Ilosia aikoja! ❤


Hei pitkästä aikaa!
Mistähän aloittaisin. ..Olette olleet kyllä usein mielessä. ♡ 

Jos saisin kerrottua haluamani asiat teille vaikka ääniviestin muodossa,olisitte reaaliaikaisesti perillä Villa Emman tapahtumista.  Asiaa on ollut ja on...Paljon.   Tänne kirjoittamiseen ei yksinkertaisesti ole ollut aikaa eikä oikein mahdollisuutta.  Näin 1,4v vauhdikkaan kiipeilijän äitinä olo on suorastaan turta illalla, kun olisi "hetki aikaa itselle."  

Monena iltana olen ajatellut mennä koneelle,avata sen ja laittaa kuvat kuntoon, mutta sitten pää on lyönyt ihan tyhjää.

En silti valita. ♡ Elän tätä hetkeä nyt ja nautin. Kaikista niistä sydäntä pysäyttävistä hetkistä,kun käännät selkäsi. Niistä,kun toinen kääntää Callen ruokakupin lattialle, niistä kun auton avaimet tipahtavat wc-pönttöön ja siitä,kun juuri siivottussa kodissa on hetkessä uusi järjestys.

Hetkellisesti odotan hetkeä,kun kaikki pysyisi paikallaan. Sitten ajattelen, että on ihanaa kun elämässä on vaihtelevaa sisältöä. Yksikään päivä ei ole samanlainen.



Elämässä oppii olemaan kiitollinen pienistä asioista. Kun on tehnyt kovaa työtä päästäkseen elämässä eteenpäin, oppii huomaamaan omasta elämästä uusia puolia. Sellaisiakin mitä ei ole pakko tehdä, mitkä voi tehdä huomenna. Mikä on tärkeää tänään ja minkä arvon löytää vasta myöhemmin. Ketkä pysyvät rinnalla ja ketkä ovat muuten vaan. 

Elämässä tärkeää on osata olla kiitollinen myös omasta Itsenäisyydestä. Siitä,että meillä on sananvapaus ilmaista itseämme, vapaus elää ja olla. Tulla ja mennä. Se,miten tähän on päästy, pistää miettimään. 

Itsenäisyyspäivänä 120 nuorta miestä seisoi mustissaan kunniavartiossa muistuttamassa meitä kiitollisuudesta. Kun katsoin kaikkia näitä miehiä,mietin voiko kukaan koskaan tajuta,miten nuoria he tosiaan ovat olleet.  Kuinka isojen asioiden edessä he ovat olleet, pelänneet ja olleet vailla huomista päivää. Epävarmoina kaikesta. 

Kuinka kiitollisia me saamme olla kaikista heistä ja siitä, että saan olla juuri sellainen kuin olen. 

Istutimme 100-vuotiaan Suomen ja 1-vuotiaan Poikasen kunniaksi kuusen, mikä saa kasvaa seuraavat sata vuotta muistuttamassa kaikesta tästä. ♡


Ollaan kiitollisia ja eletään Ilosia Aikoja.
Nähdään!

6 kommenttia:

  1. Niin kauniit kuvat ja teksti❤ Kiitollisia tosiaan ollaan..Elämässä tapahtuu niin paljon iän myötä sitä oppii arvostamaan monia asioita ihan eri tavalla! Lapsiperheessä on varmasti kiirusta.Leppoisaa alkanutta viikkoa ja rauhaisaa joulun odottelua sinne❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, sitä katsoo elämäänsä ihan eri perspektiivistä. ♥ Kiitos, sinne myös!

      Poista
  2. Ihana postaus. Tiedätkö, meillä tuosta ajasta on jo ihan liikaa aikaa, en juuri edes muista mitä vauva aika olikaan. Nauti vaikka se nyt tuntuukin että koska tässä ehtii nauttia. Nauti silti. Meillä eletään murrosikäisen arkea ja on siinäkin oma hohtonsa kun voi puuhastella isompien lasten kanssa ihan muunlaisia puuhia. Ja Suomi❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä nautin, joka ikisestä päivästä. ♥

      Poista
  3. Kiitos mukavasta kirjoituksesta sekä kauniista kuvista.

    VastaaPoista

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!