Olen tässä miettinyt...
että mieltä voi tosissaan hallita. :)
Olen tehnyt itsessäni monenlaisia havaintoja joulun jälkeen.
En hermostu ja jos vähänkään alkaa tuntua siltä, niin rauhoittelen itseäni mielessä -> onnistuu muuten ihmeen hyvin! :)
Olen myös havainnut, että saan tehtyä asioita loppuun. Ennen minulla oli aina joku paikka levällään ja levitin taas toisesta huoneesta jne. ja työ tuntui äärimmäisen loputtomalta. Nyt IHAN OIKEASTI teen hommat loppuun, kun jonkun aloitan, enkä aloita uutta ennen kuin vanha on valmis. Laitan astiat lähes heti koneeseen ja puhtaat kaappiin. Kun pesen pyykkiä, laskostelen vaatteet kaappiin, enkä jätä koriin tai pöydille.
Olen saanut jopa silitettyä pyykkejä, jotka ovat olleet ties kuin kauan korissa.
Olen alkanut tekemään myös käsitöitä, neulomaan. Ostin jo syksyllä vihreää lankaa, että teen siitä pipon itselleni. Aloitin sen jo kerran ja purin ja aloitin taas ja taas siinä meni joku vikaan. Sitten käsityö oli monta viikkoa korissa. Eilen illalla purin taas, istuin alas, katsoin tv:tä ja kas, pipohan oli jo mukavasti mallillaan!
Olen innostunut katsomaan nyt Novitan-lankalehtiäkin ja oikeasti minusta tuntuu, että hei ehkä minä osaisinkin tehdä noista jotain. :)
Mutta, ennenkuin aloitan uusia töitä, teen pipon valmiiksi ja sitten Frilla-langasta huivit... niitäkin keriä on tullut kerättyä. Olen päättänyt, että yhtään kerää ei saa ostaa uutta, ennenkuin vanhat on käytetty.
Joku näppärä varmaan huomasikin, että piposta ei ole tulossa pyöreä vaan kantikas. Näin syksyllä sellaisen tästä samaisesta langasta ja tottahan sitä piti kokeilla.
Arjen hallinta ei olekaan niin vaikeaa, vaikka se joskus on siltä tuntunutkin. :)
Olen myös huomannut, että käyttämääni mottoa voi rinnastaa tosi elämäänkin:
" Asioilla on tapana järjestyä." Ja siltä toden totta näyttää. :)
Joskus elämää pitää kahlata vaikeimman kautta, käydä pohjalla, nousta ylös, pudota taas rominalla alas ja tulla sieltä pienin askelin kavuten ylös.
Ai niin ja tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että eilinen makkarakeitto maistui niiin hyvälle ja olin laihtunut 400g! ;)
P.S. Siltikin housut kiristää ja tuo makkara on edelleen vyötäröllä, mutta jos tästäkin jotain positiivista haluaa etsiä, niin koska en näytä saavan noita kiloja pois, niin olen ajatellut käydä kampaajalla hakemassa jotain trendikästä mallia ja samalla laittaa pirteän kevätvärin!
Ei kannata masentua, niin minäkin itselleni olen sanonut. Siirretään se ilon aihe vain toiseen kohtaan, niin toinen murhe unohtuu... ainakin hetkeksi! ;)
Älä sinäkään murehdi turhia!
Halauksin, Anne
että mieltä voi tosissaan hallita. :)
Olen tehnyt itsessäni monenlaisia havaintoja joulun jälkeen.
En hermostu ja jos vähänkään alkaa tuntua siltä, niin rauhoittelen itseäni mielessä -> onnistuu muuten ihmeen hyvin! :)
Olen myös havainnut, että saan tehtyä asioita loppuun. Ennen minulla oli aina joku paikka levällään ja levitin taas toisesta huoneesta jne. ja työ tuntui äärimmäisen loputtomalta. Nyt IHAN OIKEASTI teen hommat loppuun, kun jonkun aloitan, enkä aloita uutta ennen kuin vanha on valmis. Laitan astiat lähes heti koneeseen ja puhtaat kaappiin. Kun pesen pyykkiä, laskostelen vaatteet kaappiin, enkä jätä koriin tai pöydille.
Olen saanut jopa silitettyä pyykkejä, jotka ovat olleet ties kuin kauan korissa.
