Ethän sinä ole kiusaaja? Muistathan kannustaa lähimmäistäsi.♥

Oletko sinä ollut joskus tilanteessa, jossa sinua on kannustettu?
Oletko muistanut kehaista ystävää, puolisoa, omaa lasta tai vaikka naapuria jostain? 
Vai onko suusta pulpunnut enemmän syyttäviä sanoja tekemättömistä töistä ja huonosta käytöksestä?

Tähänkin varmasti meistä jokainen on joskus syyllistynyt.
Tasavallan Presidentti Niinistö on aloittanut
#kannustusryhmän, mihin me kaikki voimme osallistua.



Olen pohtinut jo aiemminkin tätä aihetta ja tämän aamun Huomenta Suomesta siihen tuli oiva "aasinsilta." Tätä blogia kirjoittaessani olen saanut tottua siihen, että joskus tulee myös negatiivista palautetta. Kaikillahan on siihen toki oikeus, että sanoa saa. Mutta, itse olen oppinut yhden lauseen elämässäni ja siitä olen saanut paljon kiitosta: "Saman asian voi sanoa niin monella tavalla."

Minäkin syyllistyn joskus pahan puhumiseen. Meistä varmasti jokainen joskus. Mutta, jokainen meistä tykönään tietää, että "keskinäinen juoruilu" ei aina välttämättä ole pahan puhumista vaan se voi olla myös toisesta välittämistä ja pohdintaa siitä, miten toista voisi auttaa jossain tilanteessa. Se voi olla ihan huolta ja asioiden jakamista toisen pohtijan kanssa. Juoruilu on sellaista, että laitetaan juttu liikkeelle ja kerrotaan siitä vielä muunnellusti monelle muullekin.

Vietän ajoittain aika paljon aikaa Some-maailmassa, missä kuulun erilaisiin vertaisryhmiin. Ryhmiä on todella monenlaisia. Joissakin ryhmissä on onnistuttu säilyttämään hyvä henki ja toisten arvostelija poistetaan tai häntä kehoitetaan poistumaan jos sellaista ilmenee. On todella harmillista, että tätä ns. some-kiusaamista esiintyy todella paljon. 

Olen haastatellut muutamia muitakin bloggaajia ja hyvin moni on saanut ikäviä kirjoituksia viesteihinsä. Olen pohtinut näitä kirjoittajia ja heidän motiivejaan. 
Onko ihmisellä paha olla ja purkaa siksi sitä toisen tekstiin?
Onko hän kenties kateellinen jostain elämäntilanteesta ja käyttäytyy siksi näin?
Miksi pahan puhuminen ja toisen arvosteleminen on niin paljon helpompaa anonyyminä tai keksityn profiilin takaa?
Mistä kirjoittajalle tulee oikeus kirjoittaa rumasti ja arvostella toista ihmistä?

Yleensä en julkaise näitä kirjoituksia, mutta viimeisimmän julkaisin ihan siksi, että niin kirjoittaja kuin muutkin näkisivät miten reagoin tekstiin. Ärsyynnyin siitä toki ja tulihan se paha mielikin. Ajatus siitä, miksi ihminen käy edes lukemassa blogiani, jos se on hänen mielestään niin huono tai hän ei pidä jostain kuvastani.
Yritän tästäkin asiasta ajatella positiivisesti ja annan hänelle mahdollisuuden korjata asiaa.


Minua on kiusattu ja minäkin olen osannut kiusata toisia. En kuitenkaan ole koskaan kohdannut varsinaista "koulukiusaamista."

Tuntuu ihan hullulta, että jopa aikuiset ihmiset osaavat käyttäytyä niinkin typerästi, että on jouduttu keksimään sana "työpaikkakiusaaminen."




Olen päättänyt, että tämän blogikirjoituksen myötä kiinnitän itsekin enemmän huomiota kannustaviin sanoihin ja tekoihin. Mielestäni olen osannut niitä jo aika hyvin aikaisemminkin, mutta aina on parantamisen varaa. 
Koska, kuulun erilaisiin ryhmiin olen ajatellut jakaa siellä tätä kannustamisen kulttuuria eteenpäin.
Yhdessä saamme hyvää aikaiseksi ja ehkä tuosta Presidentin toiveesta ainakin jokin osa toteutuu myös minun kohdallani.



