Vintagea ilmassa

Hei pitkästä aikaa!
Nyt tuntuu, että virta loppuu justiinsa vaikka kuvista päätellen, sitä kyllä on. :D
No jaa, ehkä tämä virran vähyys on luonnollista, loma loppui, olen nukkunut huonosti, paljon mietittävää, vauhdikas työ... kyllä se tästä taas lähtee rullaamaan. :)
Viikonloppuna vierailimme mukavissa häissä, missä oli luonnollisesti kaunis morsian ja komea sulhanen. Lämmintä piisasi, mutta iloa oli sitäkin enemmän. Ja minä jopa intouduin luikauttamaan valssin jos toisenkin ja ilman virvoittavia juomia... :)
Oikeassa porukassa sitä joskus rohkaistuu tekemään yhtä ja toista ja huomaakin osaavansa paljon sellaistakin, mitä ei ole aikaisemmin hoksannutkaan.

Niin, lupasin esitellä vähän uudistusta aikaisemmin. Jonkin verranhan täällä on taas tapahtunut yhtä ja toista, mutta ehkä emännän ulkonäössä eniten. :) Hiukset ovat muuttuneet todella tummaksi ja erilaiset huivit löytäneet käyttötarkoituksensa. Tässä uusin villitys, vähän Vintage-tyyliin...
Hiuksethan täytyy laittaa entiseen tapaan, mutta huivilla ilmeeseen saa piristettä. Huivin väriä voi vaihtaa mielialan ja asusteiden mukaan.



Callen kamarissa on leväytetty sänky levälleen, koska yövieraita on nyt ollut enemmänkin. Ja, tuossa asussaan se saa nyt toistaiseksi ollakin. Voihan siihen itsekin köllähtää päiväunosille.


  Tämän ihastuttavan kukkasen saimme osanottokukaksi. Kaikki muut ovat jo lakastuneet, mutta tämän olen saanut pidettyä kauniina. Toivottavasti saan sen myös säilymään. Jos sinulla on hyviä vinkkejä kukan hoitoon, laitahan tulemaan!



Ja näistä värjätyistä pellavaverhoista olen äärimmäisen tyytyväinen! Rohkeasti vaan pesukoneväriä koneeseen ja kankaat sinne! Siitä se innostus sitten aina lähtee!

Ja ystävämme Calle Aukusti on ollut myös menossa mukana. Hän on vain ollut nyt useampana yönä sitä mieltä, että äiti voisi pitää seuraa hänelle, eikä nukkua... :D

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, Anne

Uutta ja vanhaa sulassa sovussa

Täällä on taas pyöräytelty huonekaluja huoneesta toiseen. Vähän on "uuttakin" tullut mukaan. Tämä on minulle samalla surutyön tekemistä, saan purkaa ajatuksiani johonkin muuhun.
Uutena tulokkaana on kaksi vanhaa pöytää sekä yksi tuoli, mikä ei nyt näköjään tullut kuvaan. Teen siitä sitten uuden postauksen.

Vähän huonosti nyt näkyy tuosta kuvakollaasista nämä muutokset, mutta tuon tapetin kohdallahan oli valkoinen astiakaappi. Ruokapöytä oli päätyikkunan kohdalla... kiikkustooli pysyi paikallaan. Harmi, kun en saa näihin kuviin taltioitua sitä tunnelmaa ja kokonaisuutta.
Huomaatteko pöydän päässä olevan tuolin? Siinähän se vanha raksa-aikainen tuoli nököttää, ulkomaalilla maalattuna.. :D Ja sointuu niiiin komiasti!

Niin ja unohdinpas tykkänään kertoa, että olen muuten värjännyt nuo HobbyHallin pellavaverhot. Nehän olivat luonnonvalkoiset ja jotenkin niin meidän seinien kanssa samanväriset... no, väriä koneeseen ja kas, uudet verhot ikkunaan! Silittämättä siistit eli pellavan luonnolliset "rutut" näkyvät kauniisti. :)


Alla kaikenlaisia ihanuuksia...


Nyt olisi vielä kodinhoitohuoneen siivous -> pyykit kaapiin, kuivumaan, tavaroiden järjestelyä... vaan onhan se päivä huomennakin. :)

Iloa ja valoa sinunkin päivääsi!

Reipasta sunnuntaita!

 Reipasta sunnuntaita!
Täällä se ei kyllä ole lähtenyt yhtä reippaasti käyntiin. Väsyttää ja töihin pitäisi lähteä. Ehkäpä viikkojen tapahtumat alkavat nyt tuntua ja väsy iskee, kun vähän otetta hellittää. Ehkä tämäkin kuuluu asiaan... Huomenna minullakin alkaa viikon ainoa kesäloma, minkä aion käyttää osittain ihan vain lomailuun, ostoksiin, lukemiseen, haaveiluun ja elämästä nauttimiseen.
Tässä vähän fiilistelykuvia, joista olen saanut inspiraatioita.
Minullahan on ne HobbyHallista tilaamani pellavaverhot (luonnonvalkoiset), olen ajatellut värjätä ne pesukonevärillä joksikin alla olevan kaltaisiksi.
Olen myöskin ajatellut vähän maalailla huonekaluja, jahka saan aikaa ja inspiraation.
Minulla on myös paljon muuta ideaa...
Mm. pienestä maalaus-/puhdetilasta... muuta siitä myöhemmin.

