Arkipäivän ajatuksia

 Siivouspäivän inspiraationa meillä pyörähti taas yksi jos toinenkin... mutta, miten musta nyt tuntuu, että tää ois nyt se hyvä... jotenkin sellainen mielenrauha on löytynyt tähän pyöritykseen. Oletteko muuten huomannut, että en vaihtele kaikkea enää niin yhtenään... ehkäpä ne sitten vaan on alkaneet löytää paikkansa...
Onneksi olen kuullut, että joillakin muillakin on ollut samanlaisia oireita, että en ole ainut jolla on tämä diagnoosi. ;)

No, mitäs sanotte tästä? Harmi, kun ei kuvassa ei näytä ollenkaan niin hyvältä. Kun minähän tykkään siitä maalaisromantiikasta, mutta myös vähän väreistä, niin voishan ne vaikka yhdistää... pitsinen päiväpeitto (joka muuten olis pieni tähän) niin kappas, sehän passaa kuin mikäkin!


Niin ja sänkykin on taas herenny ärsyttämästä. :)




Äiteen maalaama taulu pääsi parempaan paikkaansa, tuomaan mielenrauhaa. Ja väreiltäänhän se sopiikin tähän nyt paremmin, kuin myös emännän itsensä juhlakäsilaukku. Eihän sitä kukaan kaapista näe! :) Ripaus bling blingiä niinkuin tuossa valaisimessakin on... toisenlaisella kaameralla näkyis kyllä nämä blingitkin paljon paremmin...

 
Ja sitten astumme toiseen kamariin, olkoot se nyt sitten vaikka se Callen kamari.
Sehän on nyt sitten ihan vihreä, mutta ei kateudesta. Mielenrauhaa kai sekin... vihreää löytyy meiltä paljon ja jotenkin se alkoi kyllästyttää kun sitä oli joka puolella. Keskittäminen tässäkin asiassa on eduksi.


Tämä on niin energiaa tuova taulu, että tämän edessä ei voi olla huonolla tuulella!





Kylläpäs tämä näyttää tässä nyt ahtaalta, mutta oikein tilava tämä huone on. :)
Lukuisat tyynyt odottavat oikeaa kangasta ja ompelijaansa.
Emännän taulukin on päässyt vihdoin seinälle.

Pieni kirjahylly ;)


Jostain syystä minulle tuli tästä Kaisa-mummi mieleen... vaikka ei hänellä kyllä tällaisia ripustuksia ollut... :) Tämä tuoli on kyllä niin houkutteleva!


Samoin kuin kaikki aarteeni!



Emännän kauneussalonki...




 
    Kuva vähän tumma, mutta idea näkyy... maalattu/tuunattu peili, emännän itsensä taiteilema taulu             ja vanhanajan kukkanakin muistettu peikonlehti.


Ynnä tuoli... :) Käslaukkua myöten... sekin on muuten ihan oma esittelynsä! 



Nämä kahvikupposet olen ostanut pienenä tyttönä Oulusta kirpputorilta ja muistan, että olivat vielä aika hintavat. Sittemmin olen nähnyt näitä keräilijöilläkin ja nukkemuseossa... 

Tähän loppuun sopisi hyvin seuraavat sanat:

"On olemassa hiljaisuutta, 
johon maailma ei voi tunkeutua.
Sinulla on sydämessäsi ikivanha rauha,
jota et ole kadottanut."
-A Course in Miracles-

P.S. Siltä minustakin nyt tuntuu... ;)

-Anne-

                                                            

Kommentit

  1. Kaunista tosiaan :)
    Jokos päästään pian teitin pihalle, mua kiinnostais kovasti mitä sieltä löytyy :))

    Mukavaa viikua Annelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkaa Pia pari juttua taaksepäin, niin näet mitä meidän pihalla on! :D Maakasoja ja kaadettuja puita, risuja... Eli ei vielä kukkapenkkejä eikä muita somistuksia... ;)
      Tuo armas mieheni yrittää tehdä kaikkea iltaisin työnohessa ja vielä opiskelella, niin meillä pihakin valmistuu pikkuhiljaa. Onneksi aloittaa loman muutaman viikon päästä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!

Suositut tekstit