Täältä pääset tutustumaan Villa Emmaan enemmän ♥

Kyläkaupan Kaisu - Mielikuvia omasta elämästä

"Kun haluat muistella menneitä aikoja, 
avaa sydämessäsi muistojen laatikko.
Löydät sieltä kauneimmat tarinasi."


Olen katsellut vanhoja valokuvia koneelta. Tämän päivän aiheeksi valitsin "hyvän mielen kuvat." 
Kuvat, joista tulee mukavia muistoja mieleen. Kuvia, joista tulee iloinen mieli.

Meillä on vallinnut jo useamman viikon ajan jonkin asteinen (lue jatkuva kaaos) siivo vähän joka paikassa. Miehet on sairastaneet ja itsekin olen ollut vähän toistaitoinen. On menty hyvin pitkälti siitä, missä aita on ollut matalin. 

Silloin tulee mieleen, että olisipa kiva, kun näyttäisi tältä. ♥
Joskus on näyttänyt.


Pääasiassa täällä on katsottu viikko tolkulla päivittäin Vaahteranmäen Eemeliä ja melkein samaistuttu metkuihin. (Huomautan, että lapseni lempiohjelma on nyt Eemeli ja sitä katsotaan aina pikkuhetki.) Ehkä hänkin kokee samaistuvansa Vaahteranmäen elämään... kuten äitinsä.


Eemelistä tulikin mieleeni, että tuntuuko sinusta koskaan siltä, että olet "erilainen luonnonlapsi?" 
Minussa on ehkä kaksi eri persoonaa... toinen, joka haluaisi laittautua, kulkea nättinä ja huoliteltuna.
Toinen, joka tuntee olonsa varsin kotoisaksi saappailla rompostellessa ja karvalakki päähän laitettuna.
Minusta on mukava joskus leikitellä ajatuksella, millainen ihminen olisin ollut, jos olisin elänyt eri aikakaudella? Jostain syystä aina mielikuvat näkevät minut samassa asussa. 
Pienessä kyläkaupassa, tiskin takana.

Nyt ymmärrän, miksi tunnen niin suurta viehätystä Sisko Istanmäen kirjasta tehtyyn elokuvaan "Liian paksu perhoseksi." 
Kyläkaupan Kaisu. Se minä olisin.



Yle Areenalta tulee parhaillaan elokuva siitä. 

En ole koskaan lukenut mitään kirjaa moneen kertaan, mutta Kaisun tarinan... olen lukenut sen jo kolmesti. Joskus, kun on aikaa miettiä omaa elämäänsä näin, niin sitä tulee huomanneeksi erilaisia asioita elämästään. 
Sellaisia, mitä ei tule miettineeksi sen aikaisemmin mainitun kiireen keskellä.
Ei ehdi.

Asioita, joille on joskus miettinyt selitystä - saamatta vastausta. 


Oman kodin ja elämän avaaminen kaikelle kansalle ei aina ole helppoa. Mutta, jokseenkin vapauttavaa. Minussa ei ole mitään salattavaa, päinvastoin.
Toivoisin olevani esimerkkinä jollekin.
Sellaiselle, joka miettii olenko minä "minä" vai joku muu?
Onko se joku muu minä vai onko se jonkun toisen keksimää?

Mitä luulet?
Asuuko sinussa Kyläkaupan Kaisu tai Maatalon Mirja?



Loppuun laitan mieltä rauhoittavan kuvan saunastamme.
Siellä mieli lepää ja syntyy parhaimmat visiot tästä elämästä. ♥



Lämmin kiitos kaikille teille, jotka luette blogia. 
Kaikille, jotka laittavat tykkäyksen, kirjoittavat tai laittavat viestin yksityisesti. ♥
Ilman teitä ei olisi minua.



Terveisin, Kyläkaupan Kaisu

Elämän helminauhassa

Hei Ihanuudet!

Elämän helminauhaan on taas saanut lisätä monta uutta helmeä. 
Kaikenlaisia ihania oivalluksia on tullut esille viime aikoina ja valoa on siis näkyvissä, monesta suunnasta. 

Suurimman helmen laitan itselleni. 

Kiittäen siitä, että olen rohkaistunut sanomaan oman jaksamiseni. Äärirajani ja tiedon siitä, että vähemmän on enemmän. 
Olen luopunut parista luottamustehtävästä. Opetellut sanomaan ei ja kertomaan, missä tarvitsen apua. Sitä olen myös saanut. 

