Kerronpa teille, mitä tänä aamuna tapahtui niin ehkä saan teidänkin suupielet vähän nykimään...
Onhan tämä niin hulvaton juttu, että on pakko jakaa!
Noh, minähän olin kaikessa rauhassa tekemässä mureketaikinaa, kun huomasin ikkunasta naapurin kissan kävelevän takapihaamme kohti.
Ei, en juossut hätistelemään sitä vaan annoin kävellä niinkuin jokamiehen oikeudella kuuluukin... mainitsin kuitenkin hänelle kuuluvalla äänellä, että pihallamme saa kävellä jos ei tule isottelemaan.
Eläinrakkaana ihmisenä en tietenkään ajanut sopuhenkistä naapuriamme pois vaan olin tietenkin hyvillään, että armas Callemmekin pääsee näkemään lajitovereitaan ja tekemään tuttavuutta. Tokikin kyllä tiesin jo kokemuksesta, että Pormestarimme ei suvaitse muita lajitovereitaan reviirilleen ja tästä minulla on vähän esimakua menneestä viikonlopusta...
Mahtaa olla naapureillakin, kun emäntä saunatakki päällä ja miehensä työkengät jalassa päästeli pitkin takapihaa ja mietti, miten saisi tilanteen rauhoittumaan ettei kumpikaan osapuoli kärsisi tappiota. Onhan se toki epäinhimillistä ajaa lapsensa kavereita pois kylästä harjalla osoittaen, mutta joskus äidinvaistot ajautuvat turhankin pitkälle. :D Jos näin voi sanoa.
No, lauantain episodista minulla on etusormessa iso palkeenkieli ja muutamia muita naarmuja, itsehän menin Callea rauhoittelemaan. Ihan vain ajatuksella ja estääkseni sen, ettei hän pääse valjaistaan irti ja minun täytyisi juosta saunatakki päällä pitkin kylänraitteja... Olisihan siinä ollut tällekin kylälle jotain viihdykettä lauantaiehtoon ratoksi.
No, mutta tähän aamuun...
Armas naapurimme naapurin akan nähtyään alkoi maukua huomiota herättävästi ja kellisteli hiekalla, ihan kuin sanoakseen, että minä saan tästä kävellä. Muistutin häntä terassilla seisten äsken mainitsemastani ohjeistuksesta, samalla silmäillen mitä silmäteräni parin metrin päässä tästä tuumaa.
Naapuri oli kuitenkin sen verran uskalias, että päätti kävellä silmäteräni vierestä parin metrin päästä ihan kuin osoittaakseen ylpeytensä. Seurasin tepastelua terassilta turvallisen matkan päästä, käsi kuitenkin hamuten harjan vartta.
Lopputulemana voit katsoa seuraavat kuvat ja miettiä, mitä sitten tapahtui...
Kumpi voitti vai voittiko kukaan?
Kuka antoi periksi ja miksi terassilla on kaksi muuta harjaa?
Ja nyt kaikille eläinsuojelijoille tiedoksi, että kumpikaan kissa ei saanut osumaa harjasta, eikä se naapurin akkakaan saanut tällä kertaa osumia. Harjan onnistuin heittämään niin, että kissat erkanivat toisistaan ja ehkä hiukan taisin vähän työntää naapuria lähölle, siinä kuitenkaan onnistumatta. Hän istui paikallaan kuin tatti ja yritti niellä tappiotaan.
Kun tilanne rauhoittui ja naapuri päätti lähteä kotiin, katsoin parhaimmaksi jatkaa murekkeen tekoa. Ja ne kaksi muuta luutaa... ne olivat sitä varten, että jos ei yhdellä homma tokene ja tarvitsen omaksi turvakseni jotain kättä pidempää...
Tällä kertaa niitä ei kuitenkaan tarvittu.
Ainoa haitta taisi olla naapureihin asti kuulunut pajatus aiheesta, että olisi muutakin tekemistä kuin teidän riitojen selvittelyä.
Pahoittelen pajatusta ja naapuri on edelleen tervetullut meille kylään, kunhan muistaa ohjeistukseni.
-terveisin Se naapurin akka-
Tämä oli vuoden paras ja hauskin kirjoitus. Monesti luen pikaluvulla blogeja läpi mutta tähän piti ottaa ihan lökö asento sohvalta.
VastaaPoistaIhanaa. Kiitos ♡
Kiitos Nanni! ♡
PoistaMinustakin parhaimmat jutut on niitä, mitkä naurattaa itsekin kirjoittaessa.
Olipa aika aamu siellä!!!
VastaaPoistaOnneksi omalle murullesi, eikä toisellekaan käynyt kuinkaan:)
No niinpä.😊
PoistaKuulostaa lähes samalta kuin mitä täällä meillä tapahtuu. :D Onneksi tappelevat kissat ovat molemmat meidän kissaneidistä näin kevään kynnyksellä kiinnostuneita kolleja eikä meidän kissa siis ole joutunut tappeluihin. Kissaneiti on siis myös aika keväisissä tunnelmissa ja onkin houkutellut lähistön kissoja enemmänki tänne pihapiiriin. Yksi Urhoksi nimeämme kolli taitaa nyt sitten olla voittaja. On jo monta päivää kököttänyt meidän portailla. On nuo kissatappelut vaan inhottavia. Itsekin yritin erottaa kahta kollia toisitaan paiskimalla pieniä kiviä niitä kohti. Ei ollut mitään vaikutusta, pitää vaan vissiin antaa luonnon hoitaa, varsinkin kun ei ole kyse edes omasta kissasta eikä väliin voi kyllä itse mennä tai on raapimisjälkiä täynnä.
VastaaPoistaNäinhän se on ja ehkä se tämä kevät on kissoillekin jännittävää aikaa.
PoistaVoin täysin samaistua tuohon tarinaasi :)
VastaaPoistaMeillä oli vuosia sitten urbaani maatiaiskissa, joka oli pihalla valjaissa. Sai olla sydän syrjällään, että naapuriston kollit käyvät antamassa meidän pikkukisullemme selkään...ei todellakaan se meidänkään kissa kakkoseksi jäänyt, ehkä olisi pitänyt sääliä enemmän vierailijoita ;)