Vappumeiningillä...

Klara vappen, hela natten med kranavatten... Vai miten se oli? :)

Muillahan se Vappu on huomenna, mutta meillä se on tänään. Olenhan huomenna siis työnsyrjässä.

Meillä Vappu ei ole koskaan ollut normipäivää kummempi, milloin on tehty töitä, milloin on oltu tekemättä. Ikinä ei ole missään piknikillä asian tiimoilta käyty saatikka mittään semmoista perinteistä tehty.
Siinähän nuo on Vaput menneet nakkeja suun muuta Vappuun liittyvää syödessä.

Mutta, tänä päivänä kun mulla on suu mutrullaan (kerron siitä alempana) ajattelin, että ilmapallo sentään! Kyllähän sitä voi meilläkin olla vappumieltä ja ostin serpentiinejä ja ilmapalloja.
 Huomatkaa, kauniilla kuosilla tottakai! 

Ilmapallon naruiksi pääsi pellavanaru, tyylistä tinkimättä...

Vappuevääksi laitan vähän itsetehtyjä deli-munkkeja, kaikenlaista pientä suolapalaa, dippejä ja simana meillä toimii tänä vuonna hiilihapollinen vesi + päärynätiiviste. 


Syy, miksi suuni on mutrullaan on se, kun olen valmistautunut monta päivää "suureen tehtävään" ja päättänyt käydä luovuttamassa verta. Olen käynyt kerran ja pari vuotta on nyt jäänyt välistä, kun en ole sinne ehtinyt. 
Kyllä meni suupielet alaspäin, kun kaavakkeessa tultiin allergiset reaktiot-kohtaan... niin, minähän olen saanut anafylaktisen reaktion paracetamolista pari vuotta sitten eli en siis sovi luovuttajaksi. :(
Sitä en ollut tiennyt aiemmin, että sellainenkin voi vaikuttaa luovutukseen.

Tiedättekö, että mulla meni oikeasti suupielet alaspäin. Olisin niin toivonut, että olisin voinut olla jollekin avuksi. 

Saakutin reaktiot!!

Mutta, tiedättehän että minun suupielet saa aina ylöspäin kaikella kauniilla ja hyvällä syömisellä!

Siispä:


Työputkiviikonlopun jälkeisiä ajatuksia...

Hoh hoijaa... Pakko sanoa, että oon aika reipas, vaikka eilen illalla ei enää siltä tuntunutkaan. :)
Tein pitkän työrupeaman pe-su reilu 31 työtuntia, n.430km kilometriä.
Täytyy nyt vain sanoa, että odotan kun rahat pannuun kilahtaa... ;)

Aamulla lötköttelin sängyssä ja lopen se univaje ei nyt niin hirveä sitten ollutkaan, joten aloin pikkuhiljaa hommiin... Tiedäthän tunteen, kun homma paisuu... Tyhjennät astianpesukoneen, samalla huomaat, että lusikkalaatikko kaipaa puhdistusta, samoin kauhat ja kapustat-osasto... entä sitten leivontavälineet...
Sitä kyllä ihmettelen, että kun laatikkoon laitetaan puhtaita aterimia, niin mistä tämä moska tulee??


Mietin myös, että miksi olen haalinut kaupoista ilmaisia kahvimittoja, vaikka käytän vain sitä yhtä- mikä on kahvipurkissa... laatikoista löytyi myös yhtä ja toista muutakin, mitkä jäivät nyt odottamaan pöydälle seuraavaa sijoituspaikkaansa...


Millä nämä mustuneet kahvilusikat saisi kirkkaaksi?

Kerronpa tässä samalla, että blogin syntymäpäiväkin meni ohi huomaamatta 19.4. Täyteen tuli 2 vuotta!

Siihen liittyen on tulossa tietenkin jotain mukavaa ja ehkä arvontaakin!

Vähän muitakin ideoita on taas mielessä... jäähän kuulolle!


Ihanata iltaa sinulle, minä lähden kohta polkaisten töihin ja sitten huilin pari päivää.

terkuin, kätevä emäntä



DIY-tuoli

Selailin tässä kuvia ja lisäilin niitä tuonne StyleRoomiin...
Bongasin kuvista tämän DIY-projektin.

Ruokapöydän tuolit, mitkä ovat olleet häätöuhan alla jo toista vuotta irtilähteneiden päällisten (eivät pysy millään ruuvilla enää- päälliset) vuoksi, ovat saaneet nyt uuden mahdollisuuden.

