Ihanaa iltaa!
Kerronpas teille, että meidän perheessä on innostuttu retkeilystä.
Ei aina ehkä ihan perinteisimmällä tavalla, mutta retkiä voi tehdä monenlaisia.
Omalla pihalla, kodin lähistöllä, tutussa metsässä ja joskus voi harhautua ihan uuteenkin paikkaan retkelle uusia seikkailuja kokemaan.
Termarikahvit ja eväät tietysti ovat aina kaikista tärkeimmät.
Pikku työmiehen kanssa lähdettiin viikko sitten sunnuntaina extempore retkeilemään Maansydänjärven lähiympäristöön.
Suuntana meillä oli Huuhankallion näkötorni, missä olin jokunen vuosi sitten käynyt. Tosin menin silloin näkötornille eri reittiä.
Tällä kertaa päätimme retkeillä ihan uutta polkua ja olihan meillä lopen hauska ja vaihderikas reissu!
Retki alkoi mukavasti pitkospuilla kävellen. Molemmin puolin saattoi ihastella suomaisemaa.
Sitten polku siirtyi metsän siimekseen.
Monenlaista mukavaa nähtävää oli polun varrella.
Luontopolun varrella oli muutamia tietotauluja, mistä saimme lukea eri eläinlajien asumispaikoista.
Puolukoitakin napsittiin välillä matkaevääksi.
Reitti oli hyvin opastettu oranssein ympyröin.
Aika monta kertaa mietittiin, onkohan vielä pitkästi...
Tästä kohti me käännyttiin Huuhankalliota kohti oikealle, toiveikkain mielin.
Näkötornia tiiraten... ei tästä enää pitkästi ole.
Mutta, ei me koskaan tornille asti päästy.
Jälkeenpäin tämä jo naurattaa, mutta retkellä ei paljon naurattanut. :D
Pettymys, ärtymys ja ihmetys oli meillä suuri.
Polku päättyi soratien reunaan ja siinä me ihmeteltiin, kumpaan suuntaan tästä pitäisi jatkaa...
Päädyttiin kääntymään takaisin.
Polun päässä oli kyllä kyltti takaisin Maansydämelle, mutta emme olleet niin EräPirkkoja eikä EräJormia, että olisi tohdittu lähteä seikkailemaan huoltotietä pitkin.
Kertokaapas te, ketkä olette täällä retkeilleet miten olette osuneet Huuhankalliolle. :D
No, eihän me tästä lannistuttu ja päätettiin ottaa ensi kerralle asiasta vähän enemmän selvää. Ja onhan meillä vielä monta muutakin retkipaikkaa käymättä.
Onneksi oli hyvät eväät.
Ja matka kotiinpäin menee aina paljon nopeammin kuin tulomatka.
Lopuksi otettiin vielä illistyskuvia vähän höpösti menneelle retkelle, mutta olihan meillä kuitenkin hauska retki!
Ja onneksi Maansydänjärvellä on kiva leikkipaikka, mikä kruunasi retken lopulta.
Junan kyydillä eväätkin maistuivat eri hyviltä!
Onko sinulle käynyt koskaan hauskoja sattumuksia retkellä ollessa?
Jos tiedät jonkin kivan retkipaikan, vinkkaappa siitä meillekin!
Joo samanlainen kokemus oli itselläkin, että arpapeliksi meni huoltotiellä, kun ei oltu merkitty tiellä mitään jatkosta. Muistaakseni meni niin, että käännyttiin vasemmalle,
VastaaPoistaSitä tietä, ja pikkumatka tiellä käveltiin, ja ojan yli meni jonkinlainen lankkusillan tynkä, josta jatkui polun tapainen. Huonosti oli merkitty sekin, mutta maasto paljasti, että siittä oli kuljettu. Kallioista oli, ja saattaapi olla kostealla kelillä liukastakin. Ei tainnut tulla suurta vahinkoa, vaikka paluumatka alkoikin tieltä, sillä varmasti oli mielenkiintoisempi retkipaikka tämä leikkipaikka. Käykääpä joskus Ahvenlammen lenkki kiertään pikkuretkeilijän kanssa. On lähellä Urjanlinnaa, toisella puolella tietä. Siellä on makkaranpaisto paikka, kotakin, ja lyhkänen parin kilometrin lenkki kiertää pitkospuineen pienen lammen ympäri. Lammessa polskii lohi poikineen, ja keväällä pitkospuilla on kiva jahdata sisiliskoja ja sammakoita. Leppoisia tutkimusretki päiviä teille. Ihanaa, että saadaan nauttia luonnosta, ja aina ei tarvi lähteä merta edemmäs kalaankaan.
Kiitos kommentista! ❤️
PoistaJoo, Ahvenlampi onkin seuraavana jo mielessä ja paljon kehuttu paikka. Miten lie jäänytkin meiltä käymättä.