Elämänmittaisia ajatuksia

Hei Ihanuudet!

Bloggaamisessa on ollut nyt muutaman päivän tauko... arvatkaapa miksi...
Olen ollut vaan töissä, töissä ja töissä...
Pari aamua, tupla, ilta, tupla... huomenna vapaa... viikonloppu illoissa...

Joskus sitä pystyy venymään, jos on pakko. Vaikka, voin sanoa että tänään on kyllä väsyttänytkin tai pikemminkin on ollut uupunut olo... Aamulla lähdin 6 jälkeen ja tuli 22 aikaan. Edellisiltana tulin 22 aikaan... eli olen käynyt kotona vain nukkumassa, hädin tuskin sitäkään... :D

No, en aikonut puhua töistä... 
Kun tulin kotiin, päätin olla oikein ajattelematta yhtään mitään. 


Yleensä vapaapäivinä, etenkin jos on joku kova "putki" takana, haluaisin tehdä jotain erilaista ja antaa aikaa itselle. Olen yrittänyt miettiä, mitä oikein tekisin huomenna.
Vaihtoehtona houkuttaisi lähteä lähikaupunkiin ostoksille ja vaikka vaan kiertelemään... olen kyllä miettinyt pääni puhki, kenet pyytäisin kaveriksi... vai menisinkö yksin...

Tässä vuorotyössä on se nurja puoli, että olen muuttunut täysin epäsosiaaliseksi. En käy missään muualla kuin töissä, ystäväni eivät ole kyllä kadonneet mihinkään- mutta en osaa ottaa yhteyttä. Huomaan välillä, että haluan olla vain kotona. Tehdä kotitöitä ja pitää arkea kasassa, silti kaihoisasti mietin mitä kaikkea muuta voisin tehdä... mihin on kadonnut se sosiaalinen minäni?

Lähestulkoon kaikki ystäväni ovat perheellisiä ja tässä on yksi syy, miksi tunnen olevani välillä yksinäinen. Yksi samassa tilanteessa oleva ystäväkin on, mutta hän asuu kaukana...
Itse olen tämän tilanteen valinnut, ei siis sovi valittaa enkä valitakkaan. Pohdin vain tätä elämää.
 Mietin, että miten elämä on muuttunut niin että työstä on tullut kaikkein tärkein? Työkaverit ja asukkaat ovat kuin yhtä suurta perhettä ja toisaalta tunnen kuuluvani heihin. Olenhan heidän kanssaan monta tuntia päivässä, iloissa ja suruissa.

Mihin on kadonnut oma elämäni? Hei haloo...
Taisin kertoa viime viikolla, kun minulla oli monta vapaapäivää, etten oikein osaa olla vapaalla. Ei ole oikein mitään järkevää tekemistä.
Minun olisi hyvä päästä aina johonkin ihan muualle "irti arjesta" vapaapäivinä ja saada oikeasti muuta ajateltavaa. Pyörin niin totaalisesti tässä omissa ympyröissä, etten näe metsää puilta.
Haaveilen kyllä monestakin, mutta silti pyörin tässä kehässä koko ajan.
Tuntuuko sinusta yhtään tutulta?

Jotenkin toivoisin, että tuntuisi edes vähän... :D En olisi ainoa tällainen...
Ja toivon myös, ettei kukaan nyt ajattelisi että kyllä tuokin on... noin helppo elämä ja vaan valittaa... Niin, jokaisella on ne omat taustat jotka ovat saaneet valitsemaan asioita ehkä eri tavalla kuin toiset.
Ehkä olen nyt vaan väsynyt ja puran pahaa oloani... mutta,siitäkin on hyvä puolensa. Jos vaan koko ajan menisin, en näkisi tätä tilannetta näin.

Töistä puheen ollen, olen saanut tilaisuuden tehdä vähän toisenlaista työtä- osin samaa kuin aikaisemmin. Olen tarttumassa maanantaina uuteen haasteeseen, enkä oikein vieläkään tiedä mitä se tuo tullessaan ja onko se sitä, mitä haluan tehdä. Täytyy olla onnellinen, että on töitä.
Uusi työni on enemmän iltapainotteista, joten asioihin täytyy orientoitua nyt vähän eri tavalla...

Mutta, siitä huomisesta...
Se toinen vaihtoehto. Olen joskus haaveillut, että kun voisi vaan olla. Katsoa elokuvia, köllötellä ja olla vaan...

Olen päättänyt, että katson mitä aamu tuo tullessaan ja miltä minusta sitten tuntuu. Yritän olla suunnittelematta yhtään enempää.

