Täältä pääset tutustumaan Villa Emmaan enemmän ♥

Haaveita nukkumisesta ja unelmien työstä

Aamuinen tervehdys!

Täällä sitä ollaan kirjoittamassa jo melkein kukonlaulun aikaan. Ei vaiskaan, kellohan on jo seitsemän. Pari kuppia kahvia ja leivät on menneet jo parempiin suihin. No jaa, oliko leivän päällä vihreää? No, ei ollut.


Olen tässä samalla miettinyt, että pitäisi opetella nukkumaan. Osaisikohan tuota vielä? Kun on harrastanut tätä yökukkumista jo kohta kolmatta vuotta, niin kaikki on aloitettava alusta. Ja se puhelin pois sängystä! 
Mutta, kun siitä on niin näppärä tarkastaa yöllä ( jos valvoo aamuyöstä), että minkälaisia rikosuutisia missäkin päin maailmaa on tapahtunut. Erityisesti ulkomailla tapahtuneet ovat todella tärkeitä tuohon aikaan. Voi selkäkeikkanaurut!!!
Melkein kuin olisin rikostoimittaja. 
Tuleehan siinä samalla lukaistua Feispuukista, onko kukaan tehnyt tärkeitä ajankohtaisia päivityksiä. No, entäpä sitten jos jotakin on jossain ryhmässä kohdannut epäonni ja siihen kirjoitetut kommentit ovat jostain syystä YÖLLÄ todella tärkeitä luettavia.

Oletko sinä huomannut, että harhaudut nettiä selatessasi johonkin ihan muualle, mihin lopulta olit edes menossa?


Edelliseen postaukseen viitaten, minä täällä olen jatkanut unelmien haaveiluja. Eihän sitä koskaan tiedä. Aina kannattaa yrittää. Kun tulisi vähän lunta, niin mieli olisi vähän kirkkaampi (ehkä.)
Tai luulen, että se kirkastuisi myös vähän jos nukkuisi pidempiä yöunia.
Ja jos joku miettii, mitä ihmettä meillä kukutaan aamuyöstä, niin lapsemme ruukaa herätä 3-5 välillä kyselemään äitiä tai milloin mitäkin tarpeita. Onneksi tosin sekin on nyt ollut vähenemään päin ja mennään enää yhden herätyksen taktiikalla. :)

Liekö taikana ollut nyt se, että äiti on alkanut änkeämään lapsen sänkyyn iltaisin lukemaan. Poikanen kyllä arveli yhtenä iltana, että kohta rysähtää. Meidän sanavalmis 2v sutkauttelee milloin minkäkinlaisia kommentteja. Keneen lie tullut. 
Aika mahtava tunne, kun huomaa siinä niin itseään ja meitä kumpaakin ylipäätään. 

Tässä sanavalmis töömies katselee tiluksiaan karvahatu päässä, kuten hän itse sanoo.
Välillä hän on myös maanviljelijä. Jostain syystä äidille on jääneet roolit hevonen, norsu ja lehmä. Isi on päässyt jopa kauppiaaksi, tosin on hänkin ollut kerran kahvilassa norsuna. ;)


Mutta, sananen vielä niistä haaveista. 
Minulla on paikka ensi syksynä mihin mennä. Silti mietin, mitä muuta sitä elämässään voisi vielä tehdä. Olisiko se liian epärealistista tehdä jotain sellaista, mitä joku muukin? Miksikään vapaataiteilijaksi en ole nyt alkamassa, mutta olen ihan tosissaan miettinyt, että mitä muuta se voisi olla. En osaa tehdä käsilläni mitään sellaista, mitä voisi myydä. Osaan kirjoittaa, mutta mihin kirjoittaisin? No, lastenkirjojen teosta olen joskus haaveillut, mutta...
Ihmisiä osaan kuunnella, auttaa ja jakaa positiivisuutta. Osaan nähdä asioista erilaisia puolia. Osaan olla asiakaspalvelija. Osaan kohdata erilaisuutta. Osaan markkinoida.

On vielä liian monta aukkoa, mutta uskon että aukot täyttyvät ja palat loksahtelevat paikoilleen. Ennen pitkää. 




Mutta, sitä ennen me kokeillaan miten Poikasen sanoin "rattikelkka" kulkee!




Reipasta päivää sulle! 



Ahkerat työmyyrät



Lämmin kiitos kaikista niistä ihanista sanoista, joita sain edelliseen postaukseen! 
Olette aarteita!
On ihana, kun ihmiset laittavat viestiä puhelimeenkin, kun joku kirjoitus on kolahtanut. Se lämmittää se! Palaan niihin vielä illemmalla, mutta nyt eiliseen päivään.



Olimme koko perheellä eilen jatkamassa roviohommia. Ja kylläpä olikin tehokasta hommaa. Minimieskin jaksoi touhuta hikipäässä ja vaikka välillä meinasi tulla eri mielisyyttä työhommien jaosta ja koneiden käytöstä isin kanssa, niin kaikesta selvittiin. 



Joka työmaallehan kuuluu aina vähän eriäviä mielipiteitä.




Uskomatonta, mitä sitä tuommoinen 2-vuotias jaksaa touhuta ja teputtaa. Siinä kantoi lautoja ja rautaromuja kierrätyslavalle niin kuin muutkin.
Me on kyllä opetettu hänet pienestä pittäin työn makkuun ja joka paikassa melkein on matkassa, niin kyllähän sitä siinä oppii. Ja saahan niistä hommista joskus palkkaakin, joita voi käydä sitten tuhlaamassa vaikka paikallisessa K-marketissa valmiiksi katsottuun traktoriin tai Puuha Pete-rasiaan.
Joskus tehdään ostosmatkoja kaupunkiinkin tuhlauksen toivossa, niin kuin aikuisetkin ruukaa tehdä.
Siellä niistä rahoista ainakin pääsee.


