Kaunis, suloinen, ihana, aarre, houkutteleva...

 Tänään VillaEmmassa juotiin makoisat kahvit, nautittiin ystävien hersyvästä seurasta, vaihdettiin sisustuskuulumisia niin omien ideoiden kuin Serafiinin tuotteidenkin parissa.

Kiitos ihanat Ystävät!

Minä sain äidiltäni upeita ruusuja ja harmi, kun kuva ei ole oikein onnistunut kertomaan koko totuutta. Ruusut ovat todella pitkiä ja upeita!! Kiitos, äiti!



Vanhat kahvikupit pääsivät arvokkaasti esille ja tarjolla oli herkkua monenlaista, mooonenlaaaista... :)

Niin pullat, suklaapiirakka kuin marjapiirakkakin tekivät kauppansa, patongista puhumattakaan.

Mutta, katsokaapas tätä. Minä en vain voinut vastustaa... se suorastaan tuli eteeni. Ei, kyllä minä yritin. En ottanut sitä heti, vaikka houkuteltiin. En, no ehkä vähän kuitenkin vilkaisin, mutta kävelin ohitse. Siinä se sitten taas oli, edessäni, kutsuvana... sopisiko tämä? Ei, en minä... No, jos kuitenkin... ota vaan, se sopii teille. Niin, mutta olisiko musta parempi... ei, tämä on niin ihana. Nyt minä nappaan sen! Minä otan sen, pidän kiinni! Tätä ette vie! SE ON MINUUUUN!

Ja nyt se on MINUN!! 

Kyllä voi ihminen tulla niiiiin iloiseksi yhdestä ainoasta termarista. Ei tämä ei ole termari, termoskannu... mitä nimiä nyt onkaan, eikä Airamikaan... ei... tämä on kauneus, suloisuus, karkkimainen, ihana, viehättävä, luokseen kutsuva, ilon tuoja, houkutteleva... Ah ja niiiiin kaunis!!

Ottaisinko sen yöksi sängyn viereen, jotta voisin yöllä herätessäni katsella sitä? Niiiin kaunis!

Ja tämän kaiken ihanuuden takana on alla oleva paikka!!

Käykää hyvät ihmiset katsomassa tätä kaunista paikkaa, tutustukaa, tehkää kesäretki, vaikka kauempaakin!

http://koulunkahvijakippo.blogspot.fi/

Kerron tästä paikasta joku päivä lisää.

Mutta, nyt hyvät Ystävät. Siirryn untenmaille, kera kauniin ajatuksen ihastuttavasta uudesta "ystävästäni!

Kauniita unia!

-Anne-