Olen vienyt paljon tavaraa kirppikselle myyntiin, laittanut kiertoon paljon sellaista, mitä emme oikeasti tarvitse, halua, emme käytä, emme edes muista...
Aivan pienellä hinnalla, juurikin niin että itse pääsee eroon ja ostajalle tulee hyvä mieli.

Joskus sitä vaan tulee tehtyä kaikenlaisia heräteostoja, vaikka ostotilanteessakin miettii, että eihän tämä ole kyllä yhtään minun tyylinen, mutta entä jos... Tuntuuko tutulta?

Olen myös ajatellut alkaa käymään ulkona... mietin tässä että en ole käynyt pariin viikkoon ulkona, muutakuin autoon mennessä, terassilla ja yhden kerran kesäteatterissa istuen parin tunnin ajan! :D Ei ole ihme, jos on emäntä kalpea naamaltaan.

Mutta, nyt alan laittautumaan töihin ja toivon, että tuleva viikko tuo paljon iloisia asioita tullessaan.
Ainakin yksi jännittävä asia on jo tänään... odottelen, mikä tulee yhden pienen prinsessan nimeksi! :)



Niin ja olen minä lukenut teidän blogeja, vaikken ole jaksanutkaan aina kommentoida. ;)

Iloisin ajatuksin, Anne


Iloa ja valoa


Kaunis kiitos osanotoista!
Täällä me opettelemme nyt vähän erilaista elämää, kahdestaan.

Monenlaista järjestelyä on edessä ja paljon on asioita mielessä, välillä on pakko ottaa asioihin etäisyyttä ja jatkaa sitten taas matkaa.

Kaikella on aikansa, kaikella on paikkansa, surun jälkeen tulee myös ilo ja valo.

Iloa ja valoa viikkoonne, matkataan yhdessä eteenpäin!

-Anne-

Ajatuksia elämästä

Perheessämme on surua. Läheisen ihmisen, ystävän, anopin lähdön aika on tullut. Vaikka surutyötä on tehty pitkään, tuntuu se aina raskaalta ja lopulliselta. Monet jäähyväiset, monet posken silitykset ja hyvän yön sanomiset, lähtöä ei voi ennustaa, sitä täytyy nyt vain odottaa. Minulle nämä päivät ovat olleet raskaita, omalla tavallaan.  Olen kulkenut hänen rinnallaan melkein 20 vuotta ja etenkin viimeiset 10 vuotta. Toiset puhuvat lapsistaan, minä anopista. Hän on ollut perheenjäsen, lähellä. Roolit muuttuivat vuosien varrella, minusta tuli se aikuinen, hoitaja ja huolenkantaja. Milloin oli kysymys tavaran etsimisestä tai sydämen rytmistä, milloin vesimittarin lukemisesta, milloin Kelan hakemusten täyttämisestä tai vain pahasta mielestä ja ikävästä... aina apuun riennettiin.
En ole elämälle katkera, vaikka jokainen päivä ei ole ollut ruusuinen. Matkan varrelle on mahtunut myös niitä vaikeita hetkiä, niitäkin kun ei jaksanut pyytää apua edes itselle. Silti elämä on opettanut meille kaikille tasa-arvoa, välittämistä, toisen ihmisen kunnioittamista ja anteeksi antoa.
Toivon, että hän pääsisi pian toivomaansa kotiin.

Viime päivät ovat olleet sekavia, välillä kotona, välillä sairaalassa. Kotona en oikein jaksa keskittyä mihinkään, kun pysähtyy tulee paha mieli. Olen siivonnut, pyyhkinyt, puunannut, raivannut... ehkä se on minun tapani tehdä surutyötä ja luopumista.
Laitoin mukaan myös kesän kuvia, myös iloisemmista hetkistä...

Kesän myrskyjä pihamaalta...













Callen ja mummun kamari...


Tämän pupun olen saanut joskus entiseltä työkaveriltani "pipipupuksi," kun lähdin leikkaukseen. Se tuo lohtua meille tähänkin tilanteeseen.



Kodinhoitohuoneesta pakastin lähti terassille ja tilalle tuli paljon nätimpi hyllykkö...





Sydämin, Anne

Pikapostaus

Täällä mää oon ja kuvia en ole nyt ottanut, vaikka ideoitahan olisi vaikka kuuiiiinka paljon! :)

Nyt on hektisempi vaihe (viikko) menossa ja ympärillä on sattunut yhtä ja toista, itse käyn vuorotöissä ja vuorokauden ajat ja päivät on lähestulkoon sekaisin... Onneksi huomenna yövuoro ja sitten pari päivää huilinkia, jos saisi taas vähän tätä huusholliakin johonkin tällinkiin...

Kodinhoitohuone pursuaa vaatteita, pestyjä tosin ja erinäistä kuppia ja kippoa on siellä ja täällä.
Ideoita pyörii päässä vaikka kuinka ja osa rajoittuu kodin ulkopuolellekin ja kenties tulevaisuuteen, mutta kaikki jää nähtäväksi. Haaveitahan aina pitää olla!

Mansikatkin pyörähtivät pakastimeen ja pakastimesta löytyi samalla kaikenlaista vanhaa, miten lie ovat sinne jääneetkin...
Käsitöitä tekisi hirmuisesti mieli tehdä, mutta nyt ei vaan ole sellaista virtaa, mitä siihen tarvittaisiin.

Noh, ehkä kun otan taas vähän unta "palloon", jos uni tulee ajallaan, eikä vasta yön tunteina... niin sitten jaksan taas yhtä sun toista.

Reipasta mieltä teille ja jatketaan haaveilua! ;)

-Anne-