Ystäväni Otso

 Jos metsään haluat mennä nyt,niin takuulla yllätyt  ... ei näkynyt karhuja eikä muitakaan metsäneläimiä eilisellä marjareissulla.

Olen jotenkin itsekin yllättynyt,miten minusta on tullut niin rohkea. Aina olen toki tutussa maastossa marjassa käynyt,mutta auto on pitänyt olla suhteellisen lähellä.
Sitä jää aika monesta kauniista ja unelmista ilman,jos antaa pelon voittaa.

Eilen mietin kyykkiessäni, että miten kohtaisin pelkoni eli karhun. Olin ajatellut,että jos karhu veisi marjani, tuumaisin vain että ois tästä riittänyt meille kummallekin...ehkä olisin ollut karhulle närkästynyt,kun kaatoi marjani tai säikötti niin että kaadoin itse oman ämpärini. 
Mene ja tiedä,ehkä olisin halvaantunut siihen paikkaan tai huutanut niin,että ääni olisi kantautunut kaikkien lähialueiden petojen korviin.

Yritin vain ajatella,että siellä se minua mättäällä seurailee ja kunnioitamme toinen toistamme.
Niin minua ei yhtään pelottanut. Jos olisin jo valmiiksi panikoinut ja miettinyt tulevaa,olisin nyt monta kokemusta köyhempi.
Ehkä karhu olisi ajatellut minua ystävänä,eikä vihollisena. Ehkä niin...

Pelko täytyy vain kohdata.

Korkeanpaikan kammo lähtee altistamalla ja menemällä/kiipeämällä korkealle. Korkealla huomaat,ettei enää pelota.Esiintymiskammo lähtee vain esiintymällä ja puhumalla toisille.

Eilen nautin tällaisista maisemista kera luonnon hiljaisuuden.







Vain kahvit puuttui. 

Kerronpa lopuksi,että on niitä pelkopaikkoja ollut joskus,mutta niistäkin vaan selvittiin ja jälkeenpäin voi jo jutuille nauraa.

Kerran oltiin Kerimäellä lomareissulla. Keksittiin käydä turistina kirkon tornissa vai tapuliko se lie oli. Oli matkalaisilla hauskaa,kun  ensin emäntä kampesi takapuoli pitkällä torniin "jokatoinen-rappusia"pitkin. Puoli välissä tasanteella oli laitettu vainajan näköinen nukke arkkuun ja vieressä luki "Tässä voit olla seuraavana sinä." Piilosarkasmia,mutta silloin herkempänä ihmisenä en humoria ymmärtänyt. Kyllä melkein piti palokunta soittaa paikalle,että saatiin emäntä pois kirkon tornista.

Sen jälkeen päätin,että pelko täytyy voittaa ja olen altistanut sittemmin monessakin paikassa. 

Toki minulla on monta muutakin pelkoa,mutta niiden kanssa vaan täytyy yrittää elää ja vahvistaa itseä pelkoa varten.

Karhujen lisäksi minulla on pelkoja seuraavista;

-Käärmepelko
-Toisen menettämisen pelko
-Nolouspelko...
-Vieraskoirapelko (suurin)

Nyt kun laitan asioita ylös,nuo kaikkihan on ihan hassuja pelkoja. Eivätkä ne ehkä ole mitään pelkoja. Ne on olemassa olevia asioita,joiden kanssa elän ja silti pysty ne kohtaamaan,kun on pakko.

Onko sinulla jokin pelko,joka estää sinua tekemästä jotain mitä haluaisit?

Toivottavasti tämä kirjoitus ja ajatukset rohkaisevat jotakuta voittamaan pelkonsa.Ainakin hetkellisesti.

Olkaa rohkeita,älkää peljätkö. ❤


5 kommenttia:

  1. Joskus on tullut tosiaan mietittyä että mitenköhän sitä toimisi jos karhu tulisi vastaan. Mene ja tiedä. Mölise ja lauleskentele metsässä niin pysyy nallet loitolla.

    VastaaPoista
  2. Pelolle ei parane antaa valtaa niin kaikki on hyvin ❤️ Muistan joskus pelänneeni pimeää mutta nykyään tykkään kun hämärtyy ja harvemmin koti onkaan valaistu muilla kuin kynttilöillä tai joillakin pienemmillä valoilla :)

    VastaaPoista
  3. Korkeanpaikan kammo, joka on valtava..kun menen esim pojalleni asuu 7kerroksessa, ja käyn parvekkeella joudun luomaan katseeni parvekkeen lattialle koska minua alkaa huimata..tuskailen ja haukon henkeä..mutta silti rauhoitan itseäni...vaikken parvekkeen kaiteen eteen uskalla mennä..en halua kiusata itseäni pakottamalla minua sellaiseen mitä pelkään noin paljon..koska sitten ne tulee uniin..
    Sain tuon korkeanpaikan kammon veljeni puheista, oltiin näsinneulassa tampereella, ja veljelläni oli pari vuotias tyttö, hän heitti kommentin et jos nyt Heidi putoisi täältä ales, niin hän hyppäisi perässä..mieleeni alkoi tulvia kuvia tuollaisesta tilanteesta, aloin voimaan pahoin..huokailin ja tunsin valtavaa pelkoa..ja siitä se pelko suorastaan räjähti minuun...

    Minulla on lentopelko mutta lienee myös korkeanpaikan kammoisena joten yhteys tuohon lentopelkoon.
    Pimeän pelkoa minulla on myös. mutta se ei ole niin vahvana kuin korkeanpaikan kammo..pelkään ampiaisia, hämähäkkejä..sammakoita..sammakko pelko on myös kahden veljeni aikaan saannosta..laittoivat aina sammakon ämpärin alle ja tulivat sisään et tule Anja katsomaan mitä me löydettiin..se on ämpärin alla sinulle yllätys..nostin ämpärin ja sammakko hyppäsi minua kohti..yksi ilta olin takapihalla ja sammakko oli maassa, huvitti itseäni kun ekaksi tuijotin sitä..sitten hiivin hiljaa sen vierestä ja äkkiä sisälle ettei se vaan hyppää minua kohti..
    Erilaiset tapahtumat jäävät peloiksi mieleen..kuten minulle on käynyt. kaikkia muita pelkoja osaan käsitellä vaan en korkeanpaikan kammoani..

    Onhan noita pelkoja muitakin esiintymis pelko..ja sekin tullut siten et ennen lauloin karaokea, ja lauloin sitä paljonkin oltiin laivalla..tuli minun vuoroni laulaa..yhtäkkiä huomasin ettei ääni pelittänyt, aloin hikoilla, en saanu henkeä..yritin jatkaa mutta eiii sitten alkoi pyörryttää, laitoin kesken laulua mikrofoonin telineeseen ja lähdin pois, sanoin vetäjälle et en pysty nyt...siitä on jo 7vuotta ja edelleenkään en laula..en halua tuntea samaa tilannetta uudestaan..eli just kuten sanottu pelot voi laukaista jokin epämiellyttävä tapahtuma..olisi vaan helppoa ohittaa ne mutta pelko estää..ja toisaalta ne on minussa ja elän niiden kanssa..jotkut pelot ovat lieventyneet ja jotkut pysyy..se on osa minua ja vaikka korkeanpaikan kammoisena menen kuitenkin sinne poikani parvekkeelle olen kehittänyt keinon selvityä siellä..eli katse johinkin turvalliseen.
    Hyvä kirjoitus tuli paljon asioita mieleen :)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!