Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2018.

Haaveita nukkumisesta ja unelmien työstä

Kuva
Aamuinen tervehdys! Täällä sitä ollaan kirjoittamassa jo melkein kukonlaulun aikaan. Ei vaiskaan, kellohan on jo seitsemän. Pari kuppia kahvia ja leivät on menneet jo parempiin suihin. No jaa, oliko leivän päällä vihreää? No, ei ollut. Olen tässä samalla miettinyt, että pitäisi opetella nukkumaan. Osaisikohan tuota vielä? Kun on harrastanut tätä yökukkumista jo kohta kolmatta vuotta, niin kaikki on aloitettava alusta. Ja se puhelin pois sängystä!  Mutta, kun siitä on niin näppärä tarkastaa yöllä ( jos valvoo aamuyöstä), että minkälaisia rikosuutisia missäkin päin maailmaa on tapahtunut. Erityisesti ulkomailla tapahtuneet ovat todella tärkeitä tuohon aikaan. Voi selkäkeikkanaurut!!! Melkein kuin olisin rikostoimittaja.  Tuleehan siinä samalla lukaistua Feispuukista, onko kukaan tehnyt tärkeitä ajankohtaisia päivityksiä. No, entäpä sitten jos jotakin on jossain ryhmässä kohdannut epäonni ja siihen kirjoitetut kommentit ovat jostain syystä YÖLLÄ todella tärkeitä luettavia

Ahkerat työmyyrät

Kuva
Lämmin kiitos kaikista niistä ihanista sanoista, joita sain edelliseen postaukseen!  Olette aarteita! On ihana, kun ihmiset laittavat viestiä puhelimeenkin, kun joku kirjoitus on kolahtanut. Se lämmittää se! Palaan niihin vielä illemmalla, mutta nyt eiliseen päivään. Olimme koko perheellä eilen jatkamassa roviohommia. Ja kylläpä olikin tehokasta hommaa. Minimieskin jaksoi touhuta hikipäässä ja vaikka välillä meinasi tulla eri mielisyyttä työhommien jaosta ja koneiden käytöstä isin kanssa, niin kaikesta selvittiin.  Joka työmaallehan kuuluu aina vähän eriäviä mielipiteitä. Uskomatonta, mitä sitä tuommoinen 2-vuotias jaksaa touhuta ja teputtaa. Siinä kantoi lautoja ja rautaromuja kierrätyslavalle niin kuin muutkin. Me on kyllä opetettu hänet pienestä pittäin työn makkuun ja joka paikassa melkein on matkassa, niin kyllähän sitä siinä oppii. Ja saahan niistä hommista joskus palkkaakin, joita voi käydä sitten tuhlaamassa vaikka paikallisessa K-market

Unelmia - jos voisin...

Kuva
Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä mitä vain? Jos sinulla olisi varaa, rahaa, hynkkyä, paalua... Jos sitä olisi ihan ylettömästi.  Miljoonia ja miljoonia... Voiko se olla edes mahdollista? Kyllä se voi.  Olen alkanut muodostamaan elämästä juuri sellaista, mistä haaveilen.  Kun ikää tulee, vierellä olevat ikääntyvät, huomaa oman elämänsä rajallisuuden. Jos haluaa tehdä jotain sellaista, mistä on aina haaveillut- se on tehtävä nyt. Tässä hetkessä ja elämässä.  En ehkä voita lotossa (toki toivon sitä), mutta voin tehdä asioita ainakin aluksi pienemmällä mittakaavalla. Miniatyyristi. Olen aloittanut jo jokin vuosi sitten ympärillä olevien tavaroiden, asioiden ja myös joidenkin ihmisten Konmarittamisen. Jos joku ottaa enemmän kuin antaa, silloin on aika antaa mennä. Luopua, vähentää, realisoida. En varsinaisesti Konmarita, mutta tuohan tuntuu olevan nykyään muotisana, mikä on kaikkien helppo ymmärtää. :) "Heti ei tarvitse syödä koko kakkua,

