Haaveita nukkumisesta ja unelmien työstä

Aamuinen tervehdys!

Täällä sitä ollaan kirjoittamassa jo melkein kukonlaulun aikaan. Ei vaiskaan, kellohan on jo seitsemän. Pari kuppia kahvia ja leivät on menneet jo parempiin suihin. No jaa, oliko leivän päällä vihreää? No, ei ollut.

Olen tässä samalla miettinyt, että pitäisi opetella nukkumaan. Osaisikohan tuota vielä? Kun on harrastanut tätä yökukkumista jo kohta kolmatta vuotta, niin kaikki on aloitettava alusta. Ja se puhelin pois sängystä! 

Mutta, kun siitä on niin näppärä tarkastaa yöllä ( jos valvoo aamuyöstä), että minkälaisia rikosuutisia missäkin päin maailmaa on tapahtunut. Erityisesti ulkomailla tapahtuneet ovat todella tärkeitä tuohon aikaan. Voi selkäkeikkanaurut!!!

Melkein kuin olisin rikostoimittaja. 

Tuleehan siinä samalla lukaistua Feispuukista, onko kukaan tehnyt tärkeitä ajankohtaisia päivityksiä. No, entäpä sitten jos jotakin on jossain ryhmässä kohdannut epäonni ja siihen kirjoitetut kommentit ovat jostain syystä YÖLLÄ todella tärkeitä luettavia.

Oletko sinä huomannut, että harhaudut nettiä selatessasi johonkin ihan muualle, mihin lopulta olit edes menossa?

Edelliseen postaukseen viitaten, minä täällä olen jatkanut unelmien haaveiluja. Eihän sitä koskaan tiedä. Aina kannattaa yrittää. Kun tulisi vähän lunta, niin mieli olisi vähän kirkkaampi (ehkä.)

Tai luulen, että se kirkastuisi myös vähän jos nukkuisi pidempiä yöunia.

Ja jos joku miettii, mitä ihmettä meillä kukutaan aamuyöstä, niin lapsemme ruukaa herätä 3-5 välillä kyselemään äitiä tai milloin mitäkin tarpeita. Onneksi tosin sekin on nyt ollut vähenemään päin ja mennään enää yhden herätyksen taktiikalla. :)

Liekö taikana ollut nyt se, että äiti on alkanut änkeämään lapsen sänkyyn iltaisin lukemaan. Poikanen kyllä arveli yhtenä iltana, että kohta rysähtää. Meidän sanavalmis 2v sutkauttelee milloin minkäkinlaisia kommentteja. Keneen lie tullut. 

Aika mahtava tunne, kun huomaa siinä niin itseään ja meitä kumpaakin ylipäätään. 

Tässä sanavalmis töömies katselee tiluksiaan karvahatu päässä, kuten hän itse sanoo.

Välillä hän on myös maanviljelijä. Jostain syystä äidille on jääneet roolit hevonen, norsu ja lehmä. Isi on päässyt jopa kauppiaaksi, tosin on hänkin ollut kerran kahvilassa norsuna. ;)

Mutta, sananen vielä niistä haaveista. 

Minulla on paikka ensi syksynä mihin mennä. Silti mietin, mitä muuta sitä elämässään voisi vielä tehdä. Olisiko se liian epärealistista tehdä jotain sellaista, mitä joku muukin? Miksikään vapaataiteilijaksi en ole nyt alkamassa, mutta olen ihan tosissaan miettinyt, että mitä muuta se voisi olla. En osaa tehdä käsilläni mitään sellaista, mitä voisi myydä. Osaan kirjoittaa, mutta mihin kirjoittaisin? No, lastenkirjojen teosta olen joskus haaveillut, mutta...

Ihmisiä osaan kuunnella, auttaa ja jakaa positiivisuutta. Osaan nähdä asioista erilaisia puolia. Osaan olla asiakaspalvelija. Osaan kohdata erilaisuutta. Osaan markkinoida.

On vielä liian monta aukkoa, mutta uskon että aukot täyttyvät ja palat loksahtelevat paikoilleen. Ennen pitkää. 

Mutta, sitä ennen me kokeillaan miten Poikasen sanoin "rattikelkka" kulkee!

Reipasta päivää sulle!