Täältä pääset tutustumaan Villa Emmaan enemmän ♥

Arjen teot parisuhteessa ja sisustuksessa ♥

"Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä vähiten." 
Tämä lause on puhuttanut minua paljon viime aikoina, juteltuani muutamien ihmisten kanssa.
Huomaammeko rakastaa toista niin paljon kuin hän sitä kulloinkin tarvitsee?
Onko omaan "elämään" ja kiireisiin helppo vedota? Kotihommat, väsymys... mitä näitä nyt. Lapsistakin pitäisi jonkun huolehtia ja täällä pitäisi siivota.

Sitähän sitä minäkin olen monesti sanonut. Lähes samoilla sanoilla.

Mutta, joskus sitä huomaa, ettei toinen huomaakaan. Vai huomaako kuitenkin, mutta itse ei sitä huomaa?


Meillä ei ole mitään ongelmaa täällä, jos sitä joku ryhtyy nyt pohtimaan :D mutta, tokikin ongelmia tulee, jos toista pitää itsestään selvänä. 
Meillä ei huomioida hääpäiviä tai syntymäpäiviä suureellisesti rakkaudenosoituksin eikä kukkavihkoin. Huomioiminen näkyy arjessa.
Saunan lämmitys, puiden haku, kahvin keitto, vessarauhan antaminen (lapsiperhe :D), joskus ostamme toiselle jotain tarpeellista, mitä toinen tarvitsee.Huomioiminen on myös auton huoltamista ja ylläpitämistä. Siisteyttä, pyykin pesua ja ruoan laittamista.Ihan sitä arkea. Parasta! ♥

Ei ole niin nuukaa, jos astiat on astianpesukoneessa eri tavalla kuin MINÄ ne laittaisin. Sen harvan kerran kun ne sinne menevät, niin haittaako tuo.
Eräässä kirjassa oli sanottu minusta hienosti, miten nainen oli oppinut "tykkäämään" miehensä jättämistä aamupala-astioista. Hän käänsi omaa ajatteluaan ja ajatteli, miten ihana on saada pestä rakkaan puolison kuppi. No jaa... joskus kieltämättä tulee Pokka Pitää-ohjelma mieleen ja aina minäkään en jaksa olla niin sovittelevainen ja esiin astuu salainen Hyacint ♥



Mutta, siitäpä aasinsiltana siihen, miten tärkeä paikka esim. koti on naiselle ja miehelle.
Kuinka monen kotona on naisen valitsema sisustus, järjestys, kaapin paikka jne?
Kyllähän se meilläkin hyvin pitkälle näin on. Huonekalut ja seinävärit toki olemme yhdessä ja yhteisymmärryksessä valinneet. Mutta, paljonhan sitä miehet joutuvat muokkautumaan meidän vaihtuviin mielialoihin, sisustuksellisiin innostuksiin ja sitten ollaankin vähän ajan päästä taas eri mieltä. 

Sisustuksessa näkee usein ns. äijähuoneita. Mihin sellaista oikeasti tarvitaan, jos antaisimme myös miesten "asua" kodissa yhtä vapaasti kuin itse teemme? Oletko koskaan miettinyt tätä? ♥



Meillä miehellä on ollut alusta asti oma "baarihuone," mikä on suunniteltu jo talon rakennusvaiheessa. Mitään varsinaista baaritiskiä huoneessa ei ole, vaan sehän on varsinainen läpikulkuhuone, missä on vain kaapit hänen keräämille pulloilleen ja laseilleen. Hän kerää myös pullon korkkeja, joiden tarkoitusperää olen joskus tiedustellut, saamatta tokikaan vastausta. Ehkä hän tekee siitä vaimolle joskus ns. piikkimaton. :D

No, entäs sitten. Uskollisesti pyyhin pölyt pullojen päältä ja asettelen ne kauniisti. Käytännön syistä samaan huoneeseen on sittemmin laitettu kaksi pakastinta, vierassänky ja vanha lipasto.
Vähän mielessä harmittelin, kun tämä huone vallan toisenlaiseen käyttöön nykyään on valjastettu, mutta tokikaan tuo "baarielämä" ei meillä muutenkaan ole pääosassa.



Kyllähän minulla olisi monenkinlaista käyttöä baarin kaapeille ja laatikoille, mutta olen ajatellut että joka asiaan ei tarvitse näppejään iskeä. Eikä sanoa.

