Täältä pääset tutustumaan Villa Emmaan enemmän ♥

Unelmia - jos voisin...


Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä mitä vain?
Jos sinulla olisi varaa, rahaa, hynkkyä, paalua...
Jos sitä olisi ihan ylettömästi. 
Miljoonia ja miljoonia...

Voiko se olla edes mahdollista?
Kyllä se voi. 

Olen alkanut muodostamaan elämästä juuri sellaista, mistä haaveilen. 
Kun ikää tulee, vierellä olevat ikääntyvät, huomaa oman elämänsä rajallisuuden.
Jos haluaa tehdä jotain sellaista, mistä on aina haaveillut- se on tehtävä nyt. Tässä hetkessä ja elämässä. 

En ehkä voita lotossa (toki toivon sitä), mutta voin tehdä asioita ainakin aluksi pienemmällä mittakaavalla. Miniatyyristi.


Olen aloittanut jo jokin vuosi sitten ympärillä olevien tavaroiden, asioiden ja myös joidenkin ihmisten Konmarittamisen. Jos joku ottaa enemmän kuin antaa, silloin on aika antaa mennä. Luopua, vähentää, realisoida. En varsinaisesti Konmarita, mutta tuohan tuntuu olevan nykyään muotisana, mikä on kaikkien helppo ymmärtää. :)



"Heti ei tarvitse syödä koko kakkua, vaan voi haukata palan kerrallaan."

Minulla on ollut unelma.
3 lasta, mies, oma talo ja hyvä elämä. Näillä sanoilla haaveilin jo lapsena. Siitä, että saisin hyvän elämän. Omalla tavallaan olen saanut nämä kaikki.

En ehkä kaikkea ihan niin konkreettisesti kuin moni ajattelee. Mutta, minun unelmassani ja elämässäni, 

Entä työ sitten?
Se tulee mukana kärkipäässä, mutta ette uskokaan miten paljon olen viime aikoina miettinyt kysymystä: " Mihin muuhun minua vielä tarvittaisiin?" 
" Mitä muuta voisin vielä tehdä elämässä?"

En ole vielä keksinyt vastausta. Palaan vanhaan ja niinkuin eräs kollegani sanoi - voit miettiä sitä siinä samalla. Ehkä mietin, ehkä en.
Ehkä näen sitten taas työn erilaisena ja uudenlaisena haasteena tähän hetkeen.

Ehkä joskus mietin Aina Inkerin tavoin "pitääkö kaiken aina muuttua?!"  Kyllä, useimmiten muutokset ovat hyväksi. Ainakin minulle.
Saman jurraaminen ei ole minun juttu, enkä voisi kuvitellakaan että eläkkeelle (jos sellainen joskus on) asti jurraisin paatuneesti jossain samassa vanhassa, vakaassa työpaikassa pinttynein tavoin ja itseeni ja muihin leipääntyneenä. Riemastuisin aina kun nuoremmat ehdottaisivat muutoksia. Ei, se ei ole osa minua. En halua leikkiä sellaista leikkiä.

Olen saanut seurata melko läheltä muutamia tuttavia, jotka ovat tehneet rohkeita irtiottoja elämässään. En ole huomannut, että he olisivat asiaa katuneet. Pikemminkin olen huomannut ilon palaavaan heidän kasvoilleen.


Olemme aloittaneet myös melkein elämänmittaisen raivauksen ihan konkreettisella tasolla omistamastamme materiaalista. Olemme jatkaneet keräämisperinnettä jo kolmannessa sukupolvessa. Kun tavaroista ja esineistä päästää irti, saa tilalle tyhjää tilaa. Tilaa kuunnella omia ajatuksia. Sellaisia, jotka eivät ole vielä päässeet tähän maailmaan Tähän elämään. 
Koska aikaisempien sukupolvien asiat ja elämä on hallinnut materialismin tavoin, kietoutuneena ja imaisten kuin iilimato, ihossa kiinni. Joskus asioista ja menneestä pitää vain repäistä itsensä irti. 
Vaikka hävitämme asioita, emme hävitä muistoja.

No, jos minulla olisi sitä rahaa - mitä sitten tekisin? 
Olisinko onnellisempi ja haalisin lisää tavaraa?

Ehkä haalisin jotain. Sellaista, mistä tulee hyvä mieli, mikä on meidän mielestä kaunista ja käytännöllistä. Ehkä voisin ostaa vähän Marimekkoa, useammassa värissä. No, ehkä olisin kuitenkin edelleen mustavalkoinen.

Mutta, sitä ennen.
Voin nauttia niistä vanhoista kahvikupeista, jotka olen anopin peruja saanut. 
Niistä, joista juotiin vain jouluna ja juhannuksena. Ja silloin kun tuli "parempia vieraita." Ne kultareunaiset, kaareutuvat tassit. Ne pesen aina käsin, nautin niistä vain parasta kahvilaatua. Pauligin uutuuskahveja. Niitä, jotka maksavat yli vitosen paketti. 
Kuuntelen hyvää musiikkia. Maistelen, otan hyvän keksin. Katson perhettäni. Elämääni. 

-"Kylläpä meillä onkin kauniit keittiönkaapin ovet!Niin ihana tuo mustavalkoinen taulu. Tulen siitä aina hyvälle tuulelle.Onpa hyvää tämä kahvi. Tämä hetki. Elämä." 
Kun minulla ei ole paljoa, nautin vähästä. Saan siitä iloa. Paljon iloa. Paljon enemmän kuin Marimekosta. Vaikka tykkään siitäkin.



No, palataanko vielä siihen työhön. Aika usein huomaan miettiväni, että olisipa ihana olla tuolla töissä - kun näen kuvan jostain sisustusliikkeestä, missä on minun silmää hiveleviä esineitä.
Olisinko onnellinen? Mitä sitten, kun kyllästyisin tavaroihin? Olisin tavaroiden orja.