Armaani auttoi tässä projektissa tai oikeammin minulle jäi vain kuvien ottaminen ja kankaan laittaminen.

Ensin päälliseen tehtiin pienet viillot...


Kankaaksi valikoitu jouluksi ostettu pöytäliinakangas, mikä oli saanut steariinia päälleen... jota kukaan ei koskaan poistanut ja ja...


Kangas leikattiin sopivan kokoiseksi, silitettiin...



Tuolin päälliset kiinnitettiin kulmaraudoilla (onkohan se oikea termi?) molemmilta sivuilta.



Kangas napsittiin kiinni niittipyssyllä, 2 ruuvia kiinnitti päällisen ja kas! 
Tuoli on kuin uusi!





Nyt meillä on 6 kaunista tuolia, mitkä toimivat käytössään mainiosti! :)

Pöytäliina on yksi parhaimmista ostoistani, kerni-tyyppistä kangasta. Helppohoitoinen ja edullinen löytö!


Tämä viikonloppu minulla menee todella tiiviisti töiden merkeissä... käytännössä käyn kotona vain nukkumassa.
Vähän jo jännittää, miten ensi yönä tulee uni, kun aikaa ei ole paljon, mutta "aikansa kutakin sanoi pässi kun päätä leikattiin..." (Olen kuullut tämän sanonnan äidiltäni :D)

Ole sinä reipas ja nauti aurinkoisesta säästä tänä viikonloppuna. Tee kaikkea ihanaa ja nauti elämästä!
Minä nautin vielä tästä "vapaapäivästä" ja lähden käymään juoksulenkillä, mihin joudun nyt vähän itseäni raahaamaan...

Aurinkoa päiväänne, Ystävät!

-Anne-


Arkena 5/5: Puhdasta tuli!

Tänä pakkasaamuna nautin vielä vapaapäivän lorvimisesta...
Kun vauhtiin pääsin, pyyhkäisin kampaajalle ja leikkautin hiuksia taas vähän uuteen uskoon... 

Yövierasta odotellessa ehdin puunata huushollia vähän joka nurkasta.


Kodari on saanut vähän uutta, kevyempää ilmettä uudella verholla, purnukoiden uudelleen sijoittelulla ja pirteällä sisustustekstillä.


Valmistujaislahjaksi saamani kukka virkattuine ruukkuineen pääsi somistamaan kodarin ikkunaa. Ette muuten usko, mutta minusta on tullut oikein hortonomien hortonomi! ;)
Olen innostunut ihan älyttömästi kukista ja niitä on nyt enemmän kuin ikinä... 
Peräti 11 kpl!



Nostin silitysvedet pöydälle, jos tulisi silitettyä vähän useammin...





Edullinen sisustustarra löytyi Iso-Kärkkäiseltä. Hintaa taisi jäädä ihan muutaman euron verran.



Meillä muuten vihertää jo! :)


Ruoanlaitto on saanut minussa myös uuden kipinän... 
Nakkikeittoa olkaa hyvät!


Ja siistissä keittiössä puuhailukin on paljon mukavampaa!


Ihanaista iltaa, ystävät!

-Anne-

Arkihaaste 4/5: Superemäntä

Nyt tulee piiitkästi tekstiä... :)

Eilenhän meille tosiaan tulla tupsahti 20 vuotta täyteen ja koska olimma käyneet sen yhteisen reissun tässä vastikään, niin emme sitä sen kummemmin juhlistaneet... 

Ilta meni rattoisasti puuhommissa ja emäntä sai vielä ruhjeen sääreensä, kun törötti liian lähellä eikä väistänyt vaikka näki, että puu on tulossa kohti!  Muutamat ärräpäät lenteli ja lopulta jo nauratti koko tilanne!

On ne nämä vapaapäivät mukavia, kun ehtii tehdä vaikka mitä.


Tuolla Elämäni Onnessa-blogissa lukkee enemmän, mitä tein tätä ennen...



Päivällä, kun sain kauppareissun tehtyä- leivoin hiivaleipää! Pitkästä aikaa...
Enpä muista, olenko tässä Villa Emmassa moista tehnytkään. Helppo ja nopea ohje on anopin peruja, sillä onnistuu takuuvarmasti ja tulee tällaisia JÄTTI-leipiä. :)

1l vettä
50g hiivaa
1rkl suolaa
4dl kaurahiutaleita
lopuksi vehnäjauhoja (tai mitä haluaa)

Jaa taikina kahteen osaan, jätin niin löysäksi että "valutin" pellille ja annoin kohota.