Mutta, tiedättekös mitä... mieheni tykkää makoilla töiden jälkeen ja lukea uutisia (pelata jatsia) tabloidilta ja aika useasti näkyy unikin tulevan. Tuo levitettävä vierassänky on löytänyt ihan uuden käyttötarkoituksen. Se näyttää olevan varsin mieluisa paikka. ♥ Laitoin tilaan myös keittiössä olleet stereot. Meillä on paljon cd-levyjä (kuunteleeko niitä enää kukaan) kaapissa unohtuneena. Nyt meillä soi musiikki aamusta iltaan ja ai että! Samalla voi fiilistellä vaikka Nuoruusmuistoja. ♥



Sängyn päälle laitoin vanhan Karvis-viltin. Hän on sen lapsena saanut äidiltään lahjaksi ja satuin kuulemaan eräänä päivänä, kun hän mainitsi että viltti on hänelle tosi rakas. 
Eihän se nyt ole millään muotoa MINUN sisustusmakuun, mutta se on hänelle rakas ja se on pääasia.
 Minä muokkasin sohvalle sitten vilttiin sopivat tyynyt ja kyllä passaa nyt emännänkin silmälle.

Kyllä elämä on yhteispeliä kaikin puolin. Myös kotona ja sisustuksessa. ♥

Viikonloppuna hoksasimme, että tähän vierassänkyyn mahtuu mainiosti koko perhe makoilemaan yhtä aikaa (on leveämpi kuin sohva). Sekin on sitä "kuuluisaa laatuaikaa."


Mieheni on oikeasti paljon "parempi" sisustaja kuin minä ja kun hankkii jotain, ostaa kerralla kunnollista eikä nuukastele, niinkuin perheen Hyacint... Tokikaan tuo sisustaminen ei taida olla niin hänen juttu tai ainakaan hän ei tee siitä niin isoa numeroa, kuin emäntänsä. ♥


Ja tuumaampa vielä loppuun, että minun ajatukset ovat vain minun ajatuksia ja yleismaallisia näkemyksiä. Kaikkien miesten ja naisten  sisustuksellisetkaan näkemykset eivät varmaankaan käy yhtä hyvin yksiin tuumiin. ;)


Millaisia arjen pieniä tekoja sinä teet puolisolle, lapsille, vanhemmille tai ystävällesi?





Elämän perusasiat ja kompastuskivet

Hei Ihanuudet!

Ettepä uskokaan, miten emännän päässä on selkiytynyt viime aikoina monta asiaa. 
No jaa, se mitä aion tehdä isona, ei ole vielä selkiytynyt... mutta, monta muuta paljon pienempää oivallusta on tapahtunut. ♥
Ehkäpä niiden oivallusten aika oli nyt.

Kerroin teille edellisessä postauksessa väsymyksestä ja siihen liittyvistä asioista. 
Tällä hetkellä tuntuu, että asiat ovat paljon kevyempiä ja selkeämpiä. 
Ehkä ihan rehellinen avoimuus tässäkin asiassa oli hyväksi ja kun sain asian sanottua, asia keveni. 


Muistatteko, kun olen kertonut teille (varmaan ainakin joka toisessa postauksessa) erilaisia ajatuksia ja vinkkejä kotimme järjestyksen ylläpitämiseen ja sen vaikutuksista jaksamiseen?
Siihenkin on tullut oivallus!

Siitä minulla ei ole teille nyt kuvaa, mutta oivalsin että kun vaan tarttuu tuumasta toimeen ja pakastimen reunasta kiinni ja hilaa sen vaan toiseen huoneeseen, niin kaikki asiat tuntuu järjestyvän!  No, ei nyt ihan niinkään, mutta melkein! 

Minua melkein itseäkin naurattaa tuo tuumaus.


Olen pähkäillyt, miettinyt ja lyönyt melkein jalkaa lattiaan, että mikä tässä yhtälössä ei toimi. Miksi en saa pidettyä meidän huushollia järjestyksessä? Onko vika emännän laiskuudessa vai missä? Sohva ei ole kyllä päässyt kulumaan minun istumisesta... 

No, minä pääosin vastaan tästä meidän arjen pyörittämisestä ja sujumisesta täällä kotona ja siten nään asioita, mikä toimii ja mikä ei. 
Ja jos joku ei toimi, niin se hankaloittaa montaa asiaa.

Jollekin nämä asiat ovat ihan pikkujuttu ja ehkäpä siellä joku pähkäileekin, mikä tässä voi olla niin vaikeaa... mutta, kerronpa että jokaisella on ne omat "kompastuskivet." Ne kohdat, joihin haluaisi muutosta, mutta ei vaan näe metsää puilta- niin sanotusti.




No, nyt se metsä on löytynyt ja pakastimet vaihtuivat kodinhoitohuoneesta tuohon ns. saunakamariin. Ja ihan piikkiriikkisellä muutoksella oli valtavan suuri vaikutus!!