Täällä blogissa haluan erityisesti kiittää kaikkia teitä lukijoita ja kauniita saamiani sanoja. ♥
Yleisesti Some-maailmassa ihmiset ovat hyvin innokkaita laittamaan erilaisia haasteita eteenpäin.

Niinpä minäkin laitan haasteen nyt sinulle ihana lukija!
Kerro tänään perheellesi, ystävällesi, työkaverillesi, naapurillesi, kaupan kassalle tai ihan kenelle tahansa jokin positiivinen asia hänestä. 
Ole rohkea!

Bloggaajille lähetän haasteen käydä kommentoimassa myös sellaisia blogeja, jotka eivät ole niin suosittuja. ♥


Kauniita ajatuksia päivääsi!

Talvisia tunnelmia

Aamun sinisiä hetkiä. 
Eikö olekin kaunista!

Nyt kelit ovat kyllä olleet uskomattoman kauniita. Aamulla vaunulenkillä ollessa olin ottanut kameran mukaan ja ikuistin samalla tienoota. 
Ihan kuin luonto olisi pysähtynyt. Niin lumoava se oli.


Tällä viikolla täällä on monella loma. Nyt on ollut ainakin lomakelit kohillaan.
Minulla on vähän samanlainen tunne kuin Uunolla. "Minä kaipaan lomaa." Mihin vaimo kysymään: "Mistä sinä kaipaat lomaa?" -No, töistä tietenkin. "Mistä töistä? 
-No niin just, kun ei ole töitä, niin ei ole lomaa.

No, samahan se vähän mullakin. Kaikenlaisia kotitöitä on kyllä, mutta muutenhan olen "lomalla" koko ajan. Rakastan tätä kotona olemista, kun aina on huhkinut hiki päässä töitä, joskus jopa kahtakin. Silloin kotona olemista osaa oikeasti arvostaa.
Mutta, se huono puoli tässä on että kaikki päivät alkaa olla samanlaisia ja saman kaavan täyttämiä. Eikä oikein itsekään aina tiedä, onko pyhä vai arki. 


Mutta, mitä sitä sitten voisi tehdä "lomalla?" 

No, ainakin makkaranpaistossa pitää käydä. Pitkään nukkuminen ei onnistu, kun meillä herätään jo 6 jälkeen... eikä valvominen, kun pitää jaksaa herätä. 
No, jollain voisi käydä kylässä... jos eivät ole lomalla.
Elokuvissakin ehkä... ainakin jotain tavanomaisesta arjesta poikkeavaa voisi tehdä.




Mitä sinä olet tehnyt tai aiot tehdä lomalla, jos sinulla sellaista on?





Mukavaa viikkoa kaikille lomailijoille ja meille, jotka ollaan aina lomalla. ♥

Ja myös niille, joiden loma on jo mennyt, tulossa tai ehkä jossain. Nautitaan tästä hetkestä!

Vanhojen muistelua


Muistellaanpa vähän vanhoja. 
Joskus voisi sanoa, että "sitä tikulla silmään, joka vanhoja muistaa." Mutta nyt kun vesi tippuu räystäästä ja lumet saisivat jo kohta väistyä, niin saapi vanhojakin muistella.

Viime kesä oli lämmintä aikaa. Ainakin minulla oli koko kesän kuuma ison mahani kanssa. Loppukesästä oli suorastaan jo ihan pönäkkä olo.
Ja miten pian tuosta onkaan aika mennyt.
Poikanen tuli tänään jo 7kk. ♥


Joka päivä muistan olla kiitollinen tämän hetkisestä elämästä. 
Ihan niistä arkisista aherruksista, pyykinpesusta, astioiden laittamisesta koneeseen ja kaappiin ja taas toisinpäin. Aina uudelleen ja uudelleen. 
Joka kerta, kun vedän Poikasta pulkassa tunnen onnellisuutta ja rauhallisuutta.
Nyt on hyvä olla. ♥


Kun oikein kovasti jotain asiaa odottaa ja vihdoin sellaisen saa, elämän arvot ja asioiden mittasuhteet kääntyvät päälaelleen ja sitä ikäänkuin aukeaa uusi ikkuna omaan elämään.