Se on muuten tuo tuli sitten merkillinen elementti. 
Sitä katsoessa rauhoittuu, savun tuoksusta (yleensä ) tulee hyvä mieli, sen ääressä voi juoda kahveeta ja lämmitellä. Ja mikä ilo siitä tulee, kun sinne saat heittää palan historiaasi!
Helpotus! Sinne meni! Joutaakin.




Mutta, aivan kuten edellisessä postauksessa kerroin, raivaaminen ei vie muistoja vaikka tavaraa vähentää. 

Toki tulessa on varjopuolensakin ja välillä on osattava olla Tulen Herrana. :)


Mutta, jotta koko päivä ei olisi ollut ihan työntekoa, niin juotiinhan me tietenkin retkikahvit. Styroksilevy pyllyn alle, yksi istui pölkyn nokassa ja toinen kukkalaatikon päällä.
Ja Minimiehen sanoin: "Ollaan retkellä!"



Huomannet vaatetuksesta, että me ei olla työmaalla seisoskeltu. :D


Näistä pienistä asioista rakentuu ne suuret unelmat! 


No, mitäs sinä touhusit?





Tänään meillä on työ-ja hoitopäivä. Lähdetään vähän ihmisten ilmoille.;)

Mukavaista päivää Sinulle!

Unelmia - jos voisin...


Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä mitä vain?
Jos sinulla olisi varaa, rahaa, hynkkyä, paalua...
Jos sitä olisi ihan ylettömästi. 
Miljoonia ja miljoonia...

Voiko se olla edes mahdollista?
Kyllä se voi. 

Olen alkanut muodostamaan elämästä juuri sellaista, mistä haaveilen. 
Kun ikää tulee, vierellä olevat ikääntyvät, huomaa oman elämänsä rajallisuuden.
Jos haluaa tehdä jotain sellaista, mistä on aina haaveillut- se on tehtävä nyt. Tässä hetkessä ja elämässä. 

En ehkä voita lotossa (toki toivon sitä), mutta voin tehdä asioita ainakin aluksi pienemmällä mittakaavalla. Miniatyyristi.


Olen aloittanut jo jokin vuosi sitten ympärillä olevien tavaroiden, asioiden ja myös joidenkin ihmisten Konmarittamisen. Jos joku ottaa enemmän kuin antaa, silloin on aika antaa mennä. Luopua, vähentää, realisoida. En varsinaisesti Konmarita, mutta tuohan tuntuu olevan nykyään muotisana, mikä on kaikkien helppo ymmärtää. :)



"Heti ei tarvitse syödä koko kakkua, vaan voi haukata palan kerrallaan."

Minulla on ollut unelma.
3 lasta, mies, oma talo ja hyvä elämä. Näillä sanoilla haaveilin jo lapsena. Siitä, että saisin hyvän elämän. Omalla tavallaan olen saanut nämä kaikki.

En ehkä kaikkea ihan niin konkreettisesti kuin moni ajattelee. Mutta, minun unelmassani ja elämässäni, 

Entä työ sitten?
Se tulee mukana kärkipäässä, mutta ette uskokaan miten paljon olen viime aikoina miettinyt kysymystä: " Mihin muuhun minua vielä tarvittaisiin?" 
" Mitä muuta voisin vielä tehdä elämässä?"

En ole vielä keksinyt vastausta. Palaan vanhaan ja niinkuin eräs kollegani sanoi - voit miettiä sitä siinä samalla. Ehkä mietin, ehkä en.
Ehkä näen sitten taas työn erilaisena ja uudenlaisena haasteena tähän hetkeen.

Ehkä joskus mietin Aina Inkerin tavoin "pitääkö kaiken aina muuttua?!"  Kyllä, useimmiten muutokset ovat hyväksi. Ainakin minulle.
Saman jurraaminen ei ole minun juttu, enkä voisi kuvitellakaan että eläkkeelle (jos sellainen joskus on) asti jurraisin paatuneesti jossain samassa vanhassa, vakaassa työpaikassa pinttynein tavoin ja itseeni ja muihin leipääntyneenä. Riemastuisin aina kun nuoremmat ehdottaisivat muutoksia. Ei, se ei ole osa minua. En halua leikkiä sellaista leikkiä.

Olen saanut seurata melko läheltä muutamia tuttavia, jotka ovat tehneet rohkeita irtiottoja elämässään. En ole huomannut, että he olisivat asiaa katuneet. Pikemminkin olen huomannut ilon palaavaan heidän kasvoilleen.


Olemme aloittaneet myös melkein elämänmittaisen raivauksen ihan konkreettisella tasolla omistamastamme materiaalista. Olemme jatkaneet keräämisperinnettä jo kolmannessa sukupolvessa. Kun tavaroista ja esineistä päästää irti, saa tilalle tyhjää tilaa. Tilaa kuunnella omia ajatuksia. Sellaisia, jotka eivät ole vielä päässeet tähän maailmaan Tähän elämään. 
Koska aikaisempien sukupolvien asiat ja elämä on hallinnut materialismin tavoin, kietoutuneena ja imaisten kuin iilimato, ihossa kiinni. Joskus asioista ja menneestä pitää vain repäistä itsensä irti. 
Vaikka hävitämme asioita, emme hävitä muistoja.

No, jos minulla olisi sitä rahaa - mitä sitten tekisin? 
Olisinko onnellisempi ja haalisin lisää tavaraa?

