Pellavaiset verhoni ovat kaivanneet jo pitkään kunnon ripustuslenkkiä. Halusin mahdollisimman huomaamattomat ja aluksi käytin "hengetöntä" kuitunarua, se meni helposti poikki ja tipahteli lattialle. Löysin kätköistäni valkoista paperinarua ja koristekristallit, jotka olen joskus ostanut Ellinellistä (www.ellinelli.com). Nyt nekin pääsevät oikeuksiinsa ja tuovat piristystä verhoihin. Ne ovat kuitenkin huomaamattomat, eivätkä tule liikaa esiin.
Minulla on nyt jokin ruusuvillitys, vaikka en niistä aikaisemmin ole kovinkaan paljon välittänyt. Kirpputorilta löysin uudenveroisen lasisen valkoiseksi huurretun kukkaruukun, mihin ruusu sopii mainiosti.
Meillä on tämä sisustus osittain sellaista "mummolatunnelmaa"... ihan tarkoituksella. Koti on paikka missä rauhoitutaan ja missä saa olla oma itsensä ja tehdä mitä haluaa, jos huvittaa. :)
Meillä on aika hiljaista myös. :) Kumpikaan ei kaipaa "rammareita" huutamaan, kun töissä on ääntä yllin kyllin. Tykkäämme entisvanhasta ja historiasta. Meillä on kuvia tässä paikassa asuneista ihmisistä ja lisää tulee, kunhan saadaan ne seinälle. Minulla on ajatus, että laittaisimme vanhoja valokuvia ikkunanpokiin. Siis, ikkunanpoka lasineen olisi ikäänkuin taulun kehys, kuvat tulevat sinne lasin taakse... mutta, siitä myöhemmin jahka saan idean esille.
Sellaiseksi yritämme kotiamme rakentaa, pikkuhiljaa. Meillä on jonkin verran vanhoja huonekaluja 40-luvulta ja sitten on tietenkin uuttakin mukana. Värimaailma on hyvin rauhallinen ja harmooninen; valkoista, beigeä, harmaata, mustaa ja ruskeaa. Pieniä värisävyjä limeä, liilaa ja vanhanajan punaista nyt tyynynpäällisissä. WC.stä löytyy pinkki matto, mikä piristää kyllä mukavasti heti aamusta kun sinne menee itseään laittamaan.
Makuuhuone ja oleskelutila etsivät vielä sisustajaa, mutta eiköhän niihinkin jokin tyyli löydy, ajan kanssa.
Kiikkustuolin kaunista muotoa en ole halunnut peittää millään kankaalla. Pään pehmikkeeksi olen asetellut äitini tekemiä käsitöitä; vihreä on oikeasti vauvan peitto ja valkoinen on pitkä huivi. Vihreässä on samaa sävyä kuin ruusutyynyliinoissa.
Kirpputorilta löytyi myös tämä ihana ruskeanharmaa kukkaruukku. Oikeastihan ordidealle pitäisi varmaankin olla sellainen läpinäkyvä ruukku, mutta jospa se tässäkin kasvaisi. :)
Takka-leivinuunin päälle olen laittanut palan historiaa ja vähän uuttakin. Isänmaallisina ihmisinä halusimme viirit näköpaikalle. Sieltä ne muistuttavat meitä elämän arvokkuudesta.
Sisustusniksinä kerron teille, että tuohon kranssiin on laitettu valkoinen paperinaru ja narun päät ovat painavan ämpärin alla. :) Uusiin seiniin ja tiloihin haluaa mahdollisimman vähän naulan reikiä, joten niksejä täytyy kehitellä.
Ja pitäähän sitä kissankin olla uunin pankolla... ja kukas siellä muukaan kuin ystävämme Calle Aukusti!
Suuta hymyyn vetävä taulu on löytänyt paikkansa keittiön verhotangosta.
Tykkään pitää isoja pöytäliinoja ja usein meillä onkin ollut verhojakin pöydällä. Nyt minulla ei kuitenkaan ollut yksiväristä niin isoa kangasta eikä verhoa, joten yhdistelin entisiä kaitaliinoja.
Nuo tuolit olen muuten päällystänyt Jotexin kerni-pöytäliinakankaalla. Aluksi se oli pöytäliinana, mutta sitten tarvitsin sen tuolinpäällisiksi. :) Tuolit pystyy hyvin pyyhkimään, eikä tarvitse niin kovasti varoa, vaikka valkoiset ovatkin.
Kylläpä teillä on ihanan valkoista ja kaunista. :) Kerropa sitten pian lisää uusista tuulista!
VastaaPoista- Tiina