Voitko kuvitella, tämä huusholli on pysynyt perjantaista asti järjestyksessä! ♥
Ja voitteko kuvitella, miten suuri vaikutus sillä on emännän "menttaalipuoleen," niinkuin mieheni sanoisi. :D

Sillä on!
Suorastaan sielu ja silmä lepää.

Tokikin se edellyttää, että emäntä itse tekee joka päivä muutamat pikkuaskareet (mutta, vain MUUTAMAT...) Joka päivä ei tarvitse räjäyttää koko huushollia uudelleen ja aikaa todella jää ihan siihen istumiseenkin.
Se on iso asia se!



Toisaalta tuntuu hirvittävän tyhmältä kertoa tällaisia "ihan arkisia asioita."
Mutta, niinkuin mieheni taas toteaisi "riittää kun olet oma itsesi."
Tätä yritän noudattaa myös blogin kirjoittamisessa.
Olkootkin, että joidenkin muiden blogit ovat kaunislinjaisia, upeilla kuvilla varustettuja. Joka päivä tuntuu olevan elämä mallillaan tai ainakin kodin sisustus ja siisteys kuosillaan.

Kyllä minäkin ihailen sellaisia, mutta se ei olisi minua eikä meitä. 
Oikeastaan on ihan kiva, kun kaikki asiat eivät ole valmiita.
Elämässä voi olla asioita vähän keskenkin, osin rempallaan, hoitamatta ja sinnepäinkin.

Kunhan "perusasiat" ovat kunnossa.
Mitkä ne sitten kenelläkin ovat.



Meillä ei ole vieläkään laitettua pihaa (vaikka olemme asuneet tässä jo kohta 8 vuotta).
Meillä ei ole kylvetty nurmikkoa, vaikka siinä heinä kasvaakin.
Meillä ei ole nykitty joka rikkaruohoa eikä tehty terassin alusia valmiiksi.


Meillä on kuitenkin oma koti.
Lämpöä, elämää ja perusasiat kunnossa.
"Lihhaa kaapissa ja perunat kellarissa-" niinkuin eräs ihminen oli sanonut.


Miten sinä saat arjen sujumaan?
Mitkä ovat sinun elämän "kompastuskivesi?"



Hetki vielä kesässä

Kesä.
Alkaa olla jo vähän takanapäin tälle vuotta.
Meillä ainakin syksy tekee jo kovasti tuloaan - niin sisällä kuin ulkona. 

Sisälle on tullut vähän enemmän väriä ja ulkona on laitettu tiluksia kuntoon. No, mikä nyt sitten onkaan pysynyt kunnossa ja mikä jälleen rehottaa... 
Kesän aikana on kestitty vieraita niin yösijalla kuin päiväkahvienkin merkeissä.

Kesä on tuntunut menevän ihan hirvittävän nopeasti, jos sitä on oikein ollutkaan. Itsestä tuntuu, että kesä oli ja meni. Oikeastaan kun melkein kaikki päivät on itsellä vähän samanlaisia, niin ei niin huomaa eroa oikein vuodenajoissakaan. 

Mikä ihaninta, tänä kesänä on paistanut AURINKO!  
Siitä on kyllä saanut virtaa ja voimaa tulevaan pimeyteen.



Me on tehty metsäretkiä niin kotipihalla kuin metsissäkin.
Saalis ei ole aina ollut niin suureellinen, mutta se ei ole ollut meille pääasia.


Tänä kesänä olen ollut myös sanoisinko, "normaalia väsyneempi." En niinkään unesta väsynyt, vaan ihan rehellisesti sanoen väsynyt vähän kaikkeen. 
Someen, ystävyyden ylläpitämiseen, asioiden hoitamiseen ehkä joskus vähän tähän meillä olevaan hulinaankin. On ihana, kun vieraita käy ja rakastan kestitä vieraita, mutta tänä kesänä minun aikaani on vienyt tuo meidän pieni ja vauhdikas "Eemeli," joka välillä on toden totta kysynyt äidin hermoja ja jaksamista. ♥

Mutta, niin ihana lapsi hän on ja onneksi kaikki vieraat ovat ymmärtäneet, että omatoimisuus on parasta meillä ja ovat touhunneet kuin kotonaan. Suuri kiitos siitä kaikille!
Ja niin paljon kuin rakastan myös lämpöä ja auringon valoa, niin täytyy sanoa että kyllä helteetkin uuvuttivat omalla tavallaan.
Ja ehkä myös se, että päivät ovat melko samanlaisia.

