Sopivasti vai enemmän?

 
Viime päivien tapahtuma pienellä paikkakunnallamme on taas saanut monia miettimään elämän karuutta, sen tarkoitusta ja ystävyyden merkitystä.
 
Meillä aina joku tuntee, joku tietää ainakin kasvot, toinen nimeltä. Joku tuntee vanhemmat tai sisaruksia. Ihminen on aina jollakin lailla tuttu. Silti aina joku jää yksin.
 
Kaikkia ei voi auttaa, kaikkea ei edes aavista.
 
Asia puhuttaa monia.
 
Toinen miettii syitä, toinen selityksiä. Onko niitä edes olemassa?
Olisiko pitänyt jäädä jokin syy? Olisiko pitänyt selittää?
Oliko ihmisellä outo ilme, tehdään tulkintoja.
Huhut muuttuvat todeksi, asia saa mittakaavoja.
 
Toinen tuomitsee, toinen ymmärtää.
 
 
 
 
 
Itse olen menettänyt kaksi ystävää, yllättäin. Toinen antoi merkkejä, toinen ei.
Ei auttanut, vaikka ympärillä oli monta ystävää.
Ei auttanut, vaikka autettiin, kuunneltiin ja tuettiin.
Joskus annettiin myös vain olla.
 
 
Asioita tuomittiin, surtiin omaisia. Menetetystä ystävästä tuli paha.
Usein olen huomannut, että tuomitsijat ovat sellaisia- joilla ei ole omaa, läheistä kokemusta. Eivät ole seuranneet läheltä, eivät näe ymmärrystä.
 
 
Asiassa on aina kaksi puolta.
Riippuu, miltä puolelta asiaa katsoo ja kenen näkökulmasta.
Usein meillä ihmisillä on tapana laittaa asioita erilaisiin kasteihin. Kenen paha olo on suurin, se voittaa.
Vai voittaako?
 
 
Ihmistä paheksutaan, haukutaan ja moititaan. Pelkuri, raukka ja omaisten hylkääjä.
Tunteita on monenlaisia.
 
Mietitäänkö, miten paha olo ihmisellä oli?
Miten syvällä mieli oli ja oliko sieltä ulospääsyä?
Aina asioista voi selvitä. Niin, se on ollut aina minunkin mottoni. Mutta, entä jos ei selviä.
Entä jos sillä pahan mielen suurella hetkellä ei ole ketään, kuka selvittää?
 
 
 
 
 
Sain ystävältäni kauniin ajatelman, mikä sopii hyvin tähän loppuun mietittäväksi.
 
On mahdotonta sanoa,
mikä on kenellekin sopivasti.
Se, mikä toiselle on vähän,
voikin toiselle olla liikaa.
Jaksamme eri asioita
ja eri määrän.
Voimat riippuvat niin
monesta tekijästä.
Toiselle sama asia on alku,
toiselle viimeinen pisara,
jonka myötä malja läikkyi yli.
Näinkö vähästä, ajattelee joku.
Mutta mistä hän tietää,
miten paljon maljassa jo oli.
 
Hanna Ekola /Valoa ja voimaa
 
 
 
 
 
Valoa ja voimaa tulevaan viikkoosi!
 
-Anne-
 
 
 



Kommentit

  1. Surullista....valoa ja voimaa toivon läheisille. Valoa ja voimaa nyt syksyn pimetessä me kaikki tarvitsemme, vaikka toisaalta meitä monia uuden vuodenajan mukanaan tuomat ihanat asiat auttavat jaksamaan!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!

Suositut tekstit