Olo on todella paljon kevyempi, eikä minun tarvitse miettiä mitä kaikkia asioita pitäisi olla muistin päällä. Aikani on rajallinen. Poikanen vie kyllä kaiken ajan ja sen suon hänelle. 


Oman rajan näkeminen ei todellakaan ole helppoa eikä sen myöntäminen. Niin ihana kuin se onkin auttaa toisia ihmisiä, puuhata yhdessä ja kaikkea sellaista... On hyvä opetella olemaan myös reilusti itsekäs. Tehdä elämästään sellaista, mistä itse pitää. Olla sellaisessa seurassa, missä tuntee olonsa rennoksi ja omaksi itseksi. 
Tehdä sellaisia asioita, missä ei tarvitse olla joku muu.



Pitkään työelämässä olleena ja montaa työtä yhtäaikaakin tehneenä, tiedän mikä on kiire. Se on selitys aikamääreelle. Aika moni ystäväni puhuu kiireestä. Aina on kiire johonkin. Töihin, kotiin, harrastuksiin. Itse olen opetellut jo vuosia sitten unohtamaan tuon sanan. Minullakin voi olla joskus tulen palava hoppu, asiat myöhässä tai joskus jopa minä itsekin, mutta kiire minulla ei ole. Enää.

Se on ärsyttävä sana. Ja sen taakse on helppo mennä.



Ostin viime viikolla seinäkalenterin, että tiedän mikä viikonpäivä on. 
Siitä kurkkaan nyt, mitä asioita on tulossa ja mitä tiedän odottaa. Asioita, joita minun hatara pää ei muuten muista tai muistaa väärin. 

Tiedän, että olen etuoikeutettu elämään tällaista elämää nyt. 
Mutta, sen eteen olen tehnyt vuosia kovasti töitä. 
Olen tavallaan vähän niinkuin "eläkkeellä" nyt. Nautin siis eläkepäivistä. 
Tiedän myös, että ajaton elämäntapani voi ärsyttää jotakuta, jolla on kiire. 
Mutta, jokainen voi valita omat helmensä ja pujotella niitä siinä tahdissa kuin itse tuntee tärkeäksi.



Kaikkia helmiä ei voi valita.
Joskus kohdalle osuu rosoisia helmiä, kolhiintuneita ja väärän värisiäkin. 
Vaikka et haluaisikaan, nekin sinun täytyy pujottaa nauhaasi.

Muistuttamaan, miten kauniit helmesi ovatkaan.
Muistuttamaan että vähemmän on enemmän.



Muistathan, että pysähdyt hetkeksi miettimään, mikä sinun helminauhassasi on kaunein helmi.
Minkä helmen pujotat seuraavaksi?


Millaisia helmiä sinun päiviisi on mahtunut?


Pullantuoksua

Mitäpäs siellä on touhuttu?

Meillä leivottiin taannoin pullaa pitkästä aikaa. Pakastimet on olleet niin täpösen täynnä marjoja ja lihoja, ettei siellä ole ollut sijaa edes pullille. :) Ja nekin piirakat, mitä on leivottu on naposteltu kiireen vilkkaa parempiin suihin. 


Joka kerta kun leivontainnostus iskee, mietin miksi en tee sitä useammin. 
Leipominen on oikeastaan varsin terapeuttista. 
Ainakin minut se saa heti paremmalle mielelle.




Leipomisessa kaiken A ja O on riittävä määrä työvälineitä ja reilut astiat. Villa Emmassa kun leivotaan, niin astioita sotkeutuu ja pöytätilaa tarvitaan. Onneksi siihen löytyy kippoa jos jonkinlaista ja iso saareke. Saa emäntä pyöriä saareketta ympäri vaikka kumpaankin suuntaan.


Ja ihan parasta tietysti on nykyään, ettei tarvitse leipoa yksin. ♥


Astianpesukoneen alla on ollut "käymätön" laatikko, mistä olen tehnyt Poikaselle oman kokkailulaatikon. Joskus siellä myös istutaan. 
Tässä valmistellaan makaroneja lasipurkista kattilaan. ♥


Tykkäätkös sinä leipomisesta ja millaisia pullia tykkäät leipoa?
Osaisitko myös neuvoa, miten saisi leivottua oikein pehmoisia ja herkullisia pullia? :)



Ihanaa perjantaita sinne! ♥

-Anne Villa Emmasta-