Makuuhuone nimeltä Karkki

 Olipa kerran makuuhuone, joka oli aluksi harmaa ja yksinäinen. Siellä oli vain yksi ikkuna, mutta kaksi ovea. Ihmiset kulkivat ovista edestakaisin huomaamatta yksinäistä makuuhuonetta. Makuuhuone oli surullinen, koska se jäi toisten huoneiden varjoon, vaikka sillä oli todella hieno lamppu katossa, paljon hienompi kuin muissa huoneissa ja sen seinän väri oli mietitty tarkkaan Tikkurilan värikartasta. Nimekseen seinät olivat saaneet Ajopuu.

Makuuhuoneeseen oli raahattu vuoden aikana kaikenlaista materiaalia, mikä ei sopinut makuuhuoneen mieleen. Joskus makuuhuone oli iloinen, että sitä ihasteltiin, mutta aika harvoin. 

Makuuhuoneessa asui yöaikaan kaksi ihmistä sekä kissa. Kissa asui huoneessa joskus myös päivällä, mutta sekin tykkäsi olla enemmän muissa huoneissa.
Eräänä päivänä makuuhuonetta alettiin taas uudistamaan. Naisasukas oli höpöttänyt jo monta viikkoa, ettei ole tyytyväinen makuuhuoneeseen, mutta nainen ei keksinyt mitä uutta olisi tehnyt. Naisella ei ollut oikein rahaakaan, vaikka nainen olisi halunnut uuden sängyn ja paljon muutakin.

 Sitten nainen keksi! Hän näki nämä helmet korurasiassaan. AA, nyt tiedän! nainen sanoi.

Nainen meni kauppaan ja osti keltaisen Dylon-pesukonevärin ja laittoi koneeseen verhot, tyynyliinat ja takin. Ja hur hur... kone hurisi. Nainen tuli kovin iloiseksi värikokeilustaan ja laittoi heti toisen verhon ikkunaan. Värjäystä ennen nainen oli ommellut paneeliverhon kapaksi.

Mutta, naisella oli edelleen tylsä sängynpeite, mitä ei voinut värjätä... Nainen mietti ja meni taas kauppaan. Hän pohti, voisiko ostaa niin värikkään päiväpeiton, musta tai valkoinen olisi turvallisempi väri, mutta ei... nainen osti väriä elämäänsä.

Sitten nainen penkoi vaatehuonetta ja löysi monta hienoa tyynynpäällistä.

Mutta, entäs yöpöydät? Nainen ei keksinyt mistä löytäisi uudet hienot yöpöydät. Mutta, kas vanhat mustat kangaslaatikot käyvät hyvin.
Entäs yövalot sitten. Naisella ei ollut muita yövaloja kuin joulutähdet. Nainen laittoi maalarinteipit lamppujen päälle ja spreijasi valkoisella maalilla uudet yövalaisimet. Voi, kun ne ovat hienot! sanoi nainen.

Naisella oli kaksi ylimääräistä tuolia, eikä muissa huoneissa ollut tilaa. Nainen mietti myös, mihin tyynyt ja peitto laitetaan yöajaksi, koska kissalla oli tapana köllötellä niiden päällä lattialla, jos ne siellä olivat... ja nainen ei välittänyt kissankarvojen siivoamisesta.

Koska nainen pitää vanhoista huonekaluista hän keksi että, kahdesta tuolista saisi Biedermeier-sohvan, ainakin nainen voisi kuvitella niin. Ja täytyy sanoa, että vaikka kuva ei kerro kaikkea, niin sohva on todella hieno! 

Makuuhuone on nyt todella tyytyväinen, koska ihmiset pitävät siitä ja ihastelevat sen värikylläisyyttä. Myös kissa, nimeltään Calle Aukusti on löytänyt oman paikkansa uudistetusta makuuhuoneesta ja näkee varmasti unta ihanista kuutamoöistä.

Sen pituinen se.

-Anne-