Kotiäidin mietteitä ♥

Hei Blogiystävät!

Täällä ollaan taas, uusin ehein mielin. ♥

Latasin kameralta kuvia koneelle ja katsoin, että olipas tullut otettua varsin jouluisia ja sekavia kuvia. Päätin valita niistä 3 parasta ja nämä valikoituivat tähän mielentilaan sopivaksi.

Usein olen ajatellut aloittaa kirjoittamisen, mutta ajatus ei ole ollut veitsenterävä. Meillä on ollut jo pitkään ennen joulua varsin hajanaisia yöunia. On tehty hampaita, on opeteltu uusia asioita, joskus vähän nenääkin niistetty. Kaikki nämä ovat vaikuttaneet uneen ja senhän tietää, että kun lapsi nukkuu huonosti - myös äiti nukkuu. 

Kävin muutamana päivänä töissäkin ennen joulua, mutta sitten ajattelin että jos kerran minun ei ole nyt ihan pakko, niin minkä ihmeen takia väsytän itseäni vielä silläkin.

-Vaikkakin se ehkä virkisti hetkellisesti omaa mieltä, niin kotona otettiin takapakkia sitten ainakin pari päivää. Äiti pitää olla nyt lähellä. ♥ 

Ja olenhan minä. Mielelläni.

Tässä kotona ollessani on ollut aikaa pohtia kaikenlaista. Omaa elämää ja sitä, minkälaiseksi sen haluaisin muodostuvan. Edes haaveissa. Mitä mahdollisuuksia vielä olisi. Millaisia visioita voisi kehittää ja missä minua vielä tarvittaisiin? Mitä pienellä paikkakunnalla voisi tehdä sellaista mikä olisi sydäntä lähellä? 

Kun on poissa töistä, alkaa nähdä elämäänsä eri silmin.

Ikävä puoli tässähän on se, että raha ei kasva puussa eikä tipahda postilaatikkoon. Jos meinaisi onnea onkia, niin pitäisi yrittää ehkä kääntyä Veikkauksen puoleen. Mutta, sekin on aika huippua, kun huomaa lopulta, miten vähällä pärjää. Mitkä ne tarpeet oikeasti ovatkaan. 

Vanhemmuudesta vielä sen verran, että se on kyllä toden totta että, kukaan ei tule kertomaan, kuinka väsynyt sitä voi olla ja kuinka paljon väsymys vaikuttaa muistiin, ajatteluun... ihan kaikkeen. Minä harvoin valitan väsymystä, enkä nyt niin varsinaisesti tunne olevani väsynyt nytkään, mutta näin kolmen hyvän yön jälkeen voin sanoa, että äiti ja lapsi ovat aivan eri pirteitä ja ajatuskin tuntuu kulkevan ihan eri reittiä kuin pitkään aikaan.

Vanhemmuus on siitä jännä asia, että sitä jotenkin jokainen sulkeutuu omaan ympyräänsä eikä asioista paljonkaan huudella ympärille, miten kelläkin menee. Hyvin menee, niinhän sitä yleensä aina vastataan. Ja hyvinhän sitä meilläkin, mutta sitä huomaa sitten kun rohkeasti avaa suunsa ja kertoo omista kokemuksistaan, että ihan samanlaista voi olla toisessakin ja kolmannessa perheessä. 

Ja aika ihana on ollut myös huomata naisten välisen vertaistuen, ikään katsomatta.

Huomaan, että ikäihmiset muistavat omien lasten pikkulapsivaiheet paljon paremmin kuin "nykyäidit." Jokaisella on nykyään niin paljon kaikenlaista muutakin ympärillä, mikä vie tilaa ajatuksilta. 

Toisaalta se on aika ihanaa, että elämässä tulee tällaisia "tähtihetkiä," jolloin kykenee näkemään asioita eri tavalla ja asiat vaan loksahtelevat paikalleen omalla painollaan. 

Tälle vuodelle en asettanut varsinaisia uuden vuoden lupauksia, mutta lupasin elää terveellisemmin. 

Aloitin sen puhdistamalla jääkaapin perusteellisesti.

Nostin "vihreän hyllyn" ylemmäksi, niin osuu paremmin nenään eteen kurkut ja tomaatit.

Olen luvannut myös itselleni olla tänä vuonna vähemmän kiltti.

Se tarkoittanee sitä, että ajattelen enemmän itseäni ja sitä, mitä minä oikeasti haluan. 

Oletko sinä ajatellut koskaan tällaista?

Usein sitä huomaa, että miten herkästi sitä on taas mennyt mukaan sellaiseen mihin joku toinen osaa markkinoida. Olenko siis markkinoinnin uhri? :)

Enkä nyt puhu kaupallisesta alasta.

Tänään on tuntunut, että elämä on taas himpun verran kirkkaampi ja nautin siitä päivä päivältä enemmän. ♥ Olen sopeutunut hyvin kaaokseen ja siihen, että meillä vaan (melkein aina) on tavarat levällään ja asettuvat paikoilleen sitten joskus...

Nautitaan elämästä ja muistahan jättää joku sananen kun käyt kylässä. ♥

Olisi mukava kuulla, millaisia ajatuksia sinulla on näihin aiheisiin.

Peeäs, jos joku nyt ajattelee, että täällä ollaan väsyneitä ja voimattomia, niin pois huoli sellaisesta. Rakastan vain pohtia elämää, asioita ja sen eri näkökulmia. Silloin kun itse olin töissä, ei sellaiselle ollut tilaa eikä ajatusta. Siksikin olisi ihana, jos kirjoittaisit omia ajatuksiasi tänne minulle pohdittavaksi. ♥