Ehkä haalisin jotain. Sellaista, mistä tulee hyvä mieli, mikä on meidän mielestä kaunista ja käytännöllistä. Ehkä voisin ostaa vähän Marimekkoa, useammassa värissä. No, ehkä olisin kuitenkin edelleen mustavalkoinen.

Mutta, sitä ennen.
Voin nauttia niistä vanhoista kahvikupeista, jotka olen anopin peruja saanut. 
Niistä, joista juotiin vain jouluna ja juhannuksena. Ja silloin kun tuli "parempia vieraita." Ne kultareunaiset, kaareutuvat tassit. Ne pesen aina käsin, nautin niistä vain parasta kahvilaatua. Pauligin uutuuskahveja. Niitä, jotka maksavat yli vitosen paketti. 
Kuuntelen hyvää musiikkia. Maistelen, otan hyvän keksin. Katson perhettäni. Elämääni. 

-"Kylläpä meillä onkin kauniit keittiönkaapin ovet!Niin ihana tuo mustavalkoinen taulu. Tulen siitä aina hyvälle tuulelle.Onpa hyvää tämä kahvi. Tämä hetki. Elämä." 
Kun minulla ei ole paljoa, nautin vähästä. Saan siitä iloa. Paljon iloa. Paljon enemmän kuin Marimekosta. Vaikka tykkään siitäkin.



No, palataanko vielä siihen työhön. Aika usein huomaan miettiväni, että olisipa ihana olla tuolla töissä - kun näen kuvan jostain sisustusliikkeestä, missä on minun silmää hiveleviä esineitä.
Olisinko onnellinen? Mitä sitten, kun kyllästyisin tavaroihin? Olisin tavaroiden orja.

Olisinko hyvä kirpputorin pitäjä? Sitäkin olen miettinyt. Minua ärsyttäisi ihmisten saamattomuus pöydän siistimisessä tai muuten sekavassa myyntipöydässä. Ei, ei sekään.

No, entä joku tehdastyö. Saisin jurruttaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samaa palikkaa. Edestakaisin. Olkapäät kipeytyisivät. Tulisi asiaa työterveyteen. Liikarasitus. Ilmankin niissä on jo vanhoja vammoja.

Autonkuljettaja, siivooja, ruoanlaittaja, puualan työntekijä, kirjastotyöntekijä... näitä kaikkia on jo kokeiltu. Aikansa kutakin.

Erilaiset ja eri ikäiset ihmiset, heidän pariin olen jotenkin vaan ajautunut. Vaikka kuinka kerran eräs psykoloogi teki testejä ja sai minut testiensä perusteella ihan eri alalle. En tiedä, olisko kuitenkin kannattanut häntä kuunnella. Pässi!

Siis minä. Ei hän. Ehkä nyt olisin jossain kunnanvirastossa kirjurina ja laskisin koneella kirjaimia ja numeroita tulemaan, että kynnet vaan rapisisivat. Kävisin mukavassa ja siistissä työasussa korut kilisten päiväkahvilla tauoilla, söisin terveellisesti salaattia, polkisin työmatkat pyörällä ja olisin hieno asiakaspalvelija. Vastaisin puhelimeen ja pirauttaisin ehkä joskus takaisinkin.
Mitä luulet? Aika ruususelta kuulostaa... eikö niistäkin hommista jo nykyään ole Yyteitä. Kuka sitä nyt eläkkeelle asti samalla jakkaralla?


Olen alkanut miettimään, että se mitä olen luullut unelmaksi- ei ehkä sitä ole kuitenkaan. Kyläkaupan Kaisu, se se oli pitkään. Nykyään on isot Supermarketit sun muut. En minä haluaisi laajentaa. En. EN.


Olen alkanut luottamaan siihen, että kaikki järjestyy. 
Jos minun on määrä saada Veikkaukselta irtoropoja ja ostaa Marimekkoa, ehkä teen sen.
Mutta, sitä ennen voin elää ja nauttia. Elää unelmaa ja tehdä elämässä niitä ihan pieniä asioita. Niitä, joita tarvitsen kivijalkaan, jotta voin sitten alkaa toteuttamaan niitä SUURIA UNELMIA, (sitten kun voitan.)

Keskityn elämässä siihen, missä olen tällä hetkellä hyvä. 
Minkä osaan parhaiten, tunnen oloni turvalliseksi ja taloudellisesti sujuvaksi.
Siinä samalla voin unelmoida, katsoa ruohoa aidan toiselta puolen, kurkoitella melkein kuuseen ja antaa virran viedä.
Luotan siihen, että virta vie ja virta tuo... niinkuin Raikkukin sanoo.




Vaan olipa ihana kirjoittaa! 
Olisiko minun yksi unelma vielä toteutumatta? 
Kirjoittaja, kirjailija, sanailija, hyvä suustaan...ja kynästään.


Millaisista unelmista sinä rakennat elämäsi?


Osaisitko sinä sanoa, mihin minua vielä tarvittaisiin?
Mitä muuta sitä voisi vielä tehdä elämällään?










Kotona lomalla

Hyvää huomenta Ihanat! 

Nousin "kukonlaulun" aikaan ja täällä hörpin tavanomaisesta poiketen kupposen teetä ja syön terveellisesti ruisleipää. Yleensä kahvia alkaa kulumaan jo aamusta, mutta jostainhan se on "parannus" aloitettava ja tänään se on tästä hetkestä.

Oikeastaan on aika ihanaa, kun ulkona on vielä ihan pimeää ja täällä hyssyttelen hiljaa hämärässä kynttilänvalossa.

