Ajatuksia pään sisältä...

Hei Ystävät!

Täällä on emännällä nyt vuorokausirytmit päälaellaan, kun teen yötuuria. :) Kohta 2 takana ja 2 vielä edessä.

Kamalasti olisi teille asiaa ja kuviakin olen räpsinyt urakalla. Yksi positiivinen muutoskin on tulossa tähän kuvien tuotokseen, nimittäin se uusi kamera. Jahka se saapuu postipojan tuomana.  Onhan ne tyyriitä, mutta koska sain sen ammattitutkintostipendin, niin ajattelin olla itsekäs ja käyttää sen siihen kameraan, vaikka olisihan sille rahalle ollut muutakin käyttöä. No, onneksi siitä vielä vähän jää muuhunkin tärväykseen, ettei mene kokonaan uuteen räpsyyn.

Tällä viikolla minulla on ollut monenlaista oivallusta lähinnä itseni ja oman elämän suhteen. Pääsin osalliseksi tuttavani opiskellessa hyvinvointivalmentajaksi (olikohan se oikea nimike...) Olin hänen testihenkilönään ja siinä sitten pisteytettiin omia asioita eri kohtiin ja paneuduttiin, jos jottain ongelmaa jollain saralla ois. Ainahan sitä jotakin löytyy. No, niitä kun siinä pohti ääneen, niin asiathan tuppaa kääntymmään omassa päässä eri tällille, joten kaippa mulla ihan hyvin kaikki asiat sitten onki enkä oo kyllä muuta väittänykkää. :D

Olen tehnyt myös monenlaisia ratkaisuja tulevan elämäni suhteen ja aika näyttää, mihin suuntaan kaikki kääntyy. Kyllä se niin on, että jottain pittää jättää taakseenkin, jos meinaa mennä etiäpäin. Sano mun sanoneen. En viitti kaikkea vielä paljastaa, mutta pietään hullua jännityksessä, vai miten se oli. Mutta, sen verran voin kertoo, että oon kerranki teheny nyt oman mielen mukkaan ja ollu rohkea!

No, sitten toiseen ja kolomanteen asiaan. Nää kukkakuvathan on tässä siksi, kun haluan kehua taas itteeni, kun tästä kukkien "tappajasta" on tullu oikeen hortonoomi! Sitä ku vaan päättää, että mää alan nyt keskittyä näihin, niin hyvä tullee mummon jalasta ja kukistakin. Nehän kuulkaa rehottaa ja on niiiiin komiaa että!

Ennenhän meillä kukat sai vettä, ku emäntä sattu muistammaan. Nykyään maanantait on kukkien kastelua varten ja tämä ja kukaton kaveri saavat "liotushoidon" siinä samalla. 

Huomaatteko muuten, mikä kuppi tuossa kukalla on?

Niin, taikinakuppihan se... Huomasin, että voishan sitä käyttää muuhunkin tarkotukseen, kuin köökin puolella. Aika hyvin särmää. (Vielä se kuitenkin saa tehdä tehtäväänsä köökissä.)

Kaikkiahan varmaan kiinnostaa mitä kuuluu mun painonpudotuskampanjalle, mistä oon ollu hilijaa jo pitemmän aikaa... Voin kertoa ihan suoraan, että ne valmistujaiset, Pääsiäinen ja reissu eivät ainakaan tehneet parempaa sille ja siitähän ne kaikki oireet johtu, kun oli maha ouvosti kipiä ja kaikkee muuta ihmeellistä. Sitä ku mennee syömään sammaa höttöö mitä ennenki, eikä piä mittään säännöllisyyttä, niin siinä sitä ollaan.

Ja sitte mää päätin! 

Kaikki ne + 4 killoo, mitkä tuli takaisin (huoh!) pittää laittaa lähölle ja niinhän sitä taas on alettu syömään ja elämään niiiiin terveellisesti. Ja sitä paitsi, se ei oo yhtään etes vaikiaa. Ainoa, mitä mun pittää paapattaa itelle, on että yli 3 tuntia ei saa mennä syönnin välissä, muuten käyp köpsästi. 

Kaupassa käyn kerran viikossa ja sielläkin pyörällä. Kilometrejä kertyy kaikkine mutkineen sen 12km ja aikaa mennee n. 1h, että ei oo vapaapäivänä homma eikä mikkään. Niin, ja kauppaan otetaan mukkaan kauppalista, mihin on räntätty edellispäivänä katsotut K-marketin tarjoukset ja lisäksihän sinne lisätään kaikkea tarpeellista ja terveellistä. Tiiättekö, että meillä on alkanu jäämään rahhaa säästöön ihan kummasti, ku kaupassa ei hypätä päntiönnään. 

Työmatkaa (yht.14km) oon polokenu pääosin pyörällä ja onpahan se vaan lystiä hypätä pyörän päälle ja antaa mennä. Sitä on kuulkaa naamaki ihan eri messingillä. Ja sitä minä oon ihmetelly, että miten ihmeessä oon saanu pijettyä huushollin ihan kunnossa jo monta viikkoo! 

Selityshän on siinä, että joka päivä teen jottain pientä, niin se ei räjähä kässiin ja vapaapäivänä mulla on muutaki tekemistä, ku jynssätä koko huusholli katosta lattiaan.

Hirvee, ku mulla on puheripuli...

No, semmostaki on vielä päättäny että heitän sen toisen blogin järveen eli sen elämäni onnessa-blogin. Siis kyllähän se ihan hauska juttu oli, mutta hauskalla ei piisaa kauan- sanotaan. Mulla on muutaki tekemistä, ku päivittää joka rapsaus kahteen paikkaan ja kehua vielä ihteeni kumpaanki hirveesti. Joo, niin siks mää luovun siittä. Päivittelen tänne sitten kaikkea sisustuksesta painonhallintaan ja niiden välimaastossa kamppailuun, lukekaa jos tahotte tai hypätkää yli. 

Otin sieltä toisesta blogista talteen parhaimmat kuvat, mitkä ajattelin jakkaa vielä täällä kaikille. Nuo villasukat on mun uusimmat ja pistin ne het työkäyttöön. Arvatkaapa oonko aina suu messingillä, ku lähen puuhommiin. Eikö oo makiat? (peeäs, en kyllä oikeesti aina oo, ku joskus se mahoton puumäärä jo kyllästyttää...)

Täähän on kokonaan mun oma tekemä, mutta tiiättekö että nyt se on valahtanu tuolta toisesta päästä mehtään... :D Ja se pittää muutenkin siirtää eri paikkaan. Ja itehän mää oon kirveellä nää melekeen kaikki pilikkonukki (tai ainakin puolet). Pyysinhän minä kerran moottorisahan alkeiskurssinkin miehuudelta ja pitihän sitä sahhaa sitte vähä kokkeillakin, mutta meillä on niin Aatamin aikunen perintösaha (siinä lukee oikeen West Germany), että eihän ne mun reenatut käsvarret sitä sitte kuitenkaan jaksanu kannatella kovin pitkään, joten olen pitäytynyt sitten vaan kirves ja kanto-hommissa.

No, mutta tervetulloo uuvet lukijat ja entiset kävijät! Tämmönen mää oon! :)

Ja muistakkaahan, että kyllä te ootta mielessä kaiket päivät, vaikkei musta aina het kuulukkaan. Sitä vaan tuppaa olemmaan aina kaikenlaista hommaa ja määhän oon jääny ihan koukkuun nyt noihin ulukohommiin ja kaikenlaiseen pihanraivaukseen. Se pitäs joku viteo olla mulla aina mukana, niin voisin päivittää het siltä istumalta kaikki kohtaukset. :)

Oo sinäki reipas äläkä murehi turhia!

Lepposta lauauntaipäivää!

-Anne-