Tunnetko sinä koskaan tarvetta, että voisit muuttaa jotenkin arkeasi tai omaa ajattelutapaasi?
Tiedostan itse oikein hyvin, että työstä on muodostunut minulle "ahkeruuden mittari" tai kutsuisiko sitä vaikka "egon jatkeeksi." Ei se nyt ihan niinkään ole, mutta kun ei ole perhettä niin on pakko kuluttaa energiansa johonkin muuhun. Johonkin millä voi "kilvoitella" samoilla kalkkiviivoilla.
Ystäväni sanoin, "jos tiedät, mitä tarkoitan."

Ihan samalla tavalla varmasti perheelliset (joilla on lapsia) miettivät asioita, mitä he voisivat muuttaa, miten mennä töihin jne... jokaisella ongelmat ja mietinnät ovat niin yksilöllisiä ettei niitä voi verrata eikä arvostella.
Mutta, silti joskus kaipaan sellaisia "samassa tilanteessa" olevia ihmisiä ja niitä alkaa olla todellisuudessa aika vähän...

Voisin paasata aiheesta loputtomiin ja muodostaa väliin hienoja korulauseita...Joskus mietin myös sitä, miksi sitä pitää verrata itseään muihin. Miksi ei voi olla reilusti ja rehellisesti erilainen. En ole vajaa enkä vaillinainen, ei pitäisi miettiä tuollaisia. Täytyisi vaan seisoa reilusti omilla jaloillaan ja sanoa, että olen itsenäinen nainen ja teen omat päätökseni- koska sellainenhan oikeasti olen.  ♥
Joskus sitä kuitenkin ajautuu harhailemaan jollekin sivupolulle eikä aina osaa reittiä heti takaisin.

Olisipa ihana kuulla teidän iloisia kommentteja tästä aiheesta ja etenkin siitä, millaisia elämäntilanteita tai ajatuksia teillä on?
Mitä sinä haluaisit tehdä toisit tai oletko jo ehkä tehnytkin?


Katsotaan aamulla, mihin tulokseen lopulta päädyin. ♥

Kauniita unia!

Kommentit

  1. TYö vie liikaa aikaa ja voimia, se on totta ja se on sääli. Itse olin ennen tosi sosiaalinen. Soittelin ja kylästelin koko ajan. Nykyään rakastan olla kotona ne hetket kun en ole töissä. Ystäviä on ikävä mutta ei vain jaksa. Tiedän tuon tunteen kun on yksinäinen olo ja minullakin tässä pyörii perhe koko ajan ympärillä, silti. Haluaisin puuhailla useammin myös ystävien kanssa.
    Tsemppi halaukset sinne <3

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa tutulta :) Joskus on vaan pakko ottaa ja tehdä jotain kivaa. Ei se auta. Ota nyt luuri käteen ja soita jollekin tai lähde sinne shoppailemaan ♥ Mukavaa vapaata. Mulla kans vapaapäivä :)

    VastaaPoista
  3. Itsekin olen välillä ahdistunut siitä, elämä on on yhtä ja samaa : työ, kotiin, työ kotiin. Silloin pitää yrittää keksiä erilaista tekemistä joka poikkeaa normiarjesta. Vaikka lähteä käymään parinsadan kilometrin päässä shoppailureissulla.
    Tälläkin hetkellä tuntuu siltä että haluaisin tehdä jotain erilaista, että samanlaiset päivät alkaa ahdistamaan. Tätäkö tämä elämäni on?
    Itsekin olen huomannut erkaantuvani ystävistä joilla on pieniä lapsia. Ehkäpä meillä on niin erilainen elämänrytmi....
    Kivaa vapaapäivää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ellen ihanista sanoistasi! ♥
      Onpa mukava huomata, etten ole yksin ajatusteni kanssa.

      Poista
  4. Olen eri elämäntilanteessa, perheellinen mutta ruuhkavuodet jo takanapäin. On yhtaikaa kummallista ja helpottavaa, että yhtäkkiä onkin aikaa itselleen, lapset ovat aikuisia tai aikuistumassa, eikä sitä miestäkään tarvi koko aikaa paapoa. Hiukan itsensä herättelemistä se vaatii, että oppii ottamaan omaa aikaa. Vuosi sitten tein yhden uudenvuodenlupauksen: alan nauttia elämästä. Nyt kun vuosi on mennyt, huomaan että osittain olen onnistunut, osittain opettelen vielä. Mutta tällä tiellä aion jatkaa. Nauti säkin, joka vuosi ja päivä on uusi ihme!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!

Suositut tekstit