Kotona lomalla

Kuva
Hyvää huomenta Ihanat!  Nousin "kukonlaulun" aikaan ja täällä hörpin tavanomaisesta poiketen kupposen teetä ja syön terveellisesti ruisleipää. Yleensä kahvia alkaa kulumaan jo aamusta, mutta jostainhan se on "parannus" aloitettava ja tänään se on tästä hetkestä. Oikeastaan on aika ihanaa, kun ulkona on vielä ihan pimeää ja täällä hyssyttelen hiljaa hämärässä kynttilänvalossa. Kerronpa teille meidän kuluneesta viikonlopusta. Olimme Armaani kanssa jo pitkään (lue monta kuukautta) suunnitelleet pientä irtiottoa tästä kaikesta arjesta. Monta kuukautta se tosiaan oli jäänyt suunnitteluasteelle, kunnes sitten vaan päätin että nyt se tapahtuu. Pojat mummun ja papan hoiviin (Calle myös) ja aikuiset rientoihin... No, siitähän ei kyllä meinannut tulla sitten yhtään mitään. Täältä matkaa on kuitenkin aina toistasataa pitkälti, sama mihin lähtee. Vaihtoehtoja mietittiin Ruotsia myöten, mutta loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin lomailemaan kotona. N

Yhteistyö Teknoksen kanssa, puuliiteri osa 2

Kuva
Edellisessä postauksessa kerroinkin teille jo mukavasta yhteistyöprojektista.  Tässäpä teille vielä muutamia työvaihekuvia.  Liiteri oli varsin riisutun näköinen, kun valkoiset ovenpieluslaudat ja portaat otettiin pois. Suorastaan ankean näköinen. Kaikkien puhdistusvaiheiden jälkeen ( ohjeet ja vinkit voit lukea aikaisemmasta postauksesta) talkoomiehet pääsivät töihin ja käsittelemään pintoja.  Onneksi sää suosi maalareita!  Ensimmäisen maalauksen jälkeen. Tässä miehet olivat ruokatauolla ja kävin kuvaamassa. Hetken mietin, että miten ihmeessä seinä on noin laikukas, mutta toinen käsittelykierros muutti tilanteen ja sävy tasoittui, kun öljykin kuivui. Ihan sama ällitys oli viime kesänä terassin käsittelyn kanssa.  Alkujärkytyksen jälkeen lopputuloksesta tuli todella hieno! ♥ Tässä näet, miten upea sävy lopulta oli! ♥ Maalareistakin oli hieno työkuva, mutta sitä en uskalla julkaista- koska en saanut lupaa.  Jää pian seuraa

Blogiyhteistyö Teknos / puuliiteri

Kuva
Syksy on jo pitkällä ja ruska kauneimmillaan. Mutta, palataanpa vielä vähän ajassa taaksepäin. Sain loppukesästä ilokseni tehdä blogiyhteistyötä Teknoksen kanssa. Pihastamme löytyy 2 vuotta sitten valmistunut puuliiteri, mikä urakoitiin laitokselta tulon jälkeen... Kaikkihan se piti saada kuntoon, kun lapsi tuli taloon. ♥ Liiterin käsittely kuitenkin jäi ja tänä kesänä ajattelimme, että se on jo pakko tehdä kun värikin oli alkanut jo ikävästi tummumaan ruman näköiseksi. Meillä oli vakaa aikomus käsitellä liiteri jo heinäkuussa, kun kesä oli kauneimmillaan. Mutta, muistattekos vielä ne helteet! ♥ Niistä ei parane valittaa... No, kun helteet olivat ohitse - alkoi sadepäivät ja muut kiireet. Kunnes viimein tuli sopiva päivä ja saimme vielä mukaan pari talkoomiestäkin. Homma joutui mukavasti parissa päivässä. Mietimme itse, mikä sävy olisi sopiva. Kävimme yhdessä Teknoksen maalineuvonnan kanssa läpi puun materiaalit (höyläpinnalla

Villa Emman uusi alku

Kuva
Tänään olen askeleen lähempänä,tänään edistyn lisää. Jokainen päivä on lahja, käytän sen parhaalla mahdollisella tavalla.  Tämän kauniin runon löysin runotalon sivuilta. Se sopii mainiosti tähän uuteen alkuun. Alkuun, jatkamiseen, kirjoittamisen lahjaan. Olen käyttänyt "hiljaisuusaikani" muihin asioihin. Voimien keräämiseen, pohdintaan ja elämään. Tämä vuosi on ollut suurien asioiden vuosi. Menetysten, ilojen ja oivallusten vuosi. Kaikki ovat kulkeneet käsi kädessä. Olen kaivannut kirjoittamista ja kuvaamista. On vain tuntunut, että sille ei ole sijaa majatalossa. Ei vaikka kuinka yritän. Olen toki kuvannut ja "kirjoittanut mielessä," mutta en ole saanut tuotettua tekstiä julkiseksi. Mutta, tänään. Tänään aloitan uuden elämän ja alun. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Painotan blogia enemmän  -kodinhoidon oivalluksiin -jaksamiseen -Arjen kauniisiin asioihin -Vähän sisustamistakin -Arjen ajatuksiin, myös lapsiperheen

