Miksi juuri sinä luet blogiani?

Eilen tuli hyvä mieli, kun minulta kysyttiin vieläkö kirjoitan blogia...Kun ei ole kuulunut mitään. Ja olipa ilo kertoa, että juuri eilen olin taas reipastunut kirjoittamisessa. Kiitos J!♡

Kannustava kommentti tuli myös toiselta ystävältä.Kiitos M!♡

Jäinkin illaksi pohtimaan,mikä on se asia miksi haluat lukea blogiani?

On ilo mm.kauppareissulla kuulla,miten moni meillä käy kylässä. Joskus tulee mukavia viestejä vähän tuntemattomiltakin. 

Nämä kaikki lämmittävät mieltä.

On iso asia avata ovet kaikelle kansalle, ympäri maailmaa. Ehkä suurin kynnys on se,että tietää niin monen tutun lukevan. 

Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeä harrastus, henkireikä ja luovuuden täyttymys. Kirjoittaminen "oikeista asioista" on aina ollut helppoa. Kouluaikana viihdytin opettajia pitkillä aineilla, tosin joskus jäin miettimään erään opettajan suosimaa "mielikuvituskirjoitusta. " Minulta sellainen taito on puuttunut ja vaikka kuinka haluaisin keksiä mitä utopisemman ja lentävämmän tarinan,ei kynänkärjestä lähde sellaista irtautumaan. 

Tarinani ovat aina jollain tavalla liittyviä tositapahtumiin,vaikkakin mukaillen.  Ehkä olen vaan niin mielikuvitukseton. ;)

Kirjoituksissani pyrin säilyttämään persoonallisen kirjoitustyylin. Samoin kuin kuvissani. Olen yrittänyt kokeilla tyylin muutosta virallisemmaksi ja ehkä yleisimmin luettuja blogeja muistuttaviksi, mutta silloin niitä on luettu entistä vähemmän eikä kirjoitus ole ollut luonnollisen persoonallinen. 

En niinkään kiinnitä huomiota siihen,onko sana oikein kirjoitettu vai onko se kenties murretta tai omaa kieltäni.  

Tottakai mieltä lämmittää, mitä enemmän tietäisin lukijoita olevan. 

Tiedän,että blogia luetaan ja seurataan eri kanavista. Suurin osa jättää kirjoittamatta mitään. Niin minäkin teen,vaikka tiedän miten ne lyhyetkin kommentit tekisivät kirjoittajan iloiseksi.

Blogia kirjoittaessa on suljettava silmät ja korvat sellaisilta ajatuksilta, mitä joku muu ajattelee tästä. Minä ja moni muu on saanut törmätä kirjoittaessa ikävien ja mauttomiin kommentteihin. Oikeasti en edes ymmärrä,miten joku viitsii nähdä vaivaa että kirjoittaa vielä arvostelevan kommentin jos ei pidä jostain. Miten helppoa olisi vain vaihtaa sivua näillä älylaitteilla. Ihan samalla tavalla kuin painaa nopeasti tykkäys Instassa tai Facessa. 

Jos en arvostele kirjoituksessani mitään tai ketään, vaan avaan avoimesti ovet elämääni niin tällöin en näe syytä, miksi minua tai elämääni pitäisi arvostella. 

Ehkä sitä kuitenkin eniten odottaa niitä mukavia kommentteja juuri niiltä,ketkä tuntee parhaiten.  

Mutta,Kertoisitko omin sanoin lyhyesti tai pitkästi, mikä juuri minun blogissani on sellaista, mikä kiehtoo. Miksi haluat tulla aina uudelleen? Vastata voit täällä, Facebookissa tai Instassa. 

Lupaan keksiä jotain mukavaa yllätystä kaikkien kommentoijien kesken muutaman viikon sisällä.  ♡

Ja erityinen kiitos kaikille teille,jotka käytte,kirjoitatte ja niille jotka ovat hiljaakin taustalla mukana! Juuri teidän vuoksi minulla on mukava harrastus,mikä auttaa jaksamaan ja mitä teen mielelläni. 

-Villa Emmasta Anne-