Kohotus 45min-1h, 200 astetta 45min.






Kun leivät kohosivat ja paistuivat, siivoutui monta laatikkoa...
Tässä niistä pari...

Vasemmalla ennen, oikealla jälkeen... Parempi, eikö?


Kyllä se tuo liikunta tekee ihmeitä...

Mieheni sanoin: " Kyllä nyt on sähköä!"

-Anne-




Arkihaaste 3/5

Hommat jatkuu... oli pyhä eli arki. :D

Ilmat on suosineet nyt niin meitä, että en ole malttanut tänne koneellekaan tulla. Tänään oikein "pakotin" itseni tähän hetkeksi, että saan kerrottua teille kuulumiset.
Kevät on kyllä ihmeellistä aikaa, sitä oikein niinkö itekki puhkeaa kukkaan... no jaa... jos tämänhetkistä hapitusta katsoo, niin ei siltä näytä...

Minullahan Pääsiäinen meni osittain töiden merkeissä, silti ehdittiin käydä Callen kanssa trullimassa ja viemässä "serkuille" trulliherkkuja, kun eivät päässeet meillä käymään. Harmi, kun en ottanut kuvaa meidän trullista...

Puukasat pihalla ovat kasvaneet ja ideoita on pursunnut molempien päästä urakalla.


Pääsiäiseen en leiponut mitään. Teimme ainoastaan tuollaisen hedelmälotan, minkä löysimme Valion sivulta. Nopea, yksinkertainen ja maukas, ei liian makea. 
Äitee toi tullessaan rahkapiirakkaa ja pullaa... eipä sitä muutatarvitakkaan. Työmaakahvit maistuivat makoisasti aurinkoisessa säässä.



Trullireissulla saimme Callen kanssa siskoni tekemän ruisleivän palkaksi. Söin kotiin päästyäni heti 5 viipaletta voin kera! Arvaatte, että oli hyvää! :)

Tänään olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 20 vuotta! :)

Siitä huomenna lisää!

Katsoin, että lähes jokaisen blogissa on tämä arkihaaste menossa, joten en haasta nyt ketään. 
Ottakoon ken haluaa! 

Iloista päivää!

-Anne-

Arkihaaste 2/5

Arkihaasteet jatkuu...

Heräsin aamulla aikaisin ja olin niiiin happy, kun pää ei ollut enää kipeä. Sen siitä sitten saa, kun alkaa liikaa urakoimaan puuhommissa ja intoutuu, niin hartiat jumahtaa niin maan totaalisesti- sitten tulee migreeni ja sitten ei mikkään ennää autakkaan... Eilen tuli kokeiltua kaikki mahdollinen suolakääreestä lääkkeisiin. Onneksi viimeinen mahdollisuus oli migreenilääke, jota en mielellään ota kovin herkästi, kun siitä tullee vähän pöhnä olo... mutta, yötä vasten se ei haitannu. :D

Ja nyt on paljon mukavampi olla. Ehkä hierojallakin voisi joskus käydä.

Tänään menen iltavuoroon ja aamun pyhitin teeveen töllöttämiseen.

Aku Hirviniemi testaili patjaa ja tyynyjä sutkautellen samalla hauskoja vitsejä.


Ja elläin ihmisenä katsoin jonkun maatilan eläin ohjelman, missä oli mm.lehmiä. :)



Muu!


Lehmät ovat voisiko sanoa... kissojen jälkeen lempieläimiäni. :)


Eilen unohdin haastaa  bloggaajan  tähän arkihaasteeseen, niin teenpä sen nyt... 
Haastamalla kaksi yhdellä kertaa!

Heitänpä Arkihaasteen

ja 


Peeäs, tuolla jälkimmäisessä on ihan huikee pääsiäiskuva!! :DD

Mukavata Piiitkäää Perjantaita!

-Anne-


Arkihaaste Pääsiäiseen

Blogeissa pyörii nyt arkikuvahaasteet, joita minäkin olen saanut Puuhkapellosta ja Hilman tuvasta. 
Kiitos niistä!