Kerronpa teille meidän kuluneesta viikonlopusta.



Olimme Armaani kanssa jo pitkään (lue monta kuukautta) suunnitelleet pientä irtiottoa tästä kaikesta arjesta. Monta kuukautta se tosiaan oli jäänyt suunnitteluasteelle, kunnes sitten vaan päätin että nyt se tapahtuu. Pojat mummun ja papan hoiviin (Calle myös) ja aikuiset rientoihin...

No, siitähän ei kyllä meinannut tulla sitten yhtään mitään. Täältä matkaa on kuitenkin aina toistasataa pitkälti, sama mihin lähtee. Vaihtoehtoja mietittiin Ruotsia myöten, mutta loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin lomailemaan kotona. Nii'in... kotona!! :)

Mikä oli lopulta kaikista paras vaihtoehto, vaikka aluksi se kyllä ärsyttikin. Itse kun on paljon kotona, niin kaipaa kaupunkielämää, ihmisvilinää ja sitä "arjen luksusta."
Mutta, elämä on kompromisseja ja niinpä tässäkin päädyttiin yhteisymmärryksessä laittamaan yhdessä ruokaa (niinkuin joskus ennen), saunomaan rauhassa ja kuuntelemaan isolla lempimusiikkeja hyvässä seurassa.



Armaani, joka on minua paljon parempi kokki keskittyi savuporokeiton keittämiseen ja muihin kokkauksiin.
Minä keräsin lelut lattialta ja pöydiltä, valitsin musiikin, heitin ruttuiset liinat pöydälle ja kukat maljakkoon. Kynttilät vielä tunnelmaksi ja lasi viiniä... 


Ummistin silmät kaikesta mielestäni ylimääräisestä ja uskomatonta, että se todella onnistui tällä pikkustailauksella ja leppoisalla mielellä.

Uskon, että aika moni pienen /pienten lasten äiti kokee samalla tavalla. Sitä mielessään vaatii itseltään monenlaista ja kun on hetki aikaa "itselle," kaiken pitäisi olla täydellisistä ja puhdasta.
Mutta, onneksi mieltäkin voi vähän huijata. :)

Ihan pikkujutuilla, kuten kukilla ja kynttilöillä saa nopeasti ja edullisesti aikaan juuri sitä pientä arjen luxusta. Minun lempikukkia ovat nämä K-kaupasta ostetut neilikat, jotka maksavat vitosen -kestävät pari viikkoa ja ovat kauniita vaikka minkälaisessa vaassissa.
Tähän lasipurkkiin en ole keksinyt oikein mitään, mutta nyt sillekin löytyi käyttöä.
Ja tykkään siitäkin, ettei kukkien tarvitse olla niin justiin. Tuossa ei haittaa, vaikka ne jäävät vähän "lyhyeksikin."



Loppujen lopuksi oli niin luxusta olla kotona lomalla!

Sai olla omaan tahtiin, illalla ei tarvinnut tällätä enää huoneesta poistumista varten, kaapista löytyi syötävää ja juotavaa, sai saunoa rauhassa, kuunnella musiikkia isolla, nukkua omassa sängyssä ja nauttia parhaassa seurassa! 

Korvat ja mieli sai levätä hetken kaikesta siitä touhusta, mitä meilläkin yleensä täällä on. Eikä kukaan onneksi eksynyt koputtelemaan ovellekaan, että saimme todella olla ihan rauhassa. Ehkä siihen oli myös syynä, että aika monelle olimme sanoneet menevämme reissuun. :D


Suuri kiitos tästä kaikesta kuitenkin kuuluu mummulle ja papalle, jotka mahdollistivat tämän!



Oletko sinä kokeillut lomailua kotona?
Nyt näin kerran kokeilleena, voin suositella tätä muillekin. :)

Ja tämä lomailu onnistuu hyvin myös lasten kanssa.


Mutta, miten sinun viikonloppusi meni?




Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle, Ystävä! 







Yhteistyö Teknoksen kanssa, puuliiteri osa 2

Edellisessä postauksessa kerroinkin teille jo mukavasta yhteistyöprojektista. 

Tässäpä teille vielä muutamia työvaihekuvia. 



Liiteri oli varsin riisutun näköinen, kun valkoiset ovenpieluslaudat ja portaat otettiin pois.
Suorastaan ankean näköinen.


Kaikkien puhdistusvaiheiden jälkeen (ohjeet ja vinkit voit lukea aikaisemmasta postauksesta)
talkoomiehet pääsivät töihin ja käsittelemään pintoja. 
Onneksi sää suosi maalareita! 


Ensimmäisen maalauksen jälkeen.


Tässä miehet olivat ruokatauolla ja kävin kuvaamassa. Hetken mietin, että miten ihmeessä seinä on noin laikukas, mutta toinen käsittelykierros muutti tilanteen ja sävy tasoittui, kun öljykin kuivui. Ihan sama ällitys oli viime kesänä terassin käsittelyn kanssa. 
Alkujärkytyksen jälkeen lopputuloksesta tuli todella hieno! ♥


Tässä näet, miten upea sävy lopulta oli! ♥


Maalareistakin oli hieno työkuva, mutta sitä en uskalla julkaista- koska en saanut lupaa. 
Jää pian seuraavat talkoot ilman talkoomiehiä. ♥




Aurinko antaa oman sävynsä kuvaan, mutta niin hienosti se nyt sopii pihapiiriimme ja tähän miljööseen. Väri sointuu upeasti vaalean talomme kanssa.

