Olin viime yön töissä ja yö meni niin hirmuisen nopeasti, ettei väsymystä ehtinyt ajatella ollenkaan. Aamulla kävin vielä kaupassa ennen kotiin tuloa. Mietin siinä kaupan portailla seisoessani (kun odottelin aukeamista), että niin se tämäkin päivä alkaa. Oli niin ihanan hiljaista, linja-auto teki lähtöään, kampaaja meni töihin, ihmiset puhdistivat portaita kauppojensa edestä...
Oli oikeastaan aika jännää seurata päivän alkamista, kun yleensä sitä tulee mentyä vain iltapäivällä kauppaan ja joka paikassa on hulinaa... Ihan kuin aamu olisi käynnistynyt kuin hidastetussa filmissä...
Näin sitä voi tulla iloiseksi pienistäkin asioista. :)
Ja miten mukava oli herätä, kun Calle Aukusti istui tyynyn vieressä ja odotti, milloin äitee aikoo nousta ylös. :)
Ulkona alkaa olla jo pieniä kevään merkkejä. On jo selvästi kirkkaampaa ja valoisampaa. Pakkanen on lähellä nollaa ja laskee lumikinoksia. Tuosta tuulesta en kyllä tykkää..
Minä olen alkanut miettimään, että asioilla näyttää kuitenkin olevan jokin tarkoitus. Joskus vain pitää käydä riittävän pohjalla nähdääkseen ne. Tänä keväänä olen saanut huomata monta asiaa, mitkä ovat kääntyneet parhain päin tai ainakin minä olen oivaltanut niiden suunnan.
Samoin olen huomannut tuolla työssäoppimisjaksollani hoitotyössä oppivani koko ajan uutta ja miten hyvä mieli siitä tuleekaan, kun osaa tehdä uusia asioita ja voi olla jo melko varma niistä. Minulla on ollut välillä tunne, kuin pienellä lapsella tarrakirjasta -> minä olen saanut monta uutta tarraa viime aikoina. :)
Mutta, tässäpä pieniä kevään piristyksiä lopuksi!
Oli oikeastaan aika jännää seurata päivän alkamista, kun yleensä sitä tulee mentyä vain iltapäivällä kauppaan ja joka paikassa on hulinaa... Ihan kuin aamu olisi käynnistynyt kuin hidastetussa filmissä...
Näin sitä voi tulla iloiseksi pienistäkin asioista. :)
Ja miten mukava oli herätä, kun Calle Aukusti istui tyynyn vieressä ja odotti, milloin äitee aikoo nousta ylös. :)
Ulkona alkaa olla jo pieniä kevään merkkejä. On jo selvästi kirkkaampaa ja valoisampaa. Pakkanen on lähellä nollaa ja laskee lumikinoksia. Tuosta tuulesta en kyllä tykkää..
Minä olen alkanut miettimään, että asioilla näyttää kuitenkin olevan jokin tarkoitus. Joskus vain pitää käydä riittävän pohjalla nähdääkseen ne. Tänä keväänä olen saanut huomata monta asiaa, mitkä ovat kääntyneet parhain päin tai ainakin minä olen oivaltanut niiden suunnan.
Samoin olen huomannut tuolla työssäoppimisjaksollani hoitotyössä oppivani koko ajan uutta ja miten hyvä mieli siitä tuleekaan, kun osaa tehdä uusia asioita ja voi olla jo melko varma niistä. Minulla on ollut välillä tunne, kuin pienellä lapsella tarrakirjasta -> minä olen saanut monta uutta tarraa viime aikoina. :)
Mutta, tässäpä pieniä kevään piristyksiä lopuksi!
Kevätmielellä, Anne
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!