Eli tarkoituksena on laittaa 5 arkikuvaa 5 päivän ajan... Näin ainakin itse olen sen ymmärtänyt. :D

Tässä 1/5 Ikkunanpesu...
Itse olen aivan ihastunut Tupperwaren Mikrokuitu Ikkunapyyhkeeseen
Lastapesut saa unohtaa, kun tällä vain kuivaa suitsait, eikä raitoja jää. Suosittelen!
Halpa-Hallista ostin uuden keväisen verhon kodariin. Kauniita turkoosin värisiä ruusuja.
Kodari on ollut tänään päivän sana ja olen pyrkinyt tekemään siitä aina vaan miellyttävämmän paikan,vaikkakin olen superhyvä keräämään sinne tavaraa...Edullinen sisustustarra pääsi koristamaan kuivauskaapin takaseinää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...


Aurinkoista Pääsiäistä,Ystävät!

-Anne-

Halon reiästä ja vähän muustakin...

Puuhommat jatkuu...

Niin, meillähän on täällä Villa Emman pihalla tapahtunut viime päivinä yhtä sun toista.
Mutta, enpäs paljasta enempää. ;)

Jotenkin vaan alkaa näyttää siltä, että tällä elämällä on sittenkin joku tarkoitus ja asioiden on tarkoitus tapahtua tietyssä järjestyksessä ja tietyllä tavalla. Siltä ainakin näyttää... :)



Tässäpä tunnelmakuvaa halon reiästä katsottuna. ;)

Elämäni Onnessa-blogista puuaiheesta lisää...

Ihanata iltaa!

-Anne-

Leppoista sunnuntaita!

Voiii, olipa mukava kun olitte pysyneet kelekassa, vaikka täältä ei mittään kuulununnakaan. :) 
Suuri kiitos teille, että olette olemassa!

Tänään ompi sunnuntai ja minulla alkavat työt lomailun jälkeen. Kurkatkaapas tuonne toiseen blogiin, mitä täällä puuhasteltiin eilen. :)


Tänään haluan näyttää teille jotain todella kaunista. 
Kiitos ihanalle ystävälleni, joka on taiteillut tämän lasisomisteen!
Tämä on todella kaunis ja käytössämme lähes joka päivä!

Jos oikein tarkkaan kurkkaat, huomaatko mitä siinä lukee? :)


Leppoista päivää!

-Anne-

Maalaiset kaupungeissa

Heipodei ja Tere Tere!

Terveisiä mualimalta!

Minulla on ollut tarve pitää taukoa/etäisyyttä, mitä se sitten lieneekin blogista, kaikesta ja kaikista. 
Ehkä tämä kaikki on ollut tarpeen ja olemme tehneet nyt kerrankin sellaisia asioita mistä itse nautimme ja mitä itse haluamme tehdä. Tiedättekö, olemme olleet lähes tulkoon toista viikkoa vaille 20 vuotta yhdessä ja TÄMÄ LOMA oli meidän yhteisessä elämässä ENSIMMÄINEN kun lähdimme reissuun ilman huolta toisten pärjäämisestä, ilman aikataulua, ilman määränpäätä...

Kaikki eivät asiaa välttämättä ymmärrä, miten tärkeää on olla IHAN VAIN KAHDESTAAN vaikka kuinka asuukin kahdestaan toisen kanssa. Arjen hulina ja eletty sidonnainen elämä on jättänyt meihin jälkensä ja nyt "joudumme" tai saamme miten sen haluaa ymmärtää, opettelemaan kahdestaan olon ihan alusta.
Usein olemme luulleet, että emme osaisi olla kahdestaan. Että, tarvitsemme aina jonkun tai jotkut mukaan... mukavia reissujahan nekin on olleet. Mutta, kyllä minun täytyy sanoa- että tällaisella reissulla en ole ollut vielä koskaan! Opin huomaamaan miten hieno mies, kumppani ja ystävä minulla on. Miten paljon meissä onkin yhteistä ja miten nautimme toistemme seurasta. Ilman, että tarvitsee mennä kenenkään aikataulun mukaan, nauttia vaan ja yksinkertaisesti vain OLLA.

Yhteiselon ei tarvitse olla koko ajan imelätä, vaan sellaista että pystyy olemaan toisen kanssa myös arjessa- sellaisena kuin on. 

Ihana, että juuri minua on onnistanut tässä elämässä ja olen löytänyt vierelleni sellaisen kumppanin, jonka kanssa jaksan olla- myös arjessa.