Arjen teot parisuhteessa ja sisustuksessa ♥

Kuva
"Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä vähiten."  Tämä lause on puhuttanut minua paljon viime aikoina, juteltuani muutamien ihmisten kanssa. Huomaammeko rakastaa toista niin paljon kuin hän sitä kulloinkin tarvitsee? Onko omaan "elämään" ja kiireisiin helppo vedota? Kotihommat, väsymys... mitä näitä nyt. Lapsistakin pitäisi jonkun huolehtia ja täällä pitäisi siivota. Sitähän sitä minäkin olen monesti sanonut. Lähes samoilla sanoilla. Mutta, joskus sitä huomaa, ettei toinen huomaakaan. Vai huomaako kuitenkin, mutta itse ei sitä huomaa? Meillä ei ole mitään ongelmaa täällä, jos sitä joku ryhtyy nyt pohtimaan :D mutta, tokikin ongelmia tulee, jos toista pitää itsestään selvänä.  Meillä ei huomioida hääpäiviä tai syntymäpäiviä suureellisesti rakkaudenosoituksin eikä kukkavihkoin. Huomioiminen näkyy arjessa. Saunan lämmitys, puiden haku, kahvin keitto, vessarauhan antaminen (lapsiperhe :D), joskus ostamme toiselle jotain tarpeellista, mitä to

Elämän perusasiat ja kompastuskivet

Kuva
Hei Ihanuudet! Ettepä uskokaan, miten emännän päässä on selkiytynyt viime aikoina monta asiaa.  No jaa, se mitä aion tehdä isona, ei ole vielä selkiytynyt... mutta, monta muuta paljon pienempää oivallusta on tapahtunut. ♥ Ehkäpä niiden oivallusten aika oli nyt. Kerroin teille edellisessä postauksessa väsymyksestä ja siihen liittyvistä asioista.  Tällä hetkellä tuntuu, että asiat ovat paljon kevyempiä ja selkeämpiä.  Ehkä ihan rehellinen avoimuus tässäkin asiassa oli hyväksi ja kun sain asian sanottua, asia keveni.  Muistatteko, kun olen kertonut teille (varmaan ainakin joka toisessa postauksessa) erilaisia ajatuksia ja vinkkejä kotimme järjestyksen ylläpitämiseen ja sen vaikutuksista jaksamiseen? Siihenkin on tullut oivallus! Siitä minulla ei ole teille nyt kuvaa, mutta oivalsin että kun vaan tarttuu tuumasta toimeen ja pakastimen reunasta kiinni ja hilaa sen vaan toiseen huoneeseen, niin kaikki asiat tuntuu järjestyvän!  No, ei nyt ihan niinkään, mut

Hetki vielä kesässä

Kuva
Kesä. Alkaa olla jo vähän takanapäin tälle vuotta. Meillä ainakin syksy tekee jo kovasti tuloaan - niin sisällä kuin ulkona.  Sisälle on tullut vähän enemmän väriä ja ulkona on laitettu tiluksia kuntoon. No, mikä nyt sitten onkaan pysynyt kunnossa ja mikä jälleen rehottaa...  Kesän aikana on kestitty vieraita niin yösijalla kuin päiväkahvienkin merkeissä. Kesä on tuntunut menevän ihan hirvittävän nopeasti, jos sitä on oikein ollutkaan. Itsestä tuntuu, että kesä oli ja meni. Oikeastaan kun melkein kaikki päivät on itsellä vähän samanlaisia, niin ei niin huomaa eroa oikein vuodenajoissakaan.  Mikä ihaninta, tänä kesänä on paistanut AURINKO!   Siitä on kyllä saanut virtaa ja voimaa tulevaan pimeyteen. Me on tehty metsäretkiä niin kotipihalla kuin metsissäkin. Saalis ei ole aina ollut niin suureellinen, mutta se ei ole ollut meille pääasia. Tänä kesänä olen ollut myös sanoisinko, "normaalia väsyneempi." En niinkään unesta väsynyt, vaan iha