Elämänmakua ♥

 Ihanaista iltaa, ihmiset!

Niin, näinpä se täälläkin alkaa kääntyä taas viikonlopun puolelle ja minulla on vielä vapaata pyhälle asti. Tiedättekö, että tälle viikonlopulle en ole suunnitellut YHTÄÄN MITÄÄN. :)
Olen nyt äärimmäisen onnellinen itsestäni ja monista pienistä asioista ja oivalluksista, mitä päässäni ja mielessäni on tapahtunut tämän parin päivän aikana.

Jotenkin minusta tuntuu, että olen alkanut ELÄÄ! ♥
Ja suuri kiitos siitä kuuluu ystävilleni ja miehelleni. He kaikki ovat saaneet minut taas muistamaan kuka olen ja mitä varten. En vain muita, vaan myös itseäni varten.

Pienet muutokset omassa ajattelussa, elämäntavoissa ja elämisessä voivat saada aikaan suuria. ♥
En siltikään ole siirtynyt syömään täysin terveellisesti, vaan olen jättänyt jotain pientä pois... etenen pienin askelin. Olen mm. vähentänyt kahvin juontia (oikeastaan minun ei edes tee sitä yhtään mieli)...
Pienentänyt annoksia, jättämättä kuitenkaan kaikkea "hyvää" lautaselta pois... vähentänyt vain... aluksi. Se näyttää toimivan parhaiten...

Mikä parasta, myös verenpaine on laskenut normaaliin. ;)

Joku kysyi minulta edellisessä postauksessa vinkkejä.
Minun vinkit ovat lähinnä siinä, että olen muuttanut omaa ajattelua.
♥ Olen alkanut miettimään asioita eri tavalla. Kaikista ihmisistä ja asioista ei voi päästä eroon, mutta voi muuttaa omaa suhtautumistapaa.
♥ Olen myös alkanut nähdä itseni eri valossa.
♥ Yritän panostaa itseeni, ulkonäköön ja kaikenlaiseen hyvinvointiin. (En tarkoita kalliita asioita, vaan esim. hiukset eri tavalla, mukavat vaatteet päälle, siivosin vaatekaapin... )
♥ Yritän tehdä myös sellaisia asioita mistä tykkään. (Leipomista, kädentaidonjuttuja...)
♥ Vähän ulkoilua ja liikkumista, siinä määrin mikä itsestä tuntuu hyvältä.
♥ Hankin ympärilleni kauniita asioita; kukkia, kynttilöitä, siisteyttä... Ihan sellaisia pieniä asioita, jotka tuovat iloa.

Tässä nyt vain muutamia mainitakseni.
♥ Niin ja ehkä suurimpana se, että olen päättänyt olla lähtemättä joka kissanristiäisiin, tuntematta siitä silti huonoa omaatuntoa.
 On niin mukava auttaa toisia ja tehdä vaikka toisen puolesta ja ja ja...
♥ Vähentänyt töitä kaikin puolin (siis muita töitä päätyön lisäksi).

Olen tehnyt tämän saman lupauksen ennenkin, tiedän sen... mutta, silti yritän edelleen taas muistaa kuka olen ja mitä varten. Ensisijaisesti itseäni ja sitten vasta muita varten.

Tällä hetkellä tätä tunnetta voi nyt vain kuvailla sanalla ONNELLINEN! ♥


Tässäpä teillekin vähän tunnelmia meidän Onnenpesästä. 









Eilen löysin Prismasta valkoisen helmililjan. Monessa blogissa olen tähän törmännyt, mutta itse en ole koskaan omistanut.

Sain myös aivan lempiväriäni olevia ruusuja äidiltäni ja kummipojaltani. ♥


Täällä on myös leivottu... ja herkuteltu...



Eilen meillä oli ihanat Oriflame-kutsut, jonka tuotteisiin olen jäänyt aivan koukkuun. 

Ovatko nämä tuotteet sinulle tuttuja?


Mutta, nyt lähden rakkaani kanssa saunan lämpöön ja sen jälkeen keitän iltateet ja nautiskelen uunituoreesta lehdestä! 


Ihanaa iltaa teille, Murut!
Voikaa hyvin! ♥

Talven sininen arvonta Villa Emmassa

Vaikka kevät on jo pitkällä, päätin järjestää vielä vähän talvisen arvonnan. Onhan meillä ainakin vielä lunta pihalla ja pakkanenkin kolkuttelee vielä vähäsen. ;)

Tällä kertaa arvontaan pääsi upea Tildan talvisia tunnelmia-kirja sekä Marimekon Lirinä-kukkaro. 
(Sain tuon kukkaron tilaajalahjaksi ja koska en ole itse sinisen ystävä, päätin pistää sen eteenpäin jollekin iloa antamaan.)



Arvontaan voivat osallistua kaikki ja anonyymit, muistakaa laittaa sähköpostinne. :)

♥ 1 arvan saa liittymällä blogin lukijaksi ja linkittämällä ylemmän kuvan omaan blogiin. 
(jos ei osaa linkittää, ei haittaa.)