Reissun aikana mun suupieliä nyki monta kertaa, kun mietin mitä teille kerron... Siitäpä seuraavassa lisää:

Aloitimme lomailun kotoa viime perjantaina. Saunoen, hyvin syöden ja ihan vaan ollen... Netissä surffattiin ympäri maalimmaa ja mietittiin, mihin lähettäisiin... Mennäänkö laivalla, autolla, junalla vai lentämällä? Vaihtoehtoja oli monia... Tuli sunnuntai ja tuumailut jatkuivat... ilman hermostumisia (niinkuin minä olen aikaisemmin tehnyt) siitä mihin mennään ja milloin... päivä kääntyi iltaan ja päätettiinkin lähteä vasta maanantaina.

Maanantai ehti puoleenpäivään, vietin Calle pakaasien kanssa mummulle ja papalle ja lähdettiin ajamaan kohti Jyväskylää. Määränpäähän ei ollut meillä edelleenkään vielä tiedossa. Onneksi on netti, mistä voi varata majoituksia vaikka tienpäällä... 
Majoituspaikaksi löytyi Cumulus Lahti.
Illan ja nälän kruunasi Mamma Maria.
Aitoa italialaista tunnelmaa...

Illan tunteina mietimme, mihin tiistai meidät veisi...



Löysimme itsemme seuraavana päivänä laivalta notkuvien herkkupöytien ääreltä... Tässä yksi annokseni... 
Oli muuten aivan erilaista olla laivalla päivällä, ilman älämölöä, humalaisia tai muuten vaan sitä kovaa vauhtia. Buffeessakin oli tilaa, mihinkään ei tarvinnut jonottaa eikä kukaan nykinyt mihinkään suuntaan...


Mennessä mää matkustin Jack Nicholsonin kaksoisolennon kans... Hääki varmaan mietti, että mistä elokuvasta mää oon tuttu... Tosin se mies siellä laivalla oli pitempi, nuorempi ja oli se kyllä minusta komiampikin kuin tää oikee Jacki, mutta se oli kyllä heti niin maalimanmiehen olonen, etten mää ois kyllä kauan sen kelekassa pysyny... ja sitä paitsi, mullahan oli jo ommaa seuraa... mutta, kerroinpahan vaan.



Tallinnasta löytyi superedullinen hotelli Cityhotel Portus. Olemme olleet kyseisessä hotellissa aikaisemminkin ja tällä kertaa emme tarvinneet "kuin yösijan" joten 46e yhdestä yöstä oli oikein sopiva hinta. :)
Hotelli on juuri sopiva tällaiseen tarkoitukseen, luksusta kaipaavan kannattaa valita jokin toinen paikka. Menimme autolla yli ja näin ollen pystyimme ajelemaan ympäri Tallinnaa ja näkemään vähän muutakin kuin satamaa ja ydinkeskustaa.
Tältä "saitsiikingiltä" minulla ei ole kuvia. Oli niin silmät ymmyrkäisenä, että en hoksannut edes ottaa.



Iltapäivällä jalkauduimme Tallinnan keskustaan ja Vanhan Kaupungin alue on aina yhtä mukava ja kiintoisa. Tosin, edelleenkin tulin siihen tulokseen, että minun on turha lähteä hienostelemaan tuonne Tallinnan toreille... Tallinnan naisetkin olivat hoksanneet, miten mukava on käyttää tennareita tai muita matalempia kenkiä, millä mukulakivikaduilla käveleminen käy paljon sujuvammin. Kokeneemmat kopsuttelijat pysyivät vauhdissa kunnon piikkareilla... Että, ensi kerralla laitan matalammat kengät jalkaan...



Mutta, arvaattekos mistä tämä kuva on? :)
No, tietenniin Vermosta!





Pahoittelen huonoa kuvakulmaa. Kuvassa näkyy nyt enemmän innokkaita ravimiehiä kuin hevosia, mutta näettehän tuon pöllyävän menon tuossa kuvan keskellä... siellä ne kopottajat menee... maalisuoralla.

Mieheni on innostunut raveista jokin aika sitten ja on jo huomattavasti kokeneempi kuin minä näissä kilpailuissa. Minullahan oli tietenkin myös oma taplitsa nenän alla ja teinpä muutaman pelinkin rahankiilto silmissä... tottakai. 
Viereisessä pöydässä istui nuori tyttö, joka kertoi käyneensä raveissa useammankin kerran- mutta silti hänenkään päähän ei ollut jäänyt kaikki mitä siellä kilpailuissa olisi hyvä huomioida. Arvaatkaapa kerroinko mää, etten määkään oo kuunaan käynynnä täällä ja ihan oon amatööri- mutta onneks mulla oli sen verran pirut mielessä, että osasin olla kerrankin hiljaa ja jo vähän raveja seuranneena tiesin jo jotain ja olinhan mää toki tosi polleena, kun hää varmaan luuli, että ollaan ihan oikeita ravi-immeisiä!! :DD

Mutta, sitten tullee kyllä illan hauskin juttu!
Mehän olimma siellä oikein ravintelitasolla ja tottamaar siellä osataan ottaa rahat pois ravimiehiltä. Mieheni kulautti reilun lasillisen olutta lähes 20e hintaan ja minä yritin katsoa listalta löytyisikö ihan tavan kahvia, kun vähän paleli, vaikka sisätiloissa oltiinkin... 
No, ajattelin kerrankin vähän hienostella ja tilasin (ensin sanaa muutaman kerran harjoiteltuani) espresson.


Ja tässä se on!  Tuumaakaan en ole kupista juonut ja siellähän se kahavi odottaa pohjalla juojaansa, peräti juurikin puolen desin verran!!
No, enhän minä oo ikkään moista kahavia juonutkaan ja yritin miettiä niistä vaihtoehdoista mitä otan (Latte, Cappuccino...) tämä oli edullisin ja kyllä kuulkaa maistelin joka tipan tarkkaan! Ja anteeksi nyt vaan kaikki hyvien kahvien maistelijat ja juojat, mutta jos en ois maksanut tästä niinkin montaa euroa, ois kahvi saanut jäädä kupin pohjalle... Lukuisten sokerilisäysten jälkeen saatoin kulauttaa tämän kahvin kurkkuuni. :DD
Mitä opimme taas tästä? Ota ensin asioista selvää tai mene avoimin mielin ja ota vastaan se mitä eteen tulee ja ole rohkea!

Nyt tiedän, miltä Espresso maistuu. :)

No, rahhaa ei tullunna kummallekaan, mutta raveista jäi ihan huikee mieli ja suuri kiitos Sirpalle lipuista! Sinne mennään ehdottomasti vielä uudestaan.
Päivä kääntyi taas iltaan ja majoituspaikaksemme olimme löytäneet Rantasipi Airport Vantaan. Todella kiva paikka ja tätä voin suositella muillekin!

Pakko kertoa vielä tässä välissä, että MINÄ joka ITSE halusin ajaa autolla Helsingissä tai Vantaatahan se oli... huoh ja plääh! Olenhan minä ajanut isoissa kaupungeissa, mutta hämärään aikaan ja niin älyttömän monta kaistaa ja paljon autoja ja tietyötä ja ja.... selvittiin perille! Onneksi mulla oli hyvä kartturi.
(peeäs, haluan opetella ajamaan myös "minulle vaativissa olosuhteissa", mitä täälläpäin Suomea ei ole...)



No, mutta siihen hotelliin... Täällä oli nyt vähän enemmän luxoria kuin siellä edellisessä. Kaikki oli siistiä, kivoja tauluja seinillä, kansainvälinen tunnelma...


Ja mää...


Ihan pakko näyttää teille vielä vähän muutakin...


Käytävillä pääsi fiilistelemään...


Ja kyllä mua sitten niiiiin nauratti hississä, kun mulla oli näin kommeeta seuraa!!


Ja ravintolan wc:ssäkin oli yks muukin mun lisäks!


Tulomatkalla käytiin vielä vähän sukuloimassa ja ihan huikeetahan oli päästä tällaisen auton kyytiin. Ja onneks mulla oli se huivi kaulassa, niin sehän liehutti ihan niinkö jossain elokuvassa. :DD You know...


Olihan se ihan huikee reissu ja olihan meillä lystiä!

Ihana oli silti tulla kottiin, vaikka Calle olikin kyllä kotteentunu jo mummulaan näin hyvin...


Että mummun piti kysyä vuoroaan, että pääsi aamulla hammaspesulle...



Oma koti ja sänky paras paikka! 


Mukavaa iltaa, Murut!

-Anne-