Ja nyt tulee sitten huutia... että koittakaa kestää...
Laskekaa ensin kymmeneen, hengittäkää ja lukekaa sitten... vai menikö se toisinpäin?
Minunko se piti tehdä?!
Aamulla kävin reippailemassa salilla jo kahdeksan maissa, sitten kyläilin ystävän luona...
Kotiin tullessa minulla oli idea... SIIVOA...
Voisin kirjoittaa listan, mitkä nyt ärsyttää...
-Lukuisat villakoirat, kissankarvat (petillä, puhtaissa vaatteissa, sohvalla, matoissa, pöydillä, ruoissa...), kynsitty sohva, pesemättömät pyykit, puhtaat pyykit, kuivausrummun pölyt, kissanhiekkalaatikko, hiekat lattialla ja minun jalkapohjissa, pölyt kaappien päällä, kauppaan viemättömät kymmenet pullot, huono petari, nariseva sänky, lehdet sängyn vieressä, vaatteita, myttyjä, myttyjä, vaatteita, hiekka eteisen lattialla, irtoavat ja lenkkaavat ruokapöydän tuolit, palanut lamppu, pesemätön jääkaappi, tyhjät seinät, vanha ikkunapoka hyllyllä- vailla kuvia...
saamattomuus, tietokoneella istuminen (lue- sohvalla makaaminen), iltapäivällä tuleva väsymys -> vetämättömyys, liiallinen sisustaminen, ideoiden pukkaaminen päähän...
Ensi viikon loma, valmistujaisjuhlien tuleminen, pesemättömät ikkunat, likaiset matot, epäsiistit terassit, laittamaton piha...
Listaa riittäisi... minulla taitaa olla pienoinen ressi tulevista näyttöpäivistä... valmistujaisjuhliin pitäisi tehdä kutsut, ketä kutsutaan ja miten... väkimäärä nousee väkisinkin suureksi... mitä tarjotaan, teenkö kaiken itse. Mitä maksaa, maksaahan ne... uusi asu pitäisi ostaa, ei ole riittävästi tuoleja, entiset on risat...
Tiedän kyllä, kaikki järjestyy. Pitäisi osata pyytää apua, no tarvitsenko oikeasti. Ketä pyytäisin? Pitäisikö vaan ite tehä taas kaikki ja sitte olla puolikuollu, ku piti taas rehkiä. Pitäisi vaan opetella ottamaan apua vastaan, eikä olla aina niin MINÄ ITE.
Calle on kynsinyt tätä meidän sohvaa ihan kiitettävästi... ARGH! Uuteen ei ole varaa ja onhan tämä muuten vielä ihan hyvä. Laitoin kaksi pussilakana päälle ja selkänojatyynyjen suojien alta löytyi toiset päälliset. En kyllä ole näistä tykännyt, mutta antaa nyt olla.. ainakin hetken.
Kuten huomasitte, tässä ei ollut aihetta- ei päätä eikä häntää...
Kiitos kuuntelusta!
Amen ja Halleluja!
Terveisin, äkänen emäntä
Anteeksi....mutta väkisin nyki suupieliä ylöspäin, kun tätä luin...vaikka yritin olla kovin myötätuntoinen...:D Tuo on vaan niin tuttua...:)
VastaaPoistaNiimpä, valitettavasti sait vmäiset asiat kuulostamaan aika hauskoilta! ;-D
VastaaPoistaJa vaikkei saisi sanoa, niin take it easy! <3
Ei haittaa! Minullakin jo nykittää. :-D
VastaaPoistaPakotin itseni imuroimaan ja vähän moppaamaan. Vielä on vessat pesemättä. Makkarakeitto on kuitenkin jo tulollaan.:-) Kiitos myötäelämisessä!
Minuakin hymyilytti, kun luin tuota, kuulostaa niin tutulta ja joskus iskee tuollainen hetki, että kaikki ottaa päähän!
VastaaPoistaMukava, kun olet saanut nyt puuhailtua jo vaikka ja mitä!
Tsemppiä Anne, kyllä kaikki järjestyy <3
Voi vitsi sä olet sitten ihana... Kyllä sait minut nauramaan! :D Kiitos Anne! ♥ Tosi mukava postaus! :)
VastaaPoistaLisäyksenä vielä että NIIN myötäelän listaasi ja ahdinkoasi... Voimia sinulle! Asia kerrallaan, tänään toivottavasti jo parempi! ♥
VastaaPoistaKiitos ihanista kommenteista! :)
VastaaPoista