naisilla (ainakin minulla) on tapana parantaa mieltä ja ostaa jotain niin iloon tai suruun. Jos onnistun jossain- olen ansainnut jotain kivaa, jos joku ärsyttää -olen ansainnut jotain... no, olenko oikeasti? Voisiko se hyvänmielen hankkia jostain muusta. Kyllä voi. Olen huomannut! Kun päättää, että nyt ei huristella muualle kuin ruokakauppaan ja sinnekin vain silloin kun oikeasti tarvitsee. Pakastimen eväillä pärjää melko pitkälle... Min

Täällä ollaan!

Kuva
Hei pitkästä aikaa! Niinpä vierähti toista viikkoa, ettei tullunna mitään asiaa, vaikka monenlaista tapahtumaa on kyllä ollut. Tässäpä teille vähän aiheita kuvina...  Kaikkihan alkoi tästä!  Voimat romahti, liikuntainnostus keskeytyi, nokka oli kipiänä niistämisestä ja yskiä sai yötä päivää ja pastilleja meni... mutta, ei en lannistunut. Väliaikaista kaikki on vaan... sanoi Tauno Palokin aikanaan. Sain vanhustyön harjoittelun päätökseen hyvin tuloksin ja olin tietenkin niiiin suu messingillä! ;) Ja kyllä minä siitä työstä tykkään, eipä sitä voi kieltääkään. Sitten tuli vieraita kera ihanan kimpun ja herkkujen! Kiitos niistä! Kylläpä se olikin taas mukavaa, kun joku käy. On ollut niin hiljaista pitkän aikaa... Sitten minulla oli lomaviikko, jolloin nukuin pitkään, parantelin flunssaa, tein opiskelutehtäviä ja... möpleerasin! Kyllä minä taidan sittenkin tykätä tuosta meidän hämyisestä makkarista, kun saa siihen oikeat värit jonkinlainen FengShui pääs