Pihatyöt ovat vielä kesken ja niille sijoilleen jäävätkin tänä syksynä. Katsotaan ensi keväänä uudelleen, mitä suunnitelmia on saatu talven aikana kasaan ja jännätään, suosiiko meitä onni rahapeleissä, että saataisiin laittaa iso remmi päälle. ;)

Jäämme odottamaan!







Lämmin kiitos yhteistyöstä ja tuotteista Teknokselle! ♥
Voin lämpimästi suositella Teknoksen tuotteita. Niitä olemme käyttäneet niin talon, terassien kuin nyt puuliiterinkin käsittelyyn.

Asiantuntevaa palvelua ja maalaisjärjellistä neuvontaa. Hyvin ymmärsimme neuvot ja ohjeet, mitä Teknokselta saimme. 
Jokainen uskaltaa lähteä niillä ohjeilla maalailemaan.




Käy lukaisemassa vielä aikaisempi postaus täältä. 

Jos kiinnostuit, mistä terassien käsittelystä äsken mainitsin, niin niitä pääset lukemaan alla olevista linkeistä.



Tälle syksyä maalauskelit alkavat olla takanapäin, mutta eikös se olekin niin, että talvella suunnitellaan ja tehdään paperille ajatuksia KAIKISTA niistä töistä, mitä ensi kesänä pitäisi (voisi) tehdä. Ehkä sinäkin maalailet jotain ensi kesänä. ♥




Kerrothan, saitko ideoita näistä postauksista?
Kuullaan!




*Yhteistyössä Teknoksen kanssa.








Blogiyhteistyö Teknos / puuliiteri




Syksy on jo pitkällä ja ruska kauneimmillaan. Mutta, palataanpa vielä vähän ajassa taaksepäin.
Sain loppukesästä ilokseni tehdä blogiyhteistyötä Teknoksen kanssa.

Pihastamme löytyy 2 vuotta sitten valmistunut puuliiteri, mikä urakoitiin laitokselta tulon jälkeen... Kaikkihan se piti saada kuntoon, kun lapsi tuli taloon. ♥

Liiterin käsittely kuitenkin jäi ja tänä kesänä ajattelimme, että se on jo pakko tehdä kun värikin oli alkanut jo ikävästi tummumaan ruman näköiseksi.







Meillä oli vakaa aikomus käsitellä liiteri jo heinäkuussa, kun kesä oli kauneimmillaan.
Mutta, muistattekos vielä ne helteet! ♥
Niistä ei parane valittaa...

No, kun helteet olivat ohitse - alkoi sadepäivät ja muut kiireet.

Kunnes viimein tuli sopiva päivä ja saimme vielä mukaan pari talkoomiestäkin. Homma joutui mukavasti parissa päivässä.


Mietimme itse, mikä sävy olisi sopiva.
Kävimme yhdessä Teknoksen maalineuvonnan kanssa läpi puun materiaalit (höyläpinnalla oleva lankku),
 
puupinnan haasteet (tummuneet kohdat), katon materiaalin ja värin (konesaumakatto, tumma harmaa) ja käsiteltävät määrät.
Laitoin heille kuvia liiteristä, talosta ja pihallamme olevasta Emman talosta.
 
 Sain vahvistuksen, että valitsemamme sävy on sopiva myös muihin rakennuksiin.

WOODEX AQUA CLASSIC, SÄVY 1828. 


Sain selkeät ja kattavat ohjeet pintojen puhdistamiseen ja käsittelyyn. 

-Ennen maalausta harmaantunut pintapuu hiotaan kevyesti, tartunnan varmistamiseksi.-Tarvittaessa likaiset /homeiset pinnat pestään RENSA FACADE julkisivu - ja homepesuaineella.Pesun jälkeen pinnat huuhdellaan huolellisesti vedellä ja annetaan kuivua.-Ennen kuullotekäsittelyä puupaljaat kohdat pohjustetaan WOODEX AQUA BASE pohjustepuunsuojalla.
-Lopuksi pinnat käsitellään WOODEX AQUA CLASSIC-kuulotteella kahteen kertaan.





Kaikista vaiheista minulla ei ole kuvia, kun talkoot muotoutuivat pystyyn parin tunnin sisällä ja emännän tehtävä oli huolehtia muonituksesta ja lapsen viihdytyksestä, ettei hän karkaa maalaustyömaalle. 


Ihana, että talkooapua järjestyy vielä ja ihmiset auttavat toinen toisiaan. ♥




Yhteistyöprojekti jatkuu seuraavassa postauksessa.


Peeäs, nythän on luvattu lämpimiä kelejä - jos sinulla jäi kesällä jokin maalausprojekti aloittamatta tai kesken... vielä ehtii. 

Kysy rohkeasti neuvoa Teknokselta, vaikka ihan pieniinkin projekteihin. Itse ainakin huomasin, että käsittely ja työn aloittaminen (minun tapauksessa ohjeiden antaminen) oli huomattavast helpompaa, kun ammattilainen oli miettinyt asiat jo valmiiksi. 
Meille jäi vain toteutus!


Teknoksen sivuilta löytyy "Ota yhteyttä-" laatikko, mihin voit kirjoittaa kysymyksesi. Sivulta löytyy myös puhelinnumero ja sähköpostiosoite.



*Tuotteet saatu blogiyhteistyönä Teknokselta.



Villa Emman uusi alku


Tänään olen askeleen lähempänä,tänään edistyn lisää. Jokainen päivä on lahja, käytän sen parhaalla mahdollisella tavalla. 

Tämän kauniin runon löysin runotalon sivuilta.
Se sopii mainiosti tähän uuteen alkuun.

Alkuun, jatkamiseen, kirjoittamisen lahjaan.

