Villa Emman Joulukalenteri, luukku 1




Joulukuun ensimmäinen päivä.

Jo kauan sitten tonttu tiesi, että tässä talossa vietetään erilaista joulua. Mutta, tonttupa ei sitä kertonut vielä muille. Se on salaisuus, tonttu kuiskasi.
Jo viime joulun alla salaisuus oli mukana joulussa, ihan pienesti vain.

Tonttu ei kuitenkaan paljastanut salaisuutta kellekkään. Säästetään ensi jouluun, se ajatteli. 
Ihan pieni tontun alku.

Siitä se alkoi pienen tontun matka kohti ensimmäistä joulua.


Tänä jouluna pieni tonttu vielä katselee toisten tonttujen puuhia. Tuumailee ja hymyilee ovelasti uusille salaisuuksille. Pienen tontun pienet jalat vipeltävät kovasti niin, että kulkuset vain kilisevät sen pienistä tossuista.
Pikkutonttua naurattaa isompien tonttujen hyörinä ja pyörinä. Joskus se katsoo ihmeissään, mitä ihmettä kaikki hosuvat ja pistää pienen päänsä kallelleen ja ottaa nokoset.

Isommat tontut siivoavat ja puunaavat paikkoja joulua varten. Aivan kuin se olisi jotain ainutlaatuista. Joka nurkka pitää olla tiptop, vaikkei joulua nurkissa vietetäkään.
Äiti-tonttu on sitä mieltä, että kaikki ylimääräinen pitäisi saada joulun edestä pois ja antaa joulun täyttää joka kolo. Äiti-tonttu on välillä ihan neuvoton, kun ei tiedä mihin laittaisi kaiken tavaran.
Kaikkea kun on kuitenkin mukava säilyttää ja omistaa. Mutta, kun se joulu.

Isä-tonttu ei niinkään ota stressiä joulun tulosta. Tulee se joulu vähemmälläkin riehumisella. Isä-tontun mielestä joulussa parasta on vain hyvä ruoka ja yhdessä oleminen. Joskus isä-tonttu toppuuttaa äiti-tonttua rauhoittumaan ja sanoo, ettei joka laatikkoa tarvitse nyt siivota.
Joskus se rauhoittaa äiti-tonttua, joskus ei.
Ehkä äiti-tontut nyt vaan ovat sellaisia, että ennen joulua pitää tutkia joka nurkka tonttulakki päässä keikkuen ja puna poskilla hyörien.


Äiti-tonttu toivottaa kaikille mukavaa Joulukuun alkua!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!