KonMaritusta omalla tyylillä

"Siivouksen elämän mullistava taika! "

Niin ainakin luvataan... Konmarituksesta puhutaan nyt monessa blogissa, Facebookissa sekä ihmisten huulilla. Moni on lukenut kirjan, toiset jo toisen kerran. Jotkut odottavat uuden kirjan ilmestymistä. Minä en ole kirjaa vielä lukenut, aion kylläkin.

Olen harrastanut tuota "Maritusta" omalla tyylillä jo viimeisen vuoden ajan. Silti on vielä paljon sellaista, joiden olemassa oloa meillä mietin... miksi ne ovat kaapeissa, vaikka niiden olemassa oloa ei muista, ei käytetä, ei edes katsota. 

Niillä on tunnearvoa, muistoja, perinnöksi ehkä...

Mutta, tiedättekö. Olen miettinyt myös sitä, että kyllä ihmiset ovat sitten hassuja. Vuosikymmen tolkulla säästetään jotain kuppeja ja kippoja siinä toivossa, että jälkipolvi ihastuu niihin sitten "aikanaan." Niin, ehkä jotkut. Jotkut kokevat ne riesana. Näin olen itsekin miettinyt, että niinköhän sitten aikanaan tulee joku miniäntekele, joka lyö kiveen nuo minun varjelemat kupit ja kipot miehen suvusta. Ja eihän niitä tosissaankaan voi juurikaan käyttää, että säilyvät sitten jälkipolville. :)

Siellä ne ovat kaapeissa, kun ei niitä henno poiskaan laittaa.

Enkä oikeastaan edes halua. 

Jätän sitten sille miniäntekeleelle riesaksi.

Mutta, jouluna juodaan komiasti vanhoista kupeista ja pestään käsin. On se sentään sen arvoista, mutta arkena pölytetään kaapissa, etteivät kulu.

Oletteko koskaan miettineet asiaa tältä kantilta?

En minäkään aiemmin, mutta nyt kotona ollessa sitä näkee ja miettii kaikenlaista...Taidan laittaa ne pois lasikaapista, niin eivät sieltä minua tuijottele. Pistän omannäköiset kupit paraatipaikalle, että näkyvät peränurkkaan asti.

Niin, arkenahan sitä juoda hörpitään isoista mukeista ja meillä on niin järjestelmällinen emäntä että kupit pitää olla samanlaisia, eripari-mainoskuppeja ei kaapista löydy. Yksittäisiä lahjoja kylläkin, mutta niistä juodaankin "yksittäin."

Ja jos joku muu kattaisi eriparikupit pöytään, en kiinnittäisi mitään huomiota.

Ihan samaa olen miettinyt kuohuviinilaseista... sitäkin juodaan niin harvoin, että tarvitaanko sitä oikein monet lasit odottamaan sitä hetkeä?

Toisaalta, kun kilistellään on enemmän väkeä paikalla ja silloin ei sovi juoda kuoharia maitolasista.

Eli säästetään.

Minä jaksaisin puhua tästä aiheesta loputtomiin, mutta säästän teidät pitkältä epistolalta.

Mutta, sanonpa sen että tavarasta kannattaa osata päästää myös irti. Hanki itsellesi sellaisia, mistä tulee hyvä mieli ja mitä haluat katsoa. Toki ne muistot sun muut säilyttävät oman paikkansa kaapissamme, mutta luovu sellaisesta mitä kohtaan et tunne mitään. Et tarvitse sitä ja jollekin toiselle siitä voi olla hyötyä. Vaikka et haluaisikaan hankkia kirppispöytää tai myydä tavaroita netissä, vaikka haluaisitkin ehkä hyötyä niistä vähän rahallisesti... jos nämä vaihtoehdot eivät kuulosta sopivilta, niin lahjoita tavarat kylmän viileästi pois. Ajattele niin, että kun antaa niin myös saa. ♥

Minulle tavaroiden hallitseminen on samalla mielen hallintaa. Meilläkään kaikki ei ole aina tiptop, ei todellakaan, kaapeista puhumattakaan... mutta, pyrin tekemään joka päivä jotain pientä, jotta tavaramäärä pysyy jossain järjestyksessä. 

Jos se leviää, en hallitse sitä. Siivoan ja siivoan, järjestän ja järjestän ja se paisuu kuin pullataikina. Mieheni sanoin, alkaa käymään "menttaalipuolelle..."

Ja siihen asti ei kannata odottaa.

Tuntuuko tutulta?

Tuntuuko sinustakin, että koti on "mielen näyttämö?"

Miten estät kaaoksen?