Perhosia sydämessä...

No niin, huomenna se sitten taas alkaa, arki nimittäin. Koulunpenkki kutsuu ja lääkäri. Aion kyllä junttaantua lääkärin penkkiin, että saavat jonkun diagnoosin aikaan. Saisi jonkun selvän tähän sydämen "läpätykseen." On kuulkaa jännä tunne, ihan kuin olisi perhonen sydämessä. Syke tuntuu vaikkei mittään tekiskään. Ihan vain istuskellessa. Välillä enemmän, välillä vähemmän.
On tämä silti hiljentänyt minun tahtia ja muutenkin saanut ajattelemaan elämästä eri tavalla. Näkkyy sitä kerkiävän hittaamallakin temmolla. Eikä tarvihe koko ajan niin kovvaa ryykätä. :D

Sisustusajatuksia nyt ei ole ollut muutakuin astioita koneeseen ja kaappiin ja pitäis tuokin kaappi raivata... olenkohan noitakaan kuppeja käyttänyt ollenkaan kun on tässä asuttu, joutaisivat kyllä muualle, mutta saattaahan niitä kyllä joskus tarvita ja ihan hyviäkin vielä ovat...

Mulla on kuulkaa isoja Tupperin kippojakin kaapissa ja nehän onkin mahdottoman hyviä. Ihan oikeasti, voin kyllä suositella hankkimaanTuppereita, vaikka niille joskus nauretaankin.Varmasti kyllä pysyvät kannet kiinni ja veitset ovat älyttömän hyviä. Kokkailija mieheni on todennut Tupperin veitset parhaimmaksi ja on jopa itsekin tilannut niitä! ;)
Ja kyllähän se ruoanlaiton innostus ja leipominen lähtee hyvistä työvälineistä ja terävistä veitsistä.

No jaa, kyllä niitä on toki muitakin hyviä kuppeja ja kippoja ja jokainenhan sitä hankki sellaisia mihin itse on tyytyväinen. Minäkin olen hankkinut suurimman osan kipoista pitämällä kutsuja ja sitten olen sitä kautta saanut niitä ilmaiseksi. :) Se hyvä puoli tuossa Tupperissa on, että emäntänäkään ei ole pakko itse tilata mitään, niin aina saat kuitenkin jotakin.

Salaattilinko on kyllä yksi suosikkini ja silikoninuolijat. Ja onhan se pullataikina mukava pyöräyttää siihen isoon kuppiin, niin eipähän nouse pöydälle. :)

Menipä nyt yhdeksi kehumiseksi, mutta kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse... vai oliko se koira? :)

Leppoista viikonalkua teille ihanaiset Ystävät!
Ja muistakaa, että elämässä ehtii vähemmälläkin ponnistelulla, nauttien ja hiljentyen! (minäkin muistan :)
Niin ja pitihän mun vielä kiittää teitä siitä, että käytte lukemassa näitä höppänöitä löpinöitä! Onhan niitä vaan mukavampi kirjoittaa, kun on lukijoita!

Perhosia sydämessä; Anne

Kommentit

  1. Minä tuota nautiskelua ja hiljentymistä olen vähä liiankin kanssa toteuttanut viime aikoina. Mulla on kyllä siihen ihan hyvä syykin :) tai niin ainakin uskottelen itselleni..

    VastaaPoista
  2. Aina löytyy hyviä syitä. Jatketaan nautiskelua! ;)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kirjoitit! Ajatukset lämmittävät sydäntäni!

Suositut tekstit