Keräsin tähän kuvia asioista, jotka tuovat hyvän mielen. 
Jotka tuovat mieleen mukavia muistoja.
Jotka saavat hymyn huulille ja tunnen kesän lämmön.








Joko sinä odotat kesää tai jotakin muuta saapuvaksi?



Lopuksi vielä kiitos uusille lukijoille, joita blogiin on saapunut. 
Mieltäni lämmittäisi vielä enemmän, jos jaksaisitte jättää pienen viestin käynnistänne. 
Olen tehnyt blogiin muutoksia, koska huomasin etteivät kaikki voineet kommentoida tänne. 
Aika paljon saan Google+ kommentteja ja näen ne itse, mutta tällä hetkellä ne eivät näy blogissa. 
Koska, jos laitan ne näkymään, silloin sellaiset jotka eivät ole kirjautuneet Googleen, eivät voi kommentoida. Nyt kommentointi on vapaa kaikille.♥

Tiedän, että moni lukee blogeja paljon puhelimella. Niin minäkin aika paljon teen. Kommentointi on tällöin työläämpää. Mutta, jos joskus ehdit raapaista jotain, olisi sydämeni vieläkin suurempi. :)
Koska te lukijat olette kirjoittamisen suola. Ehkä minä olen sitten sokeri. ♥

Minä olen ajatellut myös reipastua ja ottaa tämän maaliskuun kommentointikuukaudeksi. Pyrin kirjoittamana aina vähän jokaiseen lukemaani blogiin.
Osa lukee blogia myös Facebookin kautta ja Instasta. 
Sinnekin voi viestiä raapustaa, jos tulee jotain mielen päälle. 
Mukavat kommentit ilahduttavat aina. ♥


Mukavaa päivää, Sinulle!

Yrittäjänä pienessä ja suuressa maailmassa, näkökulmia kivijalkakaupoista.


Bongasin Facebookista ystäväni linkittämän jutun aiheesta " Yritys, joka lopetti."
Luin jutun ja täytyy sanoa, että omiakin korvia vähän kuumotti juttua lukiessa. Olen kyllä ajatellut, että kannatan näitä kivijalkamyymälöitä, mutta niin vain totesin että enemmänkin voisin kannattaa.
Siitäpä virkosikin hyvä kirjoittamisen aihe meille kaikille muistutukseksi.

Meidän paikkakunnalta ei löydy enää montaa liikeyritystä. Löytyy 2 ruokakauppaa, kukkakauppa (missä on myös sisustus- ja lahjatavaroita), monitoimiputiikki mistä löytyy melkein mitä vain, antikvariaatti, kampaamoita ja kosmetiikkaa, R-kioski, apteekki ja pankki. Siinäpä oikeastaan pääasiassa ne keskustan liikkeet.
 Lisäksi on tietysti vielä ompelupalvelua, jalkahoitoa ja hierontaa sun muita hoitoja. 
Kauempaa löytyy itselle tai lahjaksi ostettavaa lasi- ja korutaidetta, akvarelleja ja sepäntyötä.
Myös erilaisia "kotivaatemyyjiä" löytyy.

Yrityksiä ja yrittäjiä meillä on paljonkin, mutta tuossa mainitsin nyt vain lähinnä ne, 
mistä voi ostaa jotain "tuotetta" lahjaksi tai arkipäivän käyttöön.

Kun olin lapsi (30 vuotta sitten, kauhea! Onko siitä jo niin kauan!!) monella kylällä oli vielä pieni kyläkauppa ja keskustastakin löytyi erilaisia erikoisliikkeitä.
Aika muuttuu, Eskoseni.


Asiaa voi pohtia niin monelta eri näkökulmalta ja jokainen näkökulma on varmasti omalla laillaan oikeassa. Jokaisella meillä on omat perusteet sille, miksi ostamme tuotteita juuri tietyistä liikkeistä tai tietyiltä paikkakunnilta. 
*Joku harrastaa tai käy töissä muualla -> samalla voi suorittaa kauppaostoksia.
*Joku ostaa sukulaisen kaupasta.
*Joku keskittää siksi, kun vanhemmatkin ovat sieltä aina ostaneet... perintöä siis.
*Joku ostaa, kun halvalla saa... vaikka joutuisikin ajamaan kymmeniä, jopa satoja kilometrejä.
*Joku haluaa käydä fiilistelemässä isommalla kirkolla ja nähdä erilaisia valikoimia.
*Joku kerää pompuloita eli boonuksia.

