Elämän helminauhassa

Hei Ihanuudet!

Elämän helminauhaan on taas saanut lisätä monta uutta helmeä. 

Kaikenlaisia ihania oivalluksia on tullut esille viime aikoina ja valoa on siis näkyvissä, monesta suunnasta. 

Suurimman helmen laitan itselleni. 

Kiittäen siitä, että olen rohkaistunut sanomaan oman jaksamiseni. Äärirajani ja tiedon siitä, että vähemmän on enemmän. 

Olen luopunut parista luottamustehtävästä. Opetellut sanomaan ei ja kertomaan, missä tarvitsen apua. Sitä olen myös saanut. 

Olo on todella paljon kevyempi, eikä minun tarvitse miettiä mitä kaikkia asioita pitäisi olla muistin päällä. Aikani on rajallinen. Poikanen vie kyllä kaiken ajan ja sen suon hänelle. 

Oman rajan näkeminen ei todellakaan ole helppoa eikä sen myöntäminen. Niin ihana kuin se onkin auttaa toisia ihmisiä, puuhata yhdessä ja kaikkea sellaista... On hyvä opetella olemaan myös reilusti itsekäs. Tehdä elämästään sellaista, mistä itse pitää. Olla sellaisessa seurassa, missä tuntee olonsa rennoksi ja omaksi itseksi. 

Tehdä sellaisia asioita, missä ei tarvitse olla joku muu.

Pitkään työelämässä olleena ja montaa työtä yhtäaikaakin tehneenä, tiedän mikä on kiire. Se on selitys aikamääreelle. Aika moni ystäväni puhuu kiireestä. Aina on kiire johonkin. Töihin, kotiin, harrastuksiin. Itse olen opetellut jo vuosia sitten unohtamaan tuon sanan. Minullakin voi olla joskus tulen palava hoppu, asiat myöhässä tai joskus jopa minä itsekin, mutta kiire minulla ei ole. Enää.

Se on ärsyttävä sana. Ja sen taakse on helppo mennä.

Ostin viime viikolla seinäkalenterin, että tiedän mikä viikonpäivä on. 

Siitä kurkkaan nyt, mitä asioita on tulossa ja mitä tiedän odottaa. Asioita, joita minun hatara pää ei muuten muista tai muistaa väärin. 

Tiedän, että olen etuoikeutettu elämään tällaista elämää nyt. 

Mutta, sen eteen olen tehnyt vuosia kovasti töitä. 

Olen tavallaan vähän niinkuin "eläkkeellä" nyt. Nautin siis eläkepäivistä. 

Tiedän myös, että ajaton elämäntapani voi ärsyttää jotakuta, jolla on kiire. 

Mutta, jokainen voi valita omat helmensä ja pujotella niitä siinä tahdissa kuin itse tuntee tärkeäksi.

Kaikkia helmiä ei voi valita.

Joskus kohdalle osuu rosoisia helmiä, kolhiintuneita ja väärän värisiäkin. 

Vaikka et haluaisikaan, nekin sinun täytyy pujottaa nauhaasi.

Muistuttamaan, miten kauniit helmesi ovatkaan.

Muistuttamaan että vähemmän on enemmän.

Muistathan, että pysähdyt hetkeksi miettimään, mikä sinun helminauhassasi on kaunein helmi.

Minkä helmen pujotat seuraavaksi?

Millaisia helmiä sinun päiviisi on mahtunut?