Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Arjen teot parisuhteessa ja sisustuksessa ♥

Kuva
"Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä vähiten."  Tämä lause on puhuttanut minua paljon viime aikoina, juteltuani muutamien ihmisten kanssa. Huomaammeko rakastaa toista niin paljon kuin hän sitä kulloinkin tarvitsee? Onko omaan "elämään" ja kiireisiin helppo vedota? Kotihommat, väsymys... mitä näitä nyt. Lapsistakin pitäisi jonkun huolehtia ja täällä pitäisi siivota. Sitähän sitä minäkin olen monesti sanonut. Lähes samoilla sanoilla. Mutta, joskus sitä huomaa, ettei toinen huomaakaan. Vai huomaako kuitenkin, mutta itse ei sitä huomaa? Meillä ei ole mitään ongelmaa täällä, jos sitä joku ryhtyy nyt pohtimaan :D mutta, tokikin ongelmia tulee, jos toista pitää itsestään selvänä.  Meillä ei huomioida hääpäiviä tai syntymäpäiviä suureellisesti rakkaudenosoituksin eikä kukkavihkoin. Huomioiminen näkyy arjessa. Saunan lämmitys, puiden haku, kahvin keitto, vessarauhan antaminen (lapsiperhe :D), joskus ostamme toiselle jotain tarpeellista, mitä to

Elämän perusasiat ja kompastuskivet

Kuva
Hei Ihanuudet! Ettepä uskokaan, miten emännän päässä on selkiytynyt viime aikoina monta asiaa.  No jaa, se mitä aion tehdä isona, ei ole vielä selkiytynyt... mutta, monta muuta paljon pienempää oivallusta on tapahtunut. ♥ Ehkäpä niiden oivallusten aika oli nyt. Kerroin teille edellisessä postauksessa väsymyksestä ja siihen liittyvistä asioista.  Tällä hetkellä tuntuu, että asiat ovat paljon kevyempiä ja selkeämpiä.  Ehkä ihan rehellinen avoimuus tässäkin asiassa oli hyväksi ja kun sain asian sanottua, asia keveni.  Muistatteko, kun olen kertonut teille (varmaan ainakin joka toisessa postauksessa) erilaisia ajatuksia ja vinkkejä kotimme järjestyksen ylläpitämiseen ja sen vaikutuksista jaksamiseen? Siihenkin on tullut oivallus! Siitä minulla ei ole teille nyt kuvaa, mutta oivalsin että kun vaan tarttuu tuumasta toimeen ja pakastimen reunasta kiinni ja hilaa sen vaan toiseen huoneeseen, niin kaikki asiat tuntuu järjestyvän!  No, ei nyt ihan niinkään, mut

Hetki vielä kesässä

Kuva
Kesä. Alkaa olla jo vähän takanapäin tälle vuotta. Meillä ainakin syksy tekee jo kovasti tuloaan - niin sisällä kuin ulkona.  Sisälle on tullut vähän enemmän väriä ja ulkona on laitettu tiluksia kuntoon. No, mikä nyt sitten onkaan pysynyt kunnossa ja mikä jälleen rehottaa...  Kesän aikana on kestitty vieraita niin yösijalla kuin päiväkahvienkin merkeissä. Kesä on tuntunut menevän ihan hirvittävän nopeasti, jos sitä on oikein ollutkaan. Itsestä tuntuu, että kesä oli ja meni. Oikeastaan kun melkein kaikki päivät on itsellä vähän samanlaisia, niin ei niin huomaa eroa oikein vuodenajoissakaan.  Mikä ihaninta, tänä kesänä on paistanut AURINKO!   Siitä on kyllä saanut virtaa ja voimaa tulevaan pimeyteen. Me on tehty metsäretkiä niin kotipihalla kuin metsissäkin. Saalis ei ole aina ollut niin suureellinen, mutta se ei ole ollut meille pääasia. Tänä kesänä olen ollut myös sanoisinko, "normaalia väsyneempi." En niinkään unesta väsynyt, vaan iha

Hyvän mielen taulu

Kuva
Hei ihanat lukijat! Moni on minulta kysynyt, kirjoitanko vielä blogia.  Kyllä, kirjoitan. Sitten olen miettinyt, että viime postauksesta meni kuukausi. Siitä edellisestä ties... Olen ajatellut teitä paljon. Melkein joka päivä.  Olen kertonut teille mielessä asioita, ottanut mielessä kuvia. Minulla on ollut ja on paljon sanottavaa, sanat vain eivät ole tulleet tähän kanavaan. ♥ Kesä voi sanoa, että oli ja meni.  Palaan siihen kyllä vielä monin postauksin. Syksykin tekee tuloaan... siitäkin kerron. Ja kaikesta siltä väliltä. Arjen hallinnasta, lapsiarjesta, jaksamisesta, väreistä. Todellisuudessa en ole aukaissut konetta kuukauteen.  Se on tuntunut jotenkin niin hitaalta, työläältä ja ylitsepääsemättömältä. Eilen kuitenkin päätin, että asetan koneen keittiöön. Saan kirjoittaa HETI kun minulla on asiaa. Siitäkin kerron teille myöhemmin. Aikaisemmin tavoittelin lähes kaikessa monenlaista täydellisyyttä.  Ajansaatossa olen huomannut, et