No, entäs minä sitten. 
Ruokaostokset suoritan pääosin oman kylän kaupasta eli "sukulaisen kaupasta." Joskus käyn myös toisessa kaupassa. Mutta, niin olen orjallisesti oppinut tuohon pieneen liikkeeseen, että voisin kulkea sen vaikka silmät kiinni ja löytäisin tavarat. Selviän sieltä suht nopeasti ja vähillä askelilla. Jos unohdan jotain lähellä kassaa (aika usein unohdan) voin kipaista sen nopeasti hakemassa, vaikka kassalla ollessa. Joskus myös myyjät kipaisevat. Ovat mm. kantaneet kauppaostokset autoon, kun olen ollut Poikasen kanssa kaupassa ja ostoksia on ollut paljon.
Kassinkin pakkauksessa on autettu, kun äidille ja lapselle on meinannut hiki tulla. ♥

Samoin olen käyttänyt kukkakaupan palveluja. Ostanut vaikka minkälaista sisustusjuttua. Aika usein olen vain käynyt fiilistelemässä ja vaihtamassa ajatuksia henkilökunnan kanssa. Kukkakauppa on toiminut myös "terapia- ja ajatustentuuletuspaikkana." 
Veikkaan, että esim. Prisman kukkaosastolla ei olisi aikaa (eikä kiinnostusta ) alkaa kuuntelemaan elämäkertaani ja sen kiemuroita.
Jopa paikallisessa apteekissa käydessä tuntuu, kuin oltaisiin yhtä suurta perhettä.
 Siellä on jaettu ilot ja surut.

Samanlaisena keskusteluyksikkönä on toiminut kampaamo- ja kosmetologipalveluja tarjoava yritys. Siinä samalla vaihdetaan kuulumiset ja saadaan vertaistukea tai ihmetellään maailman menoa. Ihminen on läsnä ihmiselle.♥

Viime viikolla muistin, että yhdessä paikallisessa liikkeessämme myydään kunnon rahapusseja ja kotimaisia vielä. Sinne siis ja sieltähän niitä löytyi ihan sopuhintaan. Samalla vaihdettiin kuulumisia. Ei tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan.



Mutta, olenhan minäkin käynyt vieraalla maalla eli seuraavat kaupat löytyvät 30km päästä. Siellä käyn joskus, kun haluan jotain sellaista mitä täältä ei löydy. 
Ja joskus olen tuhlannut rahojani myös suurempaan cityyn eli 75km päähän. Matka taittuu sinne nopeasti tunnissa ja sen on kuulkaa niinkuin isoonkin kaupunkiin pääsisi. On liikennevalot ja kaikki, ajamiseen joutuu keskittymään eikä voi sutkia omin ohjein niinkuin täällä meilläpäin joskus on joillakin tapana. :)

Jos lähden tuonne suurempaan cityyn, taustalla on usein jokin tarve mitä täältä ei löydy, tarve nähdä muitakin (outoja) ihmisiä ja käydä vaikka ihan anonyymisti kahvilla ja katsella vaan ihmisiä.
Joskus haluan vaan hulluna nähdä sitä tavaranpaljoutta, hipelöidä kaikkea kaunista ja päivitellä mitä kaikkea sitä onkaan myynnissä.
Joskus tulee tehtyä löytöjä, mutta kyllähän se niin vaan on että aika lailla noista isoista liikkeistä saan ihan itse tehdä omat ostopäätökseni tai ainakin myyjää saa etsiä, jaa et ollutkaan tämän osaston myyjä. Anteeksi, että häiritsen... ihan pikaisesti vaan kysyn, kun sulla näyttää olevan muutakin hommaa. Anteeksi, anteeksi.

Samaten se kassakäyttäytyminen... pienissä liikkeissä minua oikeasti palvellaan eikä huudella siinä samalla toiselle työntekijälle saatikka jututeta siinä samalla toista asiakasta, joka sattuu olemaan ystävä. Törkeää, sanon minä.