♥ 2 arpaa saa liittymällä, linkittämällä ja kertomalla jonkin positiivisen asian tästä blogista. :)

Säännöt siis helpot, joten nyt vain kommenttilootaan osallistumaan!

Arvonta suoritetaan 31.3.15 illansuussa.

Onnea arvontaan!


Kukkaterapiaa


Hei Ihanuudet!

Ja ihan mieletön kiitos kaikista edellisen postauksen kommenteista! 
Ne lämmittävät aina sydäntä ja oli mukava lukea, että pysytte siellä edelleen vaikka minä en aina jaksakaan teitä muistaa. ♥

Mietin, että kertoisinko missä täällä mennään... ehkä on paree vaan olla rehellinen. 
Minua on taas muistutettu rauhoittumisesta, nukkumisesta ja elämän moninaisuudesta. 
Lopputulemanahan minulla oli unettomuus, rytmihäiriötuntemukset ja kaikenlainen ärsytys, pääkivut... Niin ihanaa kuin se onkin laukata sinne ja tänne, auttaa sitä, tehdä tätä... mutta, mihinkäs jäikään taas se oma elämä?

No, minut pantiin taas ruotuun, lepolomalle, alentamaan tuota kohollaan olevaa verenpainetta, syömään terveellisesti ja lääkärin sanoin; Vähentämään työtä jotta jäisi aikaa itselle ja harrastuksille.
Niinpä niin, täällä sitä mittaillaan paineita kuin vanhat mummot. :D Voisiko taas sanoa, että sitä saa mitä tilaa, vai onko se lopen niin?

Mutta, se siitä. Suuntahan on aina vaan ylöspäin (paitsi ei verenpaineessa...) 
Olenpahan ainakin nukkunut nyt parin vuorokauden aikana oikein urakalla, heräämättä ja viime yönä näin mm. ketun tai ehkä se oli oranssi kissa. Ainakin sillä oli tupsupipo päässä ja kaulaliina. Pipo tipahteli välillä kun kettu/kissa hyppeli. 
Mietin aamulla, että mitähän se mahtoi tarkoittaa, kun tuollaista unta näin?
Mieheni kehoitti katsomaan unikirjasta "Tupsulakkinen kissa tai kettu..."
Olin myös kuulevani pientä naureskelua... 



Tänään olen myös huomannut, että kun kertoo IHAN OIKEASTI mitä kuuluu parhaimmalle ystävälle, niin huomaa että mieli kevenee ihan valtavasti ja asioista alkaa nähdä aivan uusia puolia! ♥
Rehellisyys siis kannattaa tässäkin.



Se, miksi olen valinnut tähän postaukseen vain kukkia kertoo siitä, että kukat saavat minulle iloisen ja rauhallisen mielen. Ne ovat minulle ikäänkuin terapiavälineitä ja hankin niitä aina, kun tunnen "tarvitsevani" niitä.


Tämä kaktus on tuonut minulle viime aikoina suuresti iloa siksi, kun olen saanut sen kukkimaan. Kukka on edesmenneen anoppini peruja ja minua on harmittanut, kun en saanut niitä kukkimaan... Mutta, kun kaktukset saivat olla vierashuoneessa ja vähän viileämmässä ihan rauhassa... kas, ne alkoivat kukkimaan.



Minulle on myös hyvin tärkeää, että kukat ovat kauniissa ruukuissa. Tämän kukan ja virkatun ruukun sain valmistujaislahjaksi ja se on ollut todella mieluinen!


Kukkia löytyy myös vanhoista pulloista...



Tämä vihreä ystäväni ei voi tällä hetkellä oikein hyvin... 


Osaisiko joku neuvoa, miksi kukka näyttää tältä?





Lopuksi vielä joulun aikainen kukka... Kertokaapas kukkaihmiset, mitä tälle nyt voisi tehdä? Kesällä varmaan laittaa kukkapenkkiin, jos sellainen olisi... mutta, mitä ennen kesää?


Tänä yönä asetun rauhallisena nukkumaan ja toivon näkeväni taas jotain mukavaa... vaikka sitten koiran villasukat jalassa... :D

Minun unissani kaikki on mahollista!

Ihania unia myös Sinulle! ♥



Häivähdyksiä elämästä

Hei Ihanuudet!
 
Joku on ehtinyt jo kysyä kuulumisiakin, kun ei mitään kuulu... ♥ Se tuntui ihanalta. Kiitos! ♥
 
Olen ollut enemmän ja vähemmän tietoisesti poissa. Pari kertaa olen avannut tämä sivuston, mutta mitään en ole saanut siihen kirjoitettua. Ajattelin, että pidän taukoa niin kauan kuin tuntuu taas hyvältä kirjoittaa.
 