Minusta asioista voi ja pitää puhua suoraan.
Jokainen varmasti tietää, että pienet lapset (oli niitä yksi tai useampi) vievät omalla tavallaan voimia eikä se silti tarkoita sitä, että asiasta haluaisi valittaa.

Äitinä ollessa totean, että 1-2 vuoden ikä on ainakin meidän kohdalla ollut kaikista haastavin ja raskain. On tehty hampaita, on opittu monenlaista, on opittu juoksemaan ja menemään todella lujaa. ♥ On opittu menemään lukituista ovista. 
Mutta, en minä valita. :)


Jokainen opittu asia on arvokas ja sen olen saanut myös tänä kesänä todeta, kun "Eemelimme" täytti 2 vuotta. Kaikki se kärsivällisyys, kaikki ne harjoitukset uudelleen ja uudelleen, kaikki jaksaminen... se on palkittu todella moneen kertaan. 

Lapsesta on myös apua kodinaskareissa.
On ilo huomata, että hän omaa kohteliaat käytöstavat.
On onni, että meillä on hänet ja hänellä meidät. ♥



Meidän kesään on kuulunut myös perinteinen käynti Katvalan Kotieläinpuistossa. 
Paikka on avoinna heinäkuussa, ilmainen ja juuri sopivan pieni pienille lapsille.

Kovin erikoisia asioita emme ole kesällä tehneet. 
Emme ole tehneet kesälomareissua Tallinnaan emmekä edes Kalajoelle.
Olemme käyneet isin mukana työreissuilla ja samalla on ostettu jäätelöt ja vähän herkuteltukin. 
Ollaan myös ihan vaan oltu ja öllötetty.
Ajettu nurmikkoa ja katseltu pilviä.
Muurahaiset ovat kiinnostaneet meitä myös ja yksi käärmekin (lohikäärme) on nähty.

Oikeastaan meillä on ollut tosi kiva kesä, vaikka välillä ärsyttääkin tällainen "tavallinen elämä." ♥



Matkustelitko sinä kesällä vai millainen sinun kesäsi oli? 


Hyvän mielen taulu

Hei ihanat lukijat!

Moni on minulta kysynyt, kirjoitanko vielä blogia. 
Kyllä, kirjoitan. Sitten olen miettinyt, että viime postauksesta meni kuukausi. Siitä edellisestä ties...
Olen ajatellut teitä paljon. Melkein joka päivä. 
Olen kertonut teille mielessä asioita, ottanut mielessä kuvia.
Minulla on ollut ja on paljon sanottavaa, sanat vain eivät ole tulleet tähän kanavaan. ♥

Kesä voi sanoa, että oli ja meni. 
Palaan siihen kyllä vielä monin postauksin.

Syksykin tekee tuloaan... siitäkin kerron.
Ja kaikesta siltä väliltä.
Arjen hallinnasta, lapsiarjesta, jaksamisesta, väreistä.

Todellisuudessa en ole aukaissut konetta kuukauteen. 
Se on tuntunut jotenkin niin hitaalta, työläältä ja ylitsepääsemättömältä.
Eilen kuitenkin päätin, että asetan koneen keittiöön.
Saan kirjoittaa HETI kun minulla on asiaa.

Siitäkin kerron teille myöhemmin.




Aikaisemmin tavoittelin lähes kaikessa monenlaista täydellisyyttä. 
Ajansaatossa olen huomannut, ettei kannata.
Edes puolimelkoisesti on kyllin hyvä. ♥

Siitäpä aasinsiltana blogin banneriin ja kuviin. 
Haluaisin, että banneri olisi justiin. Nyt se ei ole sinne päinkään, mutta entäs sitten. 
Olen ajatellut, että teen tästä blogista juurikin oman näköiseni, sopivasti boheemin.

Kuvat on räpsitty iltahämyssä, ensimmäisten syksyn kynttilöiden loisteessa.
Se on juuri hyvä. 



Kuvan taulusta on tullut minulle tärkeä. ♥
Tärkeä siksikin, että olen saanut sen blogiyhteistyönä ihanalta ihmiseltä, 
mutta myös sen vuoksi, kun joka kerta katson sitä - tulen siitä hyvälle tuulelle.
Taulu on Hammi's Design tuotantoa. 
Näitä talomaalauksia löytyy upeissa väreissä ja muodoissa.



Arvaatte varmaan myös miksi taulu näkyy myös bannerissa. ;)
Hyvän mielen taulu ♥

En edes tiedä, mikä siinä tekee hyvälle mielelle. 
Ehkä jokainen näkee taulun niin eri tavalla.
Ehkä näen siinä jotain elämästäni ja itsestäni.



Tulin vain kertomaan, että täällä olen.
Ja kanava on nyt auki. ♥

Huomiseen!