Olen myös miettinyt, miten nykypäivän lapset ja nuoret oppivat tähän kulutushysteriaan. Joka tuutista mainostetaan isoja kauppakeskuksia, urheiluvälineet kannattaa ostaa maailman ääristä, vaatteita shoppaillaan netistä ja isoista liikkeistä tai ainakin niistä, jotka kuuluvat isompaan ketjuun.
Mutta, ei tästä voi lapsia syyttää.
Kyllä me aikuiset olemme näyttäneet heille tien siihen.

Mutta, jos itsekin olisin sen ikäinen toimisin samalla tavalla. Haluaisin samanlaisia vaatteita kuin muut, olisin ehkä joku H&M-merkkiuskollinen tms. Ja ainahan sitä on sanottu, että mihinkään kalliisiin liikkeisiin ei mennä. Halvemmallakin saa ne samat farkut!
Ja kengät samaten, niitä löytyy kyllä Prismastakin ja Kärkkäiseltä.

Voin muuten tähän kertoa ihan omakohtaisen kokemuksen, kun ostin superihanat korkkarit, kun halvalla sai... arvatkaapa miten kävi varpaille tanssi-illan jälkeen? 
Seuraavaa reissua varten tuhlasin rahaa oikeaan kenkäkauppaan ja asiantuntevaan palveluun. Mutta, onhan mulla nyt eri sopivat kengät eikä tarvitse kärvistellä Tuhkimon lasikengissä. 

Olen kuullut lapsista ja nuorilta, että heille opetetaan koulussa yrittäjyyskasvatusta. Kertokaapa te alan ammattilaiset (tai äidit ja isät, jotka asiasta tiedätte) millaista se käytännössä on? 
Yksi yläkoululainen kertoi, että he olivat tehneet "leikkisijoituksia" osakkeisiin ja tutustuneet sijoitusmaailmaan, korkoihin, lainanottoon ja sen sellaisiin. 
Vähän nyt haluan raapaista tätä näkökulmaa.

Jäin miettimään nuoren sanoja, kun hän sanoi ettei ymmärtänyt niitä asioita. Muistelin itse samaa aikoinani, enkä nyt väitä että ne vieläkään olisi täysin hallinnassa, mutta aikuisena ne voi paremmin suhteuttaa omaan elämään ja ymmärtää ne sitä kautta. Monelle nuorelle ihan pienet arkipäivän asiat ovat vielä niin suuria, että suosittelisin keskittymään niihin ja ihan oman talouden hallintaan ettei tarvitsisi sortua niihin pikavippeihin eikä visan vingutteluun.

Voisiko nuorille opettaa myös, miksi kannattaisi suosia (edes joskus) pienyrittäjiä eli ns. kivijalkakauppiaita isojen liikekeskusten sijaan. Ymmärrän kyllä, että nuorelle on sellaista todella vaikeaa saada sisäistettyä, tiedän kokemuksesta. Olenhan itsekin ollut nuori... :D
Ja lopen kaikki lähtee kuitenkin ihan meistä vanhemmista ja aikuisen esimerkistä.
Minusta joka maanantainen hullutteluohjelma "Erikoisliikemiehet" tuo hauskalla tavalla esille kivijalkaliikkeiden kannattamisen.
Siinäpä pohdittavaa meille jokaiselle! ♥


Lopuksi ja kaiken löpinän päälle vielä pari kuvaa ideaksi. Ja näitä ideoitahan niistä kivijalkaputiikeista löytyy! Aika usein on ovenpieleen, näyteikkunaan tai eteistilaan sommiteltu joku kiva juttu, mistä saa ideaa omaankin kotiin. 
Isoista liikekeskuksista nämä tällaiset "maitolaiturit" puuttuu.



Laittamani kuvat ovat vierailustani Pökkylän Punaselle Tuvalle.

Nyt olisikin teidän vuoronne!
Minkälaisia ajatuksia teksti sinussa herätti ja olisi mukava, jos kertoisit oman näkemyksesi.
Kuten mainitsinkin, asioissa on aina kaksi puolta. Eikä kumpikaan välttämättä ole väärä. ♥


Ihanaa päivää kaikille ahkerille niin isojen kuin pientenkin yritysten onnistujille!
Olette kaikki tärkeitä!

terveisin, Yrittäjän Muusa