Olen alkanut tekemään myös käsitöitä, neulomaan. Ostin jo syksyllä vihreää lankaa, että teen siitä pipon itselleni. Aloitin sen jo kerran ja purin ja aloitin taas ja taas siinä meni joku vikaan. Sitten käsityö oli monta viikkoa korissa. Eilen illalla purin taas, istuin alas, katsoin tv:tä ja kas, pipohan oli jo mukavasti mallillaan!
Olen innostunut katsomaan nyt Novitan-lankalehtiäkin ja oikeasti minusta tuntuu, että hei ehkä minä osaisinkin tehdä noista jotain. :)Mutta, ennenkuin aloitan uusia töitä, teen pipon valmiiksi ja sitten Frilla-langasta huivit... niitäkin keriä on tullut kerättyä. Olen päättänyt, että yhtään kerää ei saa ostaa uutta, ennenkuin vanhat on käytetty.
Joku näppärä varmaan huomasikin, että piposta ei ole tulossa pyöreä vaan kantikas. Näin syksyllä sellaisen tästä samaisesta langasta ja tottahan sitä piti kokeilla.
Arjen hallinta ei olekaan niin vaikeaa, vaikka se joskus on siltä tuntunutkin. :)
Olen myös huomannut, että käyttämääni mottoa voi rinnastaa tosi elämäänkin:
" Asioilla on tapana järjestyä." Ja siltä toden totta näyttää. :)
Joskus elämää pitää kahlata vaikeimman kautta, käydä pohjalla, nousta ylös, pudota taas rominalla alas ja tulla sieltä pienin askelin kavuten ylös.
Ai niin ja tänä päivänä olen kiitollinen siitä, että eilinen makkarakeitto maistui niiin hyvälle ja olin laihtunut 400g! ;)
P.S. Siltikin housut kiristää ja tuo makkara on edelleen vyötäröllä, mutta jos tästäkin jotain positiivista haluaa etsiä, niin koska en näytä saavan noita kiloja pois, niin olen ajatellut käydä kampaajalla hakemassa jotain trendikästä mallia ja samalla laittaa pirteän kevätvärin!
Ei kannata masentua, niin minäkin itselleni olen sanonut. Siirretään se ilon aihe vain toiseen kohtaan, niin toinen murhe unohtuu... ainakin hetkeksi! ;)
Älä sinäkään murehdi turhia!
Halauksin, Anne
Mulla hyvin alkanut dieeti loppui ennen aikojaan. Minäkin menen ensi viikolla kampaajalle...
VastaaPoistaTuttu tunne... ;)
PoistaMinun mottoni on ollut jo kauan että asiat järjestyy kyllä..Siis sehän syö ihmistä jos mikä kun vatkoo ees taas asioita menettää yöunet ja hermoilee asioiden kulusta..mutta se että ajattelee näin kuten minä, että vaikka sitä kuinka pohtii, miettii, pähkäilee ja rypee siinä murheessa/asioissa mikä nyt milloinkin vaivaa, niin se ei ainakaan edesauta tilannetta vaan usein pahentaa sitä..ja syö ihmistä tosi paljon..mutta kun ajatusmaailmaa muuttaa vaikka näin että menee päiväkerrallaan ja unohtaa tuon rypemisen ja vatkomisen niin se hyvä on tulossa..parempi hetki on tulossa..huolet ja murheet kaikkoaa..ja kuitenkaan ne asiat ei silti ehkä ollutkaan niin pahoja kuin yöllisinä öinä mietti..
VastaaPoistaKiva postaus sinulta.. oli mukavaa lukea se..siis sanontahan onkin aina huonon/pahan jälkeen tulee hyvää..ja jotta me osattaisiin iloita hyvästä on meidän kohdattava välillä huonoakin..
Toivottavasti kommenttini ei menny ihan asian vierestä :)
PoistaKiitos mukavasta kommentista! Oikein asiaa olit kirjoittanut.
PoistaMinäkin olen joutunut ihan opettelemaan sen positiivisen ajattelun taidon uudelleen, se on joskus päässyt unohtumaan vuosien kiireiden ja pettymysten keskellä.
Positiivisia hetkiä myös sinulle!
Kävin kurkkaamassa blogiasi! Ihana koti teillä!
Olet lämpimästi tervetullut lukemaan blogiani ja kaunis kiitos sinulle..
PoistaNiin opettelua se on ollut minullakin tuo ajattelutapa.. :)
Kovasti positiivista elämän asennetta opettelen minäkin....tai olen kyllä luonnostaankin positiivisesti ajatteleva, mutta toisaalta taas kaikkia maailman murheita selässäni kantava...ja siitä nyt yritän vapautua...:)
VastaaPoistaMukava blogi sinulle...