Joskus elämässä on hyvä ottaa hetkiä, jolloin on "tauolla."  Voi sitä kutsua vaikka pysäkiksikin, odottelupaikaksi.
Tauolla olen oppinut taas muistuttamaan itseäni tästä sumusta, missä milloinkin elän ja mihin aina päätä pahkaa tunnun ajautuvan.
Sillä hetkellä se tuntuu hyvältä, mutta sitten joudun palaamaan taas pari askelta alaspäin. Muistuttamaan itselleni, että hop tyttö! Alas sieltä! Tässäkin kerroksessa on vielä katsottavaa. :)
 
Elämän tasapainottelu tuntuu olevan elämänmittainen matka ja välillä siinä pysytään - välillä taas mennään rataa edestakaisin ja etsitään paikkaa. Sitten on seesteisempiä hetkiä, jolloin pysähdytään miettimään ja kerätään voimia seuraavaan.
 
Oletko koskaan miettinyt, että miten tällaiset hetket vaikuttavat sinun tapaasi sisustaa tai pukeutua?
 
 
 
 
Kuten huomaatte, seesteistä on. ♥
 
 
 
Kuvat kertokoot teille tarinan...
 















Rauhaa, rauhaa, rauhaa. Sitä haluan kotimme olevan. Pala menneisyyttä ja historian havinaa. Paikka, missä voi pysähtyä. Istua ja olla.

Kauniita ajatuksia Sinulle! ♥
Ihana, kun olette siellä!

Kevätmielellä

Hei, Ystäväiset!
En suinkaan ole unohtanut teitä, enkä lannistunut... päätin vain ottaa "happea" välillä, kun alkoi tuntua ettei ole oikein mitään kerrottavaa. 
Joskus tulee niitä kausia ja silloin ajatuksille on vain annettava tilaa.

Yövuorot ovat taas ohitse ja reissussakin on Murun kanssa käyty. Olemme aloittaneet elokuvien katsomisen ihan uudelta tasolta... vai voisiko sanoa, että uudelleen. Tai onkohan me aiemmin sitä oikein koskaan edes aloitettu? :D
No, joka tapauksessa nyt ollaan ihan juonessa mukana näissä uusimmissa kotimaisissa ja tiedetään, mistä muutkin puhuu...

Tänä viikonloppuna olen saanut nauttia myös monien ystävien mukavasta seurasta, makkaranpaistosta, kauniista ilmasta ja kevään tulosta.
On naurettu Uunon toilailuille ja leivottu ex tempore pullaa...
Olen myöskin perustanut Facebookkiin uuden ryhmän nimeltään Puoti. Käyppäs kurkkaamassa, jos kiinnostuit. (Puoti on julkinen ryhmä.)
Aikaisemminhan perustin paikallisen sisustuskirppiksen ja sitä kautta olen myynyt todella paljon sisustustavaraa kodistamme, samalla on ollut mukava hankkia sitten jotain uutta.
Täytyypä sanoa, että tuo tavaranvaihto on suhteellisen yksinkertaista ja nopeaa tätä kautta.

Alla vähän kuvia meidän keväisestä sunnuntaista! ♥





Mitä sinulle kuuluu ja onko kevät innostanut sinua uusiin "aluevaltauksiin?"



Peace!

Hei blogisiskot!

Minulle on tullut tyhjyys...  Monena päivänä olen aikonut tulla koneelle ja kirjoittaa teille jotain. En ole kuitenkaan oikein tiennyt, kirjoittaisinko sisustuksesta, elämästä vai mistä...
Minua on myös mietityttänyt yksi saamani kommentti, jonka päätin olla julkaisematta. Tiedän, että niitä tulee ja menee... voisin sulkea anonyymit kirjoittajat pois... mutta, en halua koska joukossa on myös asiallisia, ihania ihmisiä joilla on minulle asiaa.

Silti ikävät kommentit ja arvostelut satuttavat. Vaikka, kuinka yritän olla ajattelematta sitä, silti muistan sen ja mietin, että onko tosiaan niin... pitäisikö minunkin ajatella niin kuin kommentoija? Ei, en halua, koska tämä on minun ja meidän koti.
Meillä on juuri ne tavarat ja se määrä, jonka itse katsomme parhaaksi. 
Koti on jokaiselle yksityinen asia, vaikka blogi onkin julkinen.

Mielipiteitä saa olla ja asioista eri mieltä, silti olisi mukava kun arvostelijat kirjoittaisivat reilusti omalla nimellään.
Nyt minua ihan naurattaa tämä kommentti, mutta silti se ärsyttää.

Mutta, sen enempää en aio tästä paasata. Halusin kuitenkin tuoda tämän esille. Ja tiedän, etten ole ainoa bloggaaja joka on saanut ikäviä kommentteja.

Suosittelen lukemaan Linnasalon Elämää-blogia. Siellä on kirjoitettu kauniisti samaa aihetta sivuten siitä, miten jokaisen oma koti on itsensä näköinen ja se ei välttämättä seuraa mitään muotivirtausta eikä tiettyä tyylisuuntaa. Koti voi olla iloinen tai rauhallinen sekamelska useita suuntauksia ja silti se tuntuu mukavalta ja kotoisalta.

Toivottavasti me kaikki muistaisimme tämän.



Päätin laittaa lopuksi kuvan meidän kodin valtiaasta Calle Aukustista... 
Hänellä kun on mielipide asiaan kuin asiaan!



Rauhaisia ajatuksia sinulle tähän päivään! ♥