"Elämä otti, elämä antoi.
Jouduin pysähtymään, miettimään.
Ehkä minua tarvitaan vielä kuitenkin.
Tai minä tarvitsen tätä elämää."
Pysähdyin, mietin ja jäin.
Tässä olen nyt. Eheänä, itku herkässä.
Ymmärtäen elämän arvokkuuden.
Ehkä elämä halusi vain pysäyttää,
ei säikäyttää. Se opetti. Minä opin.
Olen eheämpi tänään, huomisesta en tiedä.
Ymmärrän sen nyt."
-Anne-
Huomasin Tapaninpäivänä olevani hauras ja melko pieni.
Sain yllättäin voimakkaan allergisen reaktion, ensin lievempänä, myöhemmin voimakkaampana, mikä vei minut sitten viimein ambulanssilla kohti isompaa sairaalaa.
Kaikki tuntui tapahtuvan hetkessä ja se tuntui äärimmäisen pelottavalta, koska en enää itse hallinnut tilannetta, en tiennyt miten minun käy.
Se ja myöhäisemmät hetket saivat minut ajattelemaan asioita toisin.
Minun elämä on tärkeä, en anna sitä pois vielä. En heitä hukkaan tärkeitä hetkiä, vaan yritän nauttia kaikesta mitä vielä on.
Päätin, että nyt elämästäni loppuu täydellisyys enkä vaadi itseltäni enää niin paljon. Yritän ymmärtää myös toisia, mutta en sairastuta itseäni sellaisten ihmisten kanssa, jotka minua sairastuttavat. Annan aikaa itselle, hitaasti kiiruhtaen.
Opin, että vain minä voin vaikuttaa omaan elämääni. Kukaan muu ei huolehdi terveydestäni, eikä sydämestäni.
Joku voisi sanoa, että sehän oli vain kohtaus.
Kohtaus, mikä mullisti elämää, kohtaus jonka aiheuttajista minulla ei ollut tietoa tai en ollut saanut oireita aikaisemmin.
Kohtaus, jonka piti tapahtua nyt.
Lääkärin sanoin; " Se oli monen tekijän summa." Ei siis vain allerginen reaktio, vaan useamman tekijän aiheuttama tila, mikä puhkesi allergisena kohtauksena.
Haluan puhua tästä nyt siksi paljon, koska toivon että meistä jokainen ymmärtäisi oman elämän arvokkuuden, ennenkuin on liian myöhäistä. Ei riideltäisi turhasta, yritettäisiin ymmärtää toisia, autettaisiin toisia hädän hetkellä, silloinkin kun itsestä toisen hätä on pieni.
Ei myrkytettäisi ilmapiiriä pahoilla puheilla, vaan yritettäisiin elää sovussa, kiitollisena siitä että toinen on olemassa. Ei hankittaisi ympärille materiaalia tuomaan hyvää oloa, vaan huomattaisiin hyvä olo toisten ihmisten läheisyydestä.
Olen aloittanut uuden elämäni puhdistuksen ja eheyttämisen.
Tee sinäkin niin ja tunne, miten levollinen mieli siitä tulee. :)
Kauniita ajatuksia päivääsi ja Onnellisia päiviä Uuteen Vuoteesi!
Ehkä minua tarvitaan vielä kuitenkin.
Tai minä tarvitsen tätä elämää."
Pysähdyin, mietin ja jäin.
Tässä olen nyt. Eheänä, itku herkässä.
Ymmärtäen elämän arvokkuuden.
Ehkä elämä halusi vain pysäyttää,
ei säikäyttää. Se opetti. Minä opin.
Olen eheämpi tänään, huomisesta en tiedä.
Ymmärrän sen nyt."
-Anne-
Huomasin Tapaninpäivänä olevani hauras ja melko pieni.
Sain yllättäin voimakkaan allergisen reaktion, ensin lievempänä, myöhemmin voimakkaampana, mikä vei minut sitten viimein ambulanssilla kohti isompaa sairaalaa.
Kaikki tuntui tapahtuvan hetkessä ja se tuntui äärimmäisen pelottavalta, koska en enää itse hallinnut tilannetta, en tiennyt miten minun käy.
Se ja myöhäisemmät hetket saivat minut ajattelemaan asioita toisin.
Minun elämä on tärkeä, en anna sitä pois vielä. En heitä hukkaan tärkeitä hetkiä, vaan yritän nauttia kaikesta mitä vielä on.
Päätin, että nyt elämästäni loppuu täydellisyys enkä vaadi itseltäni enää niin paljon. Yritän ymmärtää myös toisia, mutta en sairastuta itseäni sellaisten ihmisten kanssa, jotka minua sairastuttavat. Annan aikaa itselle, hitaasti kiiruhtaen.
Opin, että vain minä voin vaikuttaa omaan elämääni. Kukaan muu ei huolehdi terveydestäni, eikä sydämestäni.
Joku voisi sanoa, että sehän oli vain kohtaus.
Kohtaus, mikä mullisti elämää, kohtaus jonka aiheuttajista minulla ei ollut tietoa tai en ollut saanut oireita aikaisemmin.
Kohtaus, jonka piti tapahtua nyt.
Lääkärin sanoin; " Se oli monen tekijän summa." Ei siis vain allerginen reaktio, vaan useamman tekijän aiheuttama tila, mikä puhkesi allergisena kohtauksena.
Haluan puhua tästä nyt siksi paljon, koska toivon että meistä jokainen ymmärtäisi oman elämän arvokkuuden, ennenkuin on liian myöhäistä. Ei riideltäisi turhasta, yritettäisiin ymmärtää toisia, autettaisiin toisia hädän hetkellä, silloinkin kun itsestä toisen hätä on pieni.
Ei myrkytettäisi ilmapiiriä pahoilla puheilla, vaan yritettäisiin elää sovussa, kiitollisena siitä että toinen on olemassa. Ei hankittaisi ympärille materiaalia tuomaan hyvää oloa, vaan huomattaisiin hyvä olo toisten ihmisten läheisyydestä.
Olen aloittanut uuden elämäni puhdistuksen ja eheyttämisen.
Tee sinäkin niin ja tunne, miten levollinen mieli siitä tulee. :)
Kauniita ajatuksia päivääsi ja Onnellisia päiviä Uuteen Vuoteesi!
Voi Anne, onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin :)
VastaaPoistaMuistetaan: ”Onnelliseen elämään tarvitaan hyvin vähän. Kaikki on ihmisten sisimmässä, hänen ajattelussaan.”
Eli täydellisyyteen pyrkiminen on turhaa...Nautitaan siitä, mitä meillä on ja läheisistä, yhdessä tekemisestä, sulassa sovussa <3
Toivon sinulle ihanaa, onnellista ja rauhallista uutta vuotta!
VastaaPoistaKiitos Pia kauniista sanoistasi! Ne lämmittävät mieltä. :)
Kävin vielä viime yönä yhden keikan sairaalassa, mutta jospa se tästä alkaisi helpottamaan ja selviämään.
Ajatuksin, Anne