Kukkaterapiaa

Hei Ihanuudet!

Ja ihan mieletön kiitos kaikista edellisen postauksen kommenteista! 

Ne lämmittävät aina sydäntä ja oli mukava lukea, että pysytte siellä edelleen vaikka minä en aina jaksakaan teitä muistaa. ♥

Mietin, että kertoisinko missä täällä mennään... ehkä on paree vaan olla rehellinen. 

Minua on taas muistutettu rauhoittumisesta, nukkumisesta ja elämän moninaisuudesta. 

Lopputulemanahan minulla oli unettomuus, rytmihäiriötuntemukset ja kaikenlainen ärsytys, pääkivut... Niin ihanaa kuin se onkin laukata sinne ja tänne, auttaa sitä, tehdä tätä... mutta, mihinkäs jäikään taas se oma elämä?

No, minut pantiin taas ruotuun, lepolomalle, alentamaan tuota kohollaan olevaa verenpainetta, syömään terveellisesti ja lääkärin sanoin; Vähentämään työtä jotta jäisi aikaa itselle ja harrastuksille.

Niinpä niin, täällä sitä mittaillaan paineita kuin vanhat mummot. :D Voisiko taas sanoa, että sitä saa mitä tilaa, vai onko se lopen niin?

Mutta, se siitä. Suuntahan on aina vaan ylöspäin (paitsi ei verenpaineessa...) 

Olenpahan ainakin nukkunut nyt parin vuorokauden aikana oikein urakalla, heräämättä ja viime yönä näin mm. ketun tai ehkä se oli oranssi kissa. Ainakin sillä oli tupsupipo päässä ja kaulaliina. Pipo tipahteli välillä kun kettu/kissa hyppeli. 

Mietin aamulla, että mitähän se mahtoi tarkoittaa, kun tuollaista unta näin?

Mieheni kehoitti katsomaan unikirjasta "Tupsulakkinen kissa tai kettu..."

Olin myös kuulevani pientä naureskelua... 

Tänään olen myös huomannut, että kun kertoo IHAN OIKEASTI mitä kuuluu parhaimmalle ystävälle, niin huomaa että mieli kevenee ihan valtavasti ja asioista alkaa nähdä aivan uusia puolia! ♥

Rehellisyys siis kannattaa tässäkin.

Se, miksi olen valinnut tähän postaukseen vain kukkia kertoo siitä, että kukat saavat minulle iloisen ja rauhallisen mielen. Ne ovat minulle ikäänkuin terapiavälineitä ja hankin niitä aina, kun tunnen "tarvitsevani" niitä.

Tämä kaktus on tuonut minulle viime aikoina suuresti iloa siksi, kun olen saanut sen kukkimaan. Kukka on edesmenneen anoppini peruja ja minua on harmittanut, kun en saanut niitä kukkimaan... Mutta, kun kaktukset saivat olla vierashuoneessa ja vähän viileämmässä ihan rauhassa... kas, ne alkoivat kukkimaan.

Minulle on myös hyvin tärkeää, että kukat ovat kauniissa ruukuissa. Tämän kukan ja virkatun ruukun sain valmistujaislahjaksi ja se on ollut todella mieluinen!

Kukkia löytyy myös vanhoista pulloista...

Tämä vihreä ystäväni ei voi tällä hetkellä oikein hyvin... 

Osaisiko joku neuvoa, miksi kukka näyttää tältä?

Lopuksi vielä joulun aikainen kukka... Kertokaapas kukkaihmiset, mitä tälle nyt voisi tehdä? Kesällä varmaan laittaa kukkapenkkiin, jos sellainen olisi... mutta, mitä ennen kesää?

Tänä yönä asetun rauhallisena nukkumaan ja toivon näkeväni taas jotain mukavaa... vaikka sitten koiran villasukat jalassa... :D

Minun unissani kaikki on mahollista!

Ihania unia myös Sinulle! ♥