Kyläkaupan Kaisu - Mielikuvia omasta elämästä

"Kun haluat muistella menneitä aikoja, 
avaa sydämessäsi muistojen laatikko.
Löydät sieltä kauneimmat tarinasi."


Olen katsellut vanhoja valokuvia koneelta. Tämän päivän aiheeksi valitsin "hyvän mielen kuvat." 
Kuvat, joista tulee mukavia muistoja mieleen. Kuvia, joista tulee iloinen mieli.

Meillä on vallinnut jo useamman viikon ajan jonkin asteinen (lue jatkuva kaaos) siivo vähän joka paikassa. Miehet on sairastaneet ja itsekin olen ollut vähän toistaitoinen. On menty hyvin pitkälti siitä, missä aita on ollut matalin. 

Silloin tulee mieleen, että olisipa kiva, kun näyttäisi tältä. ♥
Joskus on näyttänyt.


Pääasiassa täällä on katsottu viikko tolkulla päivittäin Vaahteranmäen Eemeliä ja melkein samaistuttu metkuihin. (Huomautan, että lapseni lempiohjelma on nyt Eemeli ja sitä katsotaan aina pikkuhetki.) Ehkä hänkin kokee samaistuvansa Vaahteranmäen elämään... kuten äitinsä.


Eemelistä tulikin mieleeni, että tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet "erilainen luonnonlapsi?" 
Minussa on ehkä kaksi eri persoonaa... toinen, joka haluaisi laittautua, kulkea nättinä ja huoliteltuna.
Toinen, joka tuntee olonsa varsin kotoisaksi saappailla rompostellessa ja karvalakki päähän laitettuna.
Minusta on mukava joskus leikitellä ajatuksella, millainen ihminen olisin ollut, jos olisin elänyt eri aikakaudella? Jostain syystä aina mielikuvat näkevät minut samassa asussa. 
Pienessä kyläkaupassa, tiskin takana.

Nyt ymmärrän, miksi tunnen niin suurta viehätystä Sisko Istanmäen kirjasta tehtyyn elokuvaan "Liian paksu perhoseksi." 
Kyläkaupan Kaisu. Se minä olisin.



Yle Areenalta tulee parhaillaan elokuva siitä. 

En ole koskaan lukenut mitään kirjaa moneen kertaan, mutta Kaisun tarinan... olen lukenut sen jo kolmesti. Joskus, kun on aikaa miettiä omaa elämäänsä näin, niin sitä tulee huomanneeksi erilaisia asioita elämästään. 
Sellaisia, mitä ei tule miettineeksi sen aikaisemmin mainitun kiireen keskellä.
Ei ehdi.

Asioita, joille on joskus miettinyt selitystä - saamatta vastausta. 


Oman kodin ja elämän avaaminen kaikelle kansalle ei aina ole helppoa. Mutta, jokseenkin vapauttavaa. Minussa ei ole mitään salattavaa, päinvastoin.
Toivoisin olevani esimerkkinä jollekin.
Sellaiselle, joka miettii olenko minä "minä" vai joku muu?
Onko se joku muu minä vai onko se jonkun toisen keksimää?

Mitä luulet?
Asuuko sinussa Kyläkaupan Kaisu tai Maatalon Mirja?



Loppuun laitan mieltä rauhoittavan kuvan saunastamme.
Siellä mieli lepää ja syntyy parhaimmat visiot tästä elämästä. ♥



Lämmin kiitos kaikille teille, jotka luette blogia. 
Kaikille, jotka laittavat tykkäyksen, kirjoittavat tai laittavat viestin yksityisesti. ♥
Ilman teitä ei olisi minua.



Terveisin, Kyläkaupan Kaisu

2 kommenttia:

  1. Ompas teillä ihana sauna <3 Saunassa on taikaa :) Paljon on tosiaan elämässä asioita, joita olisi aina joskus hyvä pohtia, mutta totta, ei vaan löydy aikaa. Moni asia vaatii paljon ajatustyötä ja ehkä voimavarojakin :) Mukavaa helmikuun vikaa päivää <3

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat! Ja teksti =) Kaaos meilläkin! Kunpa sais itsestä irti: sotasuunnitelma siivottomuuden ehkäisyyn! =) Ja SAUNA! Minunkin lempipaikkani <3

    VastaaPoista

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!