Olen käyttänyt "hiljaisuusaikani" muihin asioihin. Voimien keräämiseen, pohdintaan ja elämään.

Tämä vuosi on ollut suurien asioiden vuosi.
Menetysten, ilojen ja oivallusten vuosi.
Kaikki ovat kulkeneet käsi kädessä.
Olen kaivannut kirjoittamista ja kuvaamista. On vain tuntunut, että sille ei ole sijaa majatalossa. Ei vaikka kuinka yritän.

Olen toki kuvannut ja "kirjoittanut mielessä," mutta en ole saanut tuotettua tekstiä julkiseksi. Mutta, tänään. Tänään aloitan uuden elämän ja alun.
Koskaan ei ole liian myöhäistä.

Painotan blogia enemmän 
-kodinhoidon oivalluksiin
-jaksamiseen
-Arjen kauniisiin asioihin
-Vähän sisustamistakin
-Arjen ajatuksiin, myös lapsiperheen näkökulmasta.

Tervetuloa meille! ♥ 


Arjen teot parisuhteessa ja sisustuksessa ♥

"Rakasta minua eniten, kun ansaitsen sitä vähiten." 
Tämä lause on puhuttanut minua paljon viime aikoina, juteltuani muutamien ihmisten kanssa.
Huomaammeko rakastaa toista niin paljon kuin hän sitä kulloinkin tarvitsee?
Onko omaan "elämään" ja kiireisiin helppo vedota? Kotihommat, väsymys... mitä näitä nyt. Lapsistakin pitäisi jonkun huolehtia ja täällä pitäisi siivota.

Sitähän sitä minäkin olen monesti sanonut. Lähes samoilla sanoilla.

Mutta, joskus sitä huomaa, ettei toinen huomaakaan. Vai huomaako kuitenkin, mutta itse ei sitä huomaa?


Meillä ei ole mitään ongelmaa täällä, jos sitä joku ryhtyy nyt pohtimaan :D mutta, tokikin ongelmia tulee, jos toista pitää itsestään selvänä. 
Meillä ei huomioida hääpäiviä tai syntymäpäiviä suureellisesti rakkaudenosoituksin eikä kukkavihkoin. Huomioiminen näkyy arjessa.
Saunan lämmitys, puiden haku, kahvin keitto, vessarauhan antaminen (lapsiperhe :D), joskus ostamme toiselle jotain tarpeellista, mitä toinen tarvitsee.Huomioiminen on myös auton huoltamista ja ylläpitämistä. Siisteyttä, pyykin pesua ja ruoan laittamista.Ihan sitä arkea. Parasta! ♥

Ei ole niin nuukaa, jos astiat on astianpesukoneessa eri tavalla kuin MINÄ ne laittaisin. Sen harvan kerran kun ne sinne menevät, niin haittaako tuo.
Eräässä kirjassa oli sanottu minusta hienosti, miten nainen oli oppinut "tykkäämään" miehensä jättämistä aamupala-astioista. Hän käänsi omaa ajatteluaan ja ajatteli, miten ihana on saada pestä rakkaan puolison kuppi. No jaa... joskus kieltämättä tulee Pokka Pitää-ohjelma mieleen ja aina minäkään en jaksa olla niin sovittelevainen ja esiin astuu salainen Hyacint ♥



Mutta, siitäpä aasinsiltana siihen, miten tärkeä paikka esim. koti on naiselle ja miehelle.
Kuinka monen kotona on naisen valitsema sisustus, järjestys, kaapin paikka jne?
Kyllähän se meilläkin hyvin pitkälle näin on. Huonekalut ja seinävärit toki olemme yhdessä ja yhteisymmärryksessä valinneet. Mutta, paljonhan sitä miehet joutuvat muokkautumaan meidän vaihtuviin mielialoihin, sisustuksellisiin innostuksiin ja sitten ollaankin vähän ajan päästä taas eri mieltä. 

Sisustuksessa näkee usein ns. äijähuoneita. Mihin sellaista oikeasti tarvitaan, jos antaisimme myös miesten "asua" kodissa yhtä vapaasti kuin itse teemme? Oletko koskaan miettinyt tätä? ♥



Meillä miehellä on ollut alusta asti oma "baarihuone," mikä on suunniteltu jo talon rakennusvaiheessa. Mitään varsinaista baaritiskiä huoneessa ei ole, vaan sehän on varsinainen läpikulkuhuone, missä on vain kaapit hänen keräämille pulloilleen ja laseilleen. Hän kerää myös pullon korkkeja, joiden tarkoitusperää olen joskus tiedustellut, saamatta tokikaan vastausta. Ehkä hän tekee siitä vaimolle joskus ns. piikkimaton. :D

No, entäs sitten. Uskollisesti pyyhin pölyt pullojen päältä ja asettelen ne kauniisti. Käytännön syistä samaan huoneeseen on sittemmin laitettu kaksi pakastinta, vierassänky ja vanha lipasto.
Vähän mielessä harmittelin, kun tämä huone vallan toisenlaiseen käyttöön nykyään on valjastettu, mutta tokikaan tuo "baarielämä" ei meillä muutenkaan ole pääosassa.



Kyllähän minulla olisi monenkinlaista käyttöä baarin kaapeille ja laatikoille, mutta olen ajatellut että joka asiaan ei tarvitse näppejään iskeä. Eikä sanoa.

