Pari Mauria

Kiitos vielä aivan ihanista kommenteista,joita olitte edelliseen postaukseen laittaneet.Täällä aamu lähti ihan eri jalalla liikenteeseen,kun olin yöllä vähän ajatuksia teille tuulettanut. :-)
Vaikkakin väsytti ja jännittikin kamalasti tuleva hammasleikkaus,niin matka opinahjoon alkoi ihan mukavasti. Päivä meni pohtiessa,minkä hälytystason potilaita esimerkit olivat ja millainen tapaus oli,kun mummo oli istunut sukkapuikon päälle.. Voitte vain kuvitella.
Hammaslääkäriä kohti ajaessa ehdin kipaista Tiimarissa,mikä on meilläpäin harvinaisuus. Ja löytyihän sieltä huokeasti jotain mukaankin. Ihan tuli samanlainen olo kuin lapsena,että lääkärireissujen jälkeen sai kaupasta jotakin mukavaa. Ette arvaa,miten hiljainen emäntä olin,kun asettelin tyylikkään irtokaulukseni hammaslääkärin naulakkoon,samalla miettien miksi odottava asiakas on niin happaman näköinen ja oisihan minulla ollut pari sutkautustakin tilanteen keventämiseksi mielessä,mutta onneksi pidin luukun kiinni! Istahdin tuolille,katsoin löytyykö feisbuukista seuraa jännityksen helpottamiseksi. Mietin seinällä olevia kuvia ja hammaslääkäriä,onpa kovasti charmantin näköinen. Varmasti miellyttävä,etten sanois ehkä hiukan imeläkin. Daam! Aika kuluu..joltain asiakkaalta on poistettu hampaita ja hän saa hoito-ohjeita. Asiakas kyselee ja kyselee,kuulen hoitajan äänessä jo pientä kireyttä,mutta hän on kärsivällinen,niinkuin kuuluu. Hapan asiakas pääsee sisään,minä vaihdan istumaan sohvalle. Happamalla on ollut hammas kauan kipeä,huonot äänieristeet -en voi välttyä kuulemasta. Ihmekös oli hapan. Miltähän minä näytin hänestä? :-D
Toisessa huoneessa kysely hammasimplanteista jatkuu... Minä selaan lehtiä lukematta ja mietin seinillä olevia kummallisia tauluja. Levottomia,sanoisin. Sisään tulee taas uusi hapan asiakas. Mieleni tekisi kysyä : Jännittääkö? En kysy. Kyselijä lähtee..kohta on minun vuoro. Hammaslääkäri pyytää sisään,kyselee,ihmettelee,kulkee edestakaisin. Paikalla on kaksi hoitajaa,kumpikin ystävällisiä. Yrittävät keventää jännitystä rupattelemalla muuta,katsovat varmaan,että tuokin on jäykkä kuin rautakanki. En kuulemma ole ainut.
Kaikki käy nopeasti,kasvoilleni laitetaan vihreä paperiliinaa muistuttavaa aukollinen paperi,hammaslääkärin käsineet maistuvat ilmapallolta. Yritän kurkkia paperin alta mitä tapahtuu. Näen vain toisella silmällä,koska paperi on liukunut toisen silmän päälle. Argh! Tarkkana ihmisenä se ärsyttää,eivät tuo verran katso. Hammaslääkäri puhuu epämääräisen hiljaisesti hoitajalle,antaa ohjeita. Mieleni tekisi sanoa,että minäkin olen täällä. Olen tottunut,että lääkäri seuraa vointia,käskee hengittämään rauhallisesti ja rauhoittaa. Bling,hampaan murunen irtoaa. Suuhuni työnnetään lopuksi haavataitos vuodon tyrehtymiseksi. Mieleni tekisi kysyä,oletteko itse koskaan maistaneet tätä. Lääkäri vaihtaa huonetta lennosta,toinen hapan odottaa. Liukuhihnahommaa..
Onneksi hoitajat ovat ystävällisiä,antavat ohjeita,varmistavat. Huh,hartiani saavat nyt vähän rentoutua.   Pelkäsin toimenpidettä,turhaan. Samoin jälkikipua,ainakaan vielä se ei ole sietämätöntä. Kylmäkalle on hyvä kaveri. Päivitän feisbuukkin,että olen nyt yhtä maitohammasta kevyempi. :-) Saan tykkäyksiä ja hammaskeijuohjeistuksia. On se mukavaa,kun voi kaikki jakaa,hammashuoletkin. Ja heti on ympäri maailmaa ihmisiä tukemassa ja tsemppaamassa. Mitähän olisin tehnyt,jos eläisimme vielä lankapuhelin aikaa? Yhden puhelun olisin voinut soittaa,saanut myötätuntoisen kommentin tai sitten en. Kirjeellä jaettuna myötätuntoinen ymmärrys olisi tullut parin viikon sisällä,ehkä myöhemminkin. On se vaan kätevää vai onko?
Kotia tullessa minua odotti pari Mauria ja vähän muutakin,mutta niistä huomenna lisää.
Mutta,nyt alan hyvillä mielin unten maille. Huojentuneena,että nyt tämä on ohi. Hyvää yötä!
P.S. Eikä se lääkäri ollut charmantti. ;-)

-hammasta kevyempi,Anne-