Olisinko hyvä kirpputorin pitäjä? Sitäkin olen miettinyt. Minua ärsyttäisi ihmisten saamattomuus pöydän siistimisessä tai muuten sekavassa myyntipöydässä. Ei, ei sekään.

No, entä joku tehdastyö. Saisin jurruttaa päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen samaa palikkaa. Edestakaisin. Olkapäät kipeytyisivät. Tulisi asiaa työterveyteen. Liikarasitus. Ilmankin niissä on jo vanhoja vammoja.

Autonkuljettaja, siivooja, ruoanlaittaja, puualan työntekijä, kirjastotyöntekijä... näitä kaikkia on jo kokeiltu. Aikansa kutakin.

Erilaiset ja eri ikäiset ihmiset, heidän pariin olen jotenkin vaan ajautunut. Vaikka kuinka kerran eräs psykoloogi teki testejä ja sai minut testiensä perusteella ihan eri alalle. En tiedä, olisko kuitenkin kannattanut häntä kuunnella. Pässi!

Siis minä. Ei hän. Ehkä nyt olisin jossain kunnanvirastossa kirjurina ja laskisin koneella kirjaimia ja numeroita tulemaan, että kynnet vaan rapisisivat. Kävisin mukavassa ja siistissä työasussa korut kilisten päiväkahvilla tauoilla, söisin terveellisesti salaattia, polkisin työmatkat pyörällä ja olisin hieno asiakaspalvelija. Vastaisin puhelimeen ja pirauttaisin ehkä joskus takaisinkin.
Mitä luulet? Aika ruususelta kuulostaa... eikö niistäkin hommista jo nykyään ole Yyteitä. Kuka sitä nyt eläkkeelle asti samalla jakkaralla?


Olen alkanut miettimään, että se mitä olen luullut unelmaksi- ei ehkä sitä ole kuitenkaan. Kyläkaupan Kaisu, se se oli pitkään. Nykyään on isot Supermarketit sun muut. En minä haluaisi laajentaa. En. EN.


Olen alkanut luottamaan siihen, että kaikki järjestyy. 
Jos minun on määrä saada Veikkaukselta irtoropoja ja ostaa Marimekkoa, ehkä teen sen.
Mutta, sitä ennen voin elää ja nauttia. Elää unelmaa ja tehdä elämässä niitä ihan pieniä asioita. Niitä, joita tarvitsen kivijalkaan, jotta voin sitten alkaa toteuttamaan niitä SUURIA UNELMIA, (sitten kun voitan.)

Keskityn elämässä siihen, missä olen tällä hetkellä hyvä. 
Minkä osaan parhaiten, tunnen oloni turvalliseksi ja taloudellisesti sujuvaksi.
Siinä samalla voin unelmoida, katsoa ruohoa aidan toiselta puolen, kurkoitella melkein kuuseen ja antaa virran viedä.
Luotan siihen, että virta vie ja virta tuo... niinkuin Raikkukin sanoo.




Vaan olipa ihana kirjoittaa! 
Olisiko minun yksi unelma vielä toteutumatta? 
Kirjoittaja, kirjailija, sanailija, hyvä suustaan...ja kynästään.


Millaisista unelmista sinä rakennat elämäsi?


Osaisitko sinä sanoa, mihin minua vielä tarvittaisiin?
Mitä muuta sitä voisi vielä tehdä elämällään?










6 kommenttia:

  1. Upeat kuvat! Loistavasti ja ajatuksia herättävästi kirjoitit! Kyllä sitä aina silloin tällöin huomaa pysähtyvänsä ja miettivänsä elämäänsä,tässäkö tämä nyt on ja mitä sitä on saanut aikaiseksi:) Minusta on ihana kun ihmisillä on unelmia ja tavoitteita elämässä ja sitkeästi sitten niitä tavoittelevat. Minullakin on muutamia ystäviä jotka ovat vielä näin aikuisiällä muuttaneet täysin elämäänsä ja ammattejaan, hyvin onnellisilta vaikuttavat. Sinua ainakin tarvitaan ihanan blogisi pitämiseen:)♥ ja näkisin sinut kyllä ihan kirjailijanakin niin antoisaa luettavaa sinun postauksesi ovat! Mukavaa marraskuuta♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)Kirjoittaminen tulee kyllä välillä melkein kuin itsestään. Ihanaa marraskuuta myös sinulle!

      Poista
  2. Kyllä, kyllä sinusta olisi kirjailijaksi, niin lennokkaasti sanat putoilevat "paperille" ja ajatuksesi lentää.
    Haaveita kannattaa aina olla. Ne pitävät elämässä kiinni. Näin elämän ehtoopuolella sitä helposti miettii, mitä oikein on saanut elämässään aikaiseksi ja mihin kaikkeen aika vielä riittäisi:)
    Mukavaa tulevaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sekin on ollut yksi haave jo lapsesta. :D Keksisi vielä hyvän aiheen...

      Mukavaa marraskuuta sinullekin!

      Poista
  3. Unelmia kannattaa olla ja unelmia kannattaa myös toteuttaa ei vain odottaa sitä lottovoittoa. Elämä menee hujauksessa ohi ja sitten potuttaa. Onnellisia ajatuksia ja toteuta unelmia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, joo en minä ihan tosissaan ole se lottovoiton suhteen. :D Mutta, ainahan kannattaa yrittää... ja leikkimielisesti haaveilla siitäkin. :D

      Pieniä juttuja olenkin jo alkanut toteuttaa, niistähän se sitten lähtee. :)

      Kiitos kun kommentoit! :)

      Poista

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!