Mutta, tiedättekös mitä... mieheni tykkää makoilla töiden jälkeen ja lukea uutisia (pelata jatsia) tabloidilta ja aika useasti näkyy unikin tulevan. Tuo levitettävä vierassänky on löytänyt ihan uuden käyttötarkoituksen. Se näyttää olevan varsin mieluisa paikka. ♥ Laitoin tilaan myös keittiössä olleet stereot. Meillä on paljon cd-levyjä (kuunteleeko niitä enää kukaan) kaapissa unohtuneena. Nyt meillä soi musiikki aamusta iltaan ja ai että! Samalla voi fiilistellä vaikka Nuoruusmuistoja. ♥



Sängyn päälle laitoin vanhan Karvis-viltin. Hän on sen lapsena saanut äidiltään lahjaksi ja satuin kuulemaan eräänä päivänä, kun hän mainitsi että viltti on hänelle tosi rakas. 
Eihän se nyt ole millään muotoa MINUN sisustusmakuun, mutta se on hänelle rakas ja se on pääasia.
 Minä muokkasin sohvalle sitten vilttiin sopivat tyynyt ja kyllä passaa nyt emännänkin silmälle.

Kyllä elämä on yhteispeliä kaikin puolin. Myös kotona ja sisustuksessa. ♥

Viikonloppuna hoksasimme, että tähän vierassänkyyn mahtuu mainiosti koko perhe makoilemaan yhtä aikaa (on leveämpi kuin sohva). Sekin on sitä "kuuluisaa laatuaikaa."


Mieheni on oikeasti paljon "parempi" sisustaja kuin minä ja kun hankkii jotain, ostaa kerralla kunnollista eikä nuukastele, niinkuin perheen Hyacint... Tokikaan tuo sisustaminen ei taida olla niin hänen juttu tai ainakaan hän ei tee siitä niin isoa numeroa, kuin emäntänsä. ♥


Ja tuumaampa vielä loppuun, että minun ajatukset ovat vain minun ajatuksia ja yleismaallisia näkemyksiä. Kaikkien miesten ja naisten  sisustuksellisetkaan näkemykset eivät varmaankaan käy yhtä hyvin yksiin tuumiin. ;)


Millaisia arjen pieniä tekoja sinä teet puolisolle, lapsille, vanhemmille tai ystävällesi?





Elämän perusasiat ja kompastuskivet

Hei Ihanuudet!

Ettepä uskokaan, miten emännän päässä on selkiytynyt viime aikoina monta asiaa. 
No jaa, se mitä aion tehdä isona, ei ole vielä selkiytynyt... mutta, monta muuta paljon pienempää oivallusta on tapahtunut. ♥
Ehkäpä niiden oivallusten aika oli nyt.

Kerroin teille edellisessä postauksessa väsymyksestä ja siihen liittyvistä asioista. 
Tällä hetkellä tuntuu, että asiat ovat paljon kevyempiä ja selkeämpiä. 
Ehkä ihan rehellinen avoimuus tässäkin asiassa oli hyväksi ja kun sain asian sanottua, asia keveni. 


Muistatteko, kun olen kertonut teille (varmaan ainakin joka toisessa postauksessa) erilaisia ajatuksia ja vinkkejä kotimme järjestyksen ylläpitämiseen ja sen vaikutuksista jaksamiseen?
Siihenkin on tullut oivallus!

Siitä minulla ei ole teille nyt kuvaa, mutta oivalsin että kun vaan tarttuu tuumasta toimeen ja pakastimen reunasta kiinni ja hilaa sen vaan toiseen huoneeseen, niin kaikki asiat tuntuu järjestyvän!  No, ei nyt ihan niinkään, mutta melkein! 

Minua melkein itseäkin naurattaa tuo tuumaus.


Olen pähkäillyt, miettinyt ja lyönyt melkein jalkaa lattiaan, että mikä tässä yhtälössä ei toimi. Miksi en saa pidettyä meidän huushollia järjestyksessä? Onko vika emännän laiskuudessa vai missä? Sohva ei ole kyllä päässyt kulumaan minun istumisesta... 

No, minä pääosin vastaan tästä meidän arjen pyörittämisestä ja sujumisesta täällä kotona ja siten nään asioita, mikä toimii ja mikä ei. 
Ja jos joku ei toimi, niin se hankaloittaa montaa asiaa.

Jollekin nämä asiat ovat ihan pikkujuttu ja ehkäpä siellä joku pähkäileekin, mikä tässä voi olla niin vaikeaa... mutta, kerronpa että jokaisella on ne omat "kompastuskivet." Ne kohdat, joihin haluaisi muutosta, mutta ei vaan näe metsää puilta- niin sanotusti.




No, nyt se metsä on löytynyt ja pakastimet vaihtuivat kodinhoitohuoneesta tuohon ns. saunakamariin. Ja ihan piikkiriikkisellä muutoksella oli valtavan suuri vaikutus!!

Voitko kuvitella, tämä huusholli on pysynyt perjantaista asti järjestyksessä! ♥
Ja voitteko kuvitella, miten suuri vaikutus sillä on emännän "menttaalipuoleen," niinkuin mieheni sanoisi. :D

Sillä on!
Suorastaan sielu ja silmä lepää.

Tokikin se edellyttää, että emäntä itse tekee joka päivä muutamat pikkuaskareet (mutta, vain MUUTAMAT...) Joka päivä ei tarvitse räjäyttää koko huushollia uudelleen ja aikaa todella jää ihan siihen istumiseenkin.
Se on iso asia se!



Toisaalta tuntuu hirvittävän tyhmältä kertoa tällaisia "ihan arkisia asioita."
Mutta, niinkuin mieheni taas toteaisi "riittää kun olet oma itsesi."
Tätä yritän noudattaa myös blogin kirjoittamisessa.
Olkootkin, että joidenkin muiden blogit ovat kaunislinjaisia, upeilla kuvilla varustettuja. Joka päivä tuntuu olevan elämä mallillaan tai ainakin kodin sisustus ja siisteys kuosillaan.

Kyllä minäkin ihailen sellaisia, mutta se ei olisi minua eikä meitä. 
Oikeastaan on ihan kiva, kun kaikki asiat eivät ole valmiita.
Elämässä voi olla asioita vähän keskenkin, osin rempallaan, hoitamatta ja sinnepäinkin.

Kunhan "perusasiat" ovat kunnossa.
Mitkä ne sitten kenelläkin ovat.



Meillä ei ole vieläkään laitettua pihaa (vaikka olemme asuneet tässä jo kohta 8 vuotta).
Meillä ei ole kylvetty nurmikkoa, vaikka siinä heinä kasvaakin.
Meillä ei ole nykitty joka rikkaruohoa eikä tehty terassin alusia valmiiksi.


Meillä on kuitenkin oma koti.
Lämpöä, elämää ja perusasiat kunnossa.
"Lihhaa kaapissa ja perunat kellarissa-" niinkuin eräs ihminen oli sanonut.


Miten sinä saat arjen sujumaan?
Mitkä ovat sinun elämän "kompastuskivesi?"



Hetki vielä kesässä

Kesä.
Alkaa olla jo vähän takanapäin tälle vuotta.
Meillä ainakin syksy tekee jo kovasti tuloaan - niin sisällä kuin ulkona. 

Sisälle on tullut vähän enemmän väriä ja ulkona on laitettu tiluksia kuntoon. No, mikä nyt sitten onkaan pysynyt kunnossa ja mikä jälleen rehottaa... 
Kesän aikana on kestitty vieraita niin yösijalla kuin päiväkahvienkin merkeissä.

Kesä on tuntunut menevän ihan hirvittävän nopeasti, jos sitä on oikein ollutkaan. Itsestä tuntuu, että kesä oli ja meni. Oikeastaan kun melkein kaikki päivät on itsellä vähän samanlaisia, niin ei niin huomaa eroa oikein vuodenajoissakaan. 

Mikä ihaninta, tänä kesänä on paistanut AURINKO!  
Siitä on kyllä saanut virtaa ja voimaa tulevaan pimeyteen.



Me on tehty metsäretkiä niin kotipihalla kuin metsissäkin.
Saalis ei ole aina ollut niin suureellinen, mutta se ei ole ollut meille pääasia.


Tänä kesänä olen ollut myös sanoisinko, "normaalia väsyneempi." En niinkään unesta väsynyt, vaan ihan rehellisesti sanoen väsynyt vähän kaikkeen. 
Someen, ystävyyden ylläpitämiseen, asioiden hoitamiseen ehkä joskus vähän tähän meillä olevaan hulinaankin. On ihana, kun vieraita käy ja rakastan kestitä vieraita, mutta tänä kesänä minun aikaani on vienyt tuo meidän pieni ja vauhdikas "Eemeli," joka välillä on toden totta kysynyt äidin hermoja ja jaksamista. ♥

Mutta, niin ihana lapsi hän on ja onneksi kaikki vieraat ovat ymmärtäneet, että omatoimisuus on parasta meillä ja ovat touhunneet kuin kotonaan. Suuri kiitos siitä kaikille!
Ja niin paljon kuin rakastan myös lämpöä ja auringon valoa, niin täytyy sanoa että kyllä helteetkin uuvuttivat omalla tavallaan.
Ja ehkä myös se, että päivät ovat melko samanlaisia.

Minusta asioista voi ja pitää puhua suoraan.
Jokainen varmasti tietää, että pienet lapset (oli niitä yksi tai useampi) vievät omalla tavallaan voimia eikä se silti tarkoita sitä, että asiasta haluaisi valittaa.

Äitinä ollessa totean, että 1-2 vuoden ikä on ainakin meidän kohdalla ollut kaikista haastavin ja raskain. On tehty hampaita, on opittu monenlaista, on opittu juoksemaan ja menemään todella lujaa. ♥ On opittu menemään lukituista ovista. 
Mutta, en minä valita. :)


Jokainen opittu asia on arvokas ja sen olen saanut myös tänä kesänä todeta, kun "Eemelimme" täytti 2 vuotta. Kaikki se kärsivällisyys, kaikki ne harjoitukset uudelleen ja uudelleen, kaikki jaksaminen... se on palkittu todella moneen kertaan. 

Lapsesta on myös apua kodinaskareissa.
On ilo huomata, että hän omaa kohteliaat käytöstavat.
On onni, että meillä on hänet ja hänellä meidät. ♥



Meidän kesään on kuulunut myös perinteinen käynti Katvalan Kotieläinpuistossa. 
Paikka on avoinna heinäkuussa, ilmainen ja juuri sopivan pieni pienille lapsille.

Kovin erikoisia asioita emme ole kesällä tehneet. 
Emme ole tehneet kesälomareissua Tallinnaan emmekä edes Kalajoelle.
Olemme käyneet isin mukana työreissuilla ja samalla on ostettu jäätelöt ja vähän herkuteltukin. 
Ollaan myös ihan vaan oltu ja öllötetty.
Ajettu nurmikkoa ja katseltu pilviä.
Muurahaiset ovat kiinnostaneet meitä myös ja yksi käärmekin (lohikäärme) on nähty.

Oikeastaan meillä on ollut tosi kiva kesä, vaikka välillä ärsyttääkin tällainen "tavallinen elämä." ♥



Matkustelitko sinä kesällä vai millainen sinun kesäsi oli?