Ensimmäinen Äitienpäivä Villa Emmassa

Tänään on juhlittu Äitejä. ♥

Meillä päivä ei tuonut sen kummempaa dramatiikkaa. Valokuvia otettiin, onnitteluja on tullut ja yhteistä aikaa vietetty. Ihan niinkuin olin toivonut. 

Aiemmin tämä päivä on tuntunut hankalalta, vaikealta ja päivältä, jonka voisi hypätä yli. Yhtään väheksymättä omaa äitiäni tai muita äitejä. 

Vaikka tänä vuonna olen nyt ihan "virallisesti" äiti, siltikään minusta ei tuntunut siltä, että olisin tuntenut suurta hehkua ja rakkauden huumaa. 

Ehkä tunne siitä, että saako nyt näin tuntea kun aina on joku lähipiirissä, joka ei voi tuntea tätä ihanaa tunnetta. Ihan niinkuin itsekin aikaisemmin tunsin ja ajattelin. 

Minulla ei ole oikein sanoja lohduttamaan sinua, jonka syli on tyhjä.

Toivon vain, ettet menetä toivoa. ♥

Meille syntyi reilu 9 kuukautta sitten tällainen pieni mies. 

Niin ihana ja täynnä elämäniloa ja intoa oleva Poikanen.

Äitiys on opettanut monenlaisia asioita.

Tunteita ja niiden laaja vaihtumiskirjoa.

Huolta toisesta ja omasta osaamisesta. Tunnetta siitä kaikkivoipaisuudesta, mitä voi tapahtua tai olla tapahtumatta. Hänelle, minulle, meille, jollekin.

Äitiys on opettanut myös avarakatseisuutta, rakkautta, sitä ettei ihan niin joka asiasta vedä stressiä, sietokykyä... myös erilaisia kirkkaita värejä on ilmaantunut mustavalkoiseen elämään ja kotiin.

Äitinä oleminen on myös pohdintaa siitä, miten osaa antaa aikaa kaikille sopivasti, myös itselle.

Joskus joutuu pohtimaan myös sitä, miten osaa kasvattaa toisesta avarakatseisen ja erilaisia asioita hyväksyvän ihmisen. 

Lapsi on ikäänkuin peili sinusta.

Äitiys saa myös pohtimaan omaa elämää, valintoja ja ratkaisuja. Sukua, ystäviä, elämää...

Tästä se alkaa. 

Meidän elämänmittainen matka! ♥

Kaikkea kaunista Sinulle tulevaan viikkoon!

Ota vastaan Iso rutistushalaus!♥

Iloa